Ja sen varmaan huomaa päivitystahdista blogin suhteen sillä hups, enpä olekaan kotvaan lausunut sanaakaan. Toisaalta, eipä tässä hirveästi mitään ole tullut tehtyäkään eli olen ollut todellakin lomalla. Ja kas, heti valehtelen silmät ja korvat täyteen, huomaan mä, sillä hemmetti soikoon, onhan tässä heiluttu ihan hulluna kauhan varressa.
Se onkin muuten loman ehdottomasti kököin puoli. Jatkuva ruoanlaittotarve. Aamulla ojentelet aamupalaa pienimmälle, mietit kuumeisesti mitäs ruokaa sitä tekisi, kotvan kuluttua ryhdyt jo ruokaa laittamaan, evästät joukot, ei aikaakaan kun pienimmälle pitää kaivella välipalaa ja miettiä TAAS että no mitäs sitä seuraavaksi syödään sillä tokihan kasvavat lapset tarvitsevat ne pari lämmintä ateriaa.
Hellekelillä sitä sapuskaa ei niin paljon joudukaan tusamaan, kas kun eihän niiden ole nälkä-nälkä kuin iltapäivästä mutta nyt kun ilmat viileni niin syödään sitten helteidenkin edestä. Parasta (hehheh) kaikessa on tietysti se, että ruoka aiheuttaa joka aivaten ainoa kerta reaktion jonka mukaisesti ainakin yksi tenavista mutisee kuinka ”olis tahtonut jotain muuta” ja ”mä en tykkää yhtään tosta ruoasta”. Huoks.
Eilen päädyinkin ratkaisemaan ongelman tusaamalla kaksi ruokaa yhdellä kertaa. Ei huono ratkaisu, kumpainenkin poikasista kehui kuinka päiväruoka oli ehdottomasti PARASTA ikinä mitä olivat syöneet ja siis kuinka ollenkaan äiti osasikin tehdä niin hyvää sapuskaa…

Justaansa. Lautasilla oli tarkalleen kanasoosia ja muusia (ihan perussapuskaa tässä perheessä) ja makaronia ja pastasoosia (aivan yhtä perussapuskaa). Hulluinta, jos näin voi sanoa, oli se että muusi oli kaupan pussista tehty, perunat kun oli jääkaapista loppu. Pussimuusihan aiheuttaa aina junnussa reaktion ”yäk tää on vesimuusia, mä en syö” mutta tällä kertaa…
Ai hitto kun hyvää muusia, hei. Onpa hyvää ruokaa. En tiedä oliko osansa sitten sillä, että korvasin osan pussista ilmoitetusta vedestä maidolla ja lopuksi lurautin vielä tilkan kermaa sekaan mutta yhtä kaikki, junnu ei edes tajunnut syövänsä pussimuusia ja en todellakaan kertonut tälle sen sitä olevan…
Toki tälle hiljaiselle viikolle on osunut pari ihan oikeasti maininnan arvoistakin juttua. Poikanen 19v ja ex-teini ovat solmineet aselevon. Ainakin toistaiseksi. Otin ja istutin kaksikon pöydän ääreen poikasen ollessa lomilla sillä ei sille mitään voi, että äidinkin oloa syö aika paljon se että tietää omillaan elävien tenaviensa olevan riidoissa keskenään.
Poikanen 17v puolestaan poikkesi äitiä tervehtimässä serkkutyttönsä kanssa alkuviikosta, poikanenhan on edelleen siellä isänsä päässä sillä kesätyöt on sillä suunnalla, ja sekös oli äidistä kivaa. Serkkutyttöäkin oli varsin mukava nähdä sillä onhan tuo sentään kummityttöni jota en tosin ole tapaillut kuin isompien tenavien juhlissa.
Avioerot.fi, on se kumma kuinka niillä on kerrannaisvaikutuksia. Liekö tässä suurin syy se, että serkkutytön isä veti totaalisesti herneet nenään kun erosin tämän veljestä, isompien isästä, silloin vuosikausia sitten ja minä en todellakaan ole ollut toivottu henkilö hänen perheensä elämään millään tavalla.
Nyt kun serkkutyttökin on jo 17v niin tämäpä osaa liikkua ja päättää ihan itse niin tuo on piipahtanut meillä ihan ominpäin nyt pariinkin kertaan viimeisen parin kuukauden aikana. Ei huono. Toki kumpaisellakin kerralla lähinnä poikasen 17v takia mutta yhtä kaikki, ihan kiva on ollut nähdä ja jutella.
Eilen ajelin ehtoosta ensin hakemaan miniätekeleen ja sen perään kurvailimme tapaamaan poikasta 19v sinne harmaisiin. Jösses mikä keli! Vettä tuli kuin aisaa, välillä sitä tuli niin ettei näkyvyyttä ollut juuri lainkaan, välillä hieman vähemmän mutta aikamoista touhua oli se. Ei siinä paljon rässitty kirviäisellä, sen verran reippaasti oli vettä tiellä.
Kumma juttu, kun kasarmi läheni loppui sadekin ja kas, kasarmille päästyämme totesimmekin jo auringon paistavan. Takaisin tulomatkalla ei sitten enää satanutkaan joten ajelu kotiinpäin oli paljon joutuisampaa ja mukavampaa kuin se meno. Poikanen oli hyvin otettu ja iloinen äidin tuomista lahjuksista; limpparia, sipsejä, suklaata, niin ja tupakkaa.
Nythän poikanen pääsee lomille vasta juhannukseksi eli sikälikin ihan hyvä aika käydä tätä treffaamassa. Sitä paitsi, junnu ja spede on ihan sotkufriikkejä, junnu tarjoilujen ja seuran takia, spede ihan muuten vaan. Eilisen evässaldo junnulla sen reilun tunnin vierailun aikana; höyrymakkara, munkki, kananmuna-kinkkutäytteinen sämpylä, limppari ja tee. Tsiisus!
Spedelle riitti, jälleen, kaksi munkkia ja pillimehu. Poikanen 19v oli kovin täpinöissään juhannusta alustavista tapahtumista sillä tämähän saa ne alikessun natsat juuri passelisti syntymäpäivänään. Lahjaksi moisista suorituksista, siis sekä niistä natsoista että parikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneesta syntymästä, kustannamme hänelle kurssipuvun.
Isänsä on lupautunut pitämään kekkerit tälle, me olemme todnäk tuolloin jo mökillä, ja miniätekele on kovin miettinyt miten hemmottelisi poikasta juhannusviikonloppuna tämän ollessa lomilla. Olettaisin, että luvassa on varsin mukavat lomat poikaselle.
Kotiin suoriuduimme vasta puoli ysin kanttiin illalla, matkalla kiikutettiin miniä äidilleen, ja voi miten ihana yllätys täällä olikaan odottamassa. Prinsessa oli leiponut, imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja laitellut varoiksi kahvinkeittimenkin valmiiksi josko äiti vaikka kahvia tahtoisi kotiuduttuaan. Äiti lupasi nauttia kahvit aamulla ja siisteydestä ja kaurakekseistä ihan samantien.
Vaan olipa se tosiaan mukavaa ja kyllä täällä onkin siivottu ihan kunnolla! Totesinkin prinsessalle, että tässähän täytyy alkaa juosta pitkin maakuntaa kaikki ehtoot jos kotona odottaa aina näin ihanat yllärit kun takaisin ehtii.
Tälle(kään) päivälle en ole suunnitellut yhtään mitään. Ruokaakaan EI tarvitse laittaa sillä tokihan tein sitä eilen niin julmetun määrän että sitä piisaa päiväksi pariksi. Siivotakaan ei tarvitse, kiitos prinsessan reippailun, joten jaa-a. Oikeastaan ainoa ihan tehtävä tehtävä on pyykkien viikkailu kaappeihin telineeltä ja siinä se. OMG mitä laiskottelua!
Ja nyt siirryn laiskottelemaan aamukahvikupposen seuraan. Se on siis moro ja have fun!