Kuvan hampparista on jo haukattu mutta haittaako se? No ei…
Sämpylätaikinan tein muuten samoin kuin aiemmassa postauksessa paitsi että korvasin osan jauhoista desillä vehnäleseitä. Hampurilaisen pääjuttuhan on täytteet ja se pihvi. Pihvin tekoa toisella tapaa oli pakko testata sillä aiemmilla kerroilla pihvit on olleet aivan liian hajoavia tai mauttomia tai kutistuneet turhin pieniksi pannulla.
Tällä kertaa pihvi onnistui täydellisesti ja tässäpä ohje jolla sen tein:
400 g 10% naudanjauhelihaa
hieman vajaa teelusikallinen suolaa
mustapippuria
valkopippuria
Jauheliha kulhoon, joukkoon mausteet ja käsin vaivailu tasaiseksi massaksi. Taisin vaivat taikinaa pari-kolme minuuttia niin että siitä tosiaan tuli kunnolla tasainen massa jonka jälkeen käärin sen tiiviinä pötkönä folioon.
Pötkön nakkasin jääkaappiin ja se taisi tekeytyä siellä hyvinkin tunnin verran, saattoipa siinä mennä himppasen pidempäänkin. Nostin pötikän huoneenlämpöön hieman ennen kuin piti alkaa paistopuuhiin ja jaoin sen neljään yhtä isoon osaan joista taputtelin tiiviit pihvit.
Yksi hampparipihvin ongelmistahan on monesti ollut se, että paistovaiheessa pihvi on lähtenyt kutistumaan ja samalla pullistunut keskeltä hölmösti jolloin se onkin ollut turhan pieni ja paksu sämpylän väliin. Tällä kertaa noudatin netistä löytämääni ohjetta ja painelin pihvin kunnolla kuopalle keskeltä.
Paistoin pihvit kaksi kerrallaan kovalla lämmöllä pannulla käyttäen runsaasti rasvaa ja ”vispasin” pannua välillä varmistaakseni ettei ne tarttuneet siihen. Paistoaika kaikkineen oli noin 6 minuuttia per pihvi eli kun pinta alkoi pisaroida kieppasin pihvin toisin päin pannulla.
Käryn määrähän oli uskomaton mutta mitä sitten, pihvit pysyivät juuri oikeanlaisina paiston ajan. Keskelle painettu kuoppa tasoittui, pihvi ei lähtenyt kutistumaan reunoiltaan eikä se tosiaankaan pullistunut paksukaiseksi. Isommat tenavat sai itse laitella haluamiaan täytteitä pöydälle levitetystä valikoimasta ja totta tosiaan…
Tuomio näiden osalta oli ”älyttömän hyvää” ja ”ihan kuin ravintolassa söisi”. Eli perfect! Kaikkineen homma oli niin helppo hoitaa että näitä tulee takuuvarmasti tehtyä toistekin, ehkäpä joku kerta uskaltaudun kokeilemaan ulkogrillilläkin sitä paistamista.
Täytteinä hamppareissa oli pääsääntöisesti salaattia, tomaattia, hampurilaiskastiketta ja ketsuppia. Suolakurkku ja juustosiivukin olisi passanneet hyvin väliin mutta hups, nehän nyt hieman unohtui tarjolta, samoin kuin sipulikin… Ja niin, mitään pikkusyötäviä nämä eivät olleet sillä sämpylät oli aika isoja ja jokainen pihvihän painoi n. 100 grammaa, ihan kunnon ateriaksi minä tätä sanoisin.
Älyvapaa äiti 