Kappas. Sitähän ollaan täällä. Vanhassa blogissa. Paluumuuttoa tässä teen, tai oikeastaan, eipä sitä juuri muualla tullut kirjoiteltuakaan.
Aikaa edellisestä postauksesta on mennyt tovi ja sitä kirjoittelua on tullut kokeiltua vähän sinne ja tänne, mutta ei. Ei kun ei. Ei sitä vaan osaa. Joten kokeillaanpa, osaisiko täällä vielä.
Kotvan kirjoittelin vähän jotain Sennan blogiin, mutta sitten tuli sitä, tätä ja tota, ja kappas, enpä sitten enää saanutk sinnekään aikaiseksi. Niille, jotka eivät vielä Sennaa tunne niin esiteltäköön Hänen korkeutensa tässä ja nyt:
Juu, tää on tää meidän pikkuneiti. Ikää reilut kaksvee ja tapoja nolla. About. Mut rakkautta sit about 200 prossaa tarjolla joka päivä, jopa siinä määrin että meidän perheenjäsenet tunnistaa koska tahansa reisistä. Ne kun on mustelmilla, usein. Johtuen hännästä. Joka on piiska. Ja rakkauden soutava airo. Huoks.
Työt jatkuu entisellään, työpari teki kumman pyrähdyksen muualle välillä vuoden ajaksi mutta ymmärsi sentään oman parhaansa ja palasi ruotuun sen jälkeen. Työ on edelleen todella in ja pop ja hauskaa ja kivaa, minkäs sille tekee. Edes nyt korona-aikana se ei ole muuttunut muuksi kuin ollut juuri sitä.
Kotielämä taas. Eipä oikein ihmeitä silläkään rintamalla. Kotona asustaa edelleen kolme tenavaa, ja maailmalla kolme. Eli tasajaot.
Koska ukko nyt sattuu kuitenkin olemaan tänään töissä, niin luulenpa, että siirryn itse toviksi keittiöön ehtiäkseni markettiin ja niin edelleen. Koetan nyt TODELLAKIN aktivoitua tämän sivuston kanssa. Katsotaan miten käy!
Älyvapaa äiti 