Huomenta sitten niin

Onpahan ollut työviikko, ei tässä voi kuin todeta että onneksi on perjantai! Eipä silti, eilinen meni ihan suht hyvin, ei siinä mitään, mutta kyllä se niin vaan on että ei sitä samoista asioista vääntämistäkään ihan aina jaksaisi. Kun jotain on sanottu niin asiahan on niin eikä se nyt ole muuttunut päivän, viikon tai edes loman aikana muuksi.

Eilen pääsin, tai oikeastaan ehdin, pitkästä aikaa tehdä muutakin ohjaajan hommaa kuin mihin kaikki aika on nyt mennyt viimeiset vuodet. Oi miten mukavaa olikaan pitkästä aikaa kaivella lisätehtävämateriaaleja esiin ja koota niistä lisätehtävävihkoja oppilaille.

Tämä nyt oli ihan poikkeustapaus ja kurkistus omaan lukkariin kertoo kyllä karua kieltään sen suhteen että moisia tilaisuuksia tuskin tulee tänä lukuvuonna montaakaan, jos edes yhtä, kertaa enää. Mutta mukavaa se oli, ihan mahdottoman mukavaa.

Kotona pyörähdin pikaisesti työpäivän päätteeksi, sitten kurvailin jo kohti markettia sillä uskollinen hiireni on osoittautunut kaikkea muuta kuin uskolliseksi. Onhan sillä toki ikääkin, ei sillä, mutta silti. En minä nyt olisi tahtonut siitä mitenkään luopua sillä sehän on juuri eikä melkein minun näköiseni.

Samalla tuli napattua pikaisesti jäätelöä pakkaseen sillä siellähän on lievästi lämmin päivisin. Sikäli ankeaa touhua että aamuisin on kylmä ja työmaalle on kertakaikkisen pakko pukea päälle farkut koska paleltaa vaan annapa olla, kympiltä alkaa sitten jo hiki virrata ja kevyemmät housut olisi enemmän kuin in ja pop.

Palattuani touhusin evästä joukoille, tutkailin speden läksyosaston kuntoon ja siivoilin sieltä täältä. Kahviakin tuli siemailtua kupponen jos toinenkin. Junnu päätti ottaa ja polkea kaverinsa kanssa naapurikylän markettiin ja siis oikeasti. Seiskan kanttiin tuo kotiutui ja totesi matkaa olleen 17 kilometriä per siivu. Jösses!

Spede puolestaan pörräsi lähikentän maisemissa ehtoosta, minä kun totesin tälle että se on syytä painua pihalle touhuamaan eikä vaan kökkiä sisällä kaiken aikaa. Spedestähän on tulossa hyvää kyytiä sohvaperuna vaikka tuolla kavereita tätä nykyä pyöriikin nurkissa liki päivittäin.

Siinä määrin väsyttävää on meno ollut työmaalla että illalla kumahdin unille jo kesken kymppiuutisten. Ei vain silmä pysynyt auki ei vaikka kuinka yritin sängyssä sinnitellä. Heräsinpä sitten ennen kellon soittoa virkeänä ja sirkeänä joten eipä tuo nyt haittaa lainkaan.

Tämän päivän kun jaksaa vielä rypistää niin voikin laittaa hanskat naulaan pariksi päiväksi ja se on hyvä se. Vaikka kuinka työstäni pidänkin niin välillä kivireen kiskominen turhauttaa ja eilen oli juuri sellainen päivä jolloin ihan oikeasti mietti että mitä hittoa sitä oikein tekee.

No, tänä aamuna tuntuu taas siltä että tietää ihan tarkkaan mitä tekee ja sillä jatketaan, joten… Se on moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s