Irkku tahtoo kiittää kaikkia blogissa vierailleita vuoden 2012 osalta, kiitos!
2012 in review
The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2012 annual report for this blog.
Here’s an excerpt:
600 people reached the top of Mt. Everest in 2012. This blog got about 8 400 views in 2012. If every person who reached the top of Mt. Everest viewed this blog, it would have taken 14 years to get that many views.
Sehän on kuulkaa vuosi ihan lopuillaan. Oho! Kai tässä pitäisi tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta mutta mahtaako moista jaksaa. Hyvä vuosi ollut, noin pääsääntöisesti, on valmistuttu, saatu töitä, yksi lapsista on lentänyt pesästä ja hahaa, sainpa viimein sen oman autonkin.
Tänä aamuna minut heräteltiin speden toimesta. Rehellisyyden nimissä ehdin jo havahtua hereille siinä kohtaa kun lapsi hiippaili puoli seiskan kanttiin olkkariin mutta kappas, kerrankin lapsi palasi kotvan kuluttua takaisin makkariin, istahti viereen ja sipisi ”äiti herää, mua pelottaa olla yksin”. Oih!
Koska nyt kuitenkin tunnen tämän pikkumiehen niin arvelinpa kyseiselle pelotukselle olevan loogisen syynkin. Ja olihan sille. Lapsi oli vahingossa laittanut digiboksin kautta radion päälle ja television kuvaruutu oli näin ollen tyhjää täynnä. Pelottaahan moinen, en väitä.
Eilen aamulla otin ja rempaisin; nakkasin joulukoristeita pahvilaatikkoon, tuuppasin kuusen kasaan ja pakettiin ja kurvailin imurilla pitkin torppaa. Pesin pyykkikorit tyhjiksi ja nakkailin puhtaita vaatteita paikoilleen. Ei hassumpaa urakointia. Ilmanko pyörin kuin vispilä itsekseni pitkin torppaa puoliltapäivin sillä tekemistä ei enää juurikaan ollut.
Olisihan sitä voinut alkaa halutessaan vaikka leipomispuuhiin mutta totuuden nimissä moinen ei oikein inspiroinut. Ei sen puoleen inspiroinut lukeminenkaan saati kokkailu joten hyppäsin autoon ja pyörähdin kaupalla. Ihanaa kun pikkukirppu on taas kotiutunut, kurvailu sillä kun on paljon hauskempaa kuin vakaalla Voldemarilla.
Sisko poikkesi hakemaan junnun heille serkkupojan seuraksi ja minä keskitin tarmoni telkkariin. Yksi leffa siinä tuli tallenteilta tuijotettua, perään meni Samaa sukua ja kas, pääsinkin jo noutamaan junnua kotosalle. Käy se päivän viettäminen niinkin.
Tällä hetkellä arvon että soitanko vai enkö soita hammaslääkäriin. Juurihoidettu hammas kun otti ja pamahti kahtia lauantai-iltana kun puraisin salmiakkikarkkia. Just. Kipeä tuo ei ole, no ei kai kun on juurihoidettu, mutta halkihalki se on aina juurta myöten. Kummallista että kumpikaan puolikas ei heilu tai mitään mutta ruokaillessa kokemus on kaikkea muuta kuin kiva, kas kun ruoka kaivautuu sinne puolikkaiden väliin.
Todnäk otan ja soitan kunhan hammashoitola aukeaa kasilta, tälle päivälle tuskin tulen silti aikaa saamaan sillä kriteerien mukaan kuulun toki päivystysasiakkaisiin mutta en kiirellisiin moisiin. Toisaalta hampaanpoisto uudenvuodenaattona ei oikein kuulostakaan järkevältä vaihtoehdolta, ei vallankaan kun meille on tulossa vieraita. Nähtäväksi jää mitä hampaalle aikovat, itse liputan poiston puolesta.
Vaan jaa kuulkaa. Luulenpa, että hörppäsen nyt tuon kahvikupposeni tyhjäksi ja siirryn sen perään nakkomaan astioita koneeseen. Ehkäpä sen perään viikkailen vaatteita taas paikoilleen ja kaipa sitä voisi jotain ruoantynkääkin suunnitella. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai!
Kävimme syömässä ravintola Coyoten tilalle tulleessa Flamessa. Yleensäkin ottaen eilen tuntui väkeä olevan liikkeellä jokseenkin vähänlaisesti, en sitten tiedä selittäisikö se osaltaan sen miksi ravintolassa oli hyvin vähän ihmisiä syömässä.
Ravintolatila oli remontoitu varsin mukavaksi ja viihtyisäksi ja ihan ehdotonta plussaa annan musiikista joka salissa soi. Voluumikin oli sopiva eli kyseessä oli tosiaan taustamusiikki.
Palvelu oli aika eleetöntä ja ilmeetöntä vaikkakin kohteliasta. Alkuun tilasimme juomat, mies otti Irish Coffeen minun valitessa tutun ja turvallisen Mojiton. Irish Coffee oli kuulemma varsin hyvä, Mojiton kohdalla tilanne olikin sitten hieman toinen. Ihanaa, että juomasta oli tehty todella kylmä mielettömällä jäämäärällä mutta totuuden nimissä; olisi ihan kiva että niiden jäiden seassa olisi jotain jota myös juoda.
Alkuruoaksi mies valitsi Finger Ribsejä, minä puolestani Fried Chicken Fingersejä. Ribsit oli todella hyviä, liha oli niin pehmeää ja suussasulavaa ettei sitä tarvinnut oikeastaan edes pureskella. BBQ-kastike, jota myös minun fingersejeni mukana tuli, oli omaan makuuni turhan tulista mutta mies piti siitä kovin. Chicken Fingersit oli ihan peruskamaa, ei yllätyksiä puoleen eikä toiseen niiden osalta.
Kooltaan alkuruoka-annokset oli juuri passelit sillä onpa allekirjoittaneelle käynyt kerran jos erään niinkin, että alkuruoka on ollut niin kookas ettei pääruokaa ole yksinkertaisesti saanut syötyä kuin hitusen verran.
Ruoaksi valitsin Cajun Steak Garlicin, mies puolestaan Grilled Caribian Chickeniä. Olimme jo alkuruokia tilatessamme toivoneet ruokajuomaksi jäävettä joka jäi muuten kokonaan saapumatta pöytään. Hmmm.
Pääruoat oli totaalinen pettymys kummallekin. Omaan annokseeni kuului uuniperuna yrtticremellä ja yrtticreme olikin totta tosiaan superhyvää, samoin kreolityylinen vihannessalsa jota lautasella oli sopiva määrä mutta häränpihvi olikin sitten pettymys. Sitkeää, haaleaa ja epäilenpä suuresti ettei kokokaan ollut luvattu 200 grammaa.
Miehen annos puolestaan oli onneton. Grillattu maissikana ei maistunut oikein miltään ja pienikin se oli, annoksessa oli lisukkeena tarkalleen BBQ-kastiketta ja puolikas grillattu maissintähkä. Toki annokset oli kauniit, esillepanohan on puoli ruokaa, mutta eipä se esillepano vatsoja täytä.
Kaiken kaikkiaan pääruokien koko oli mitätön hintaansa nähden. Hinnat kun on nousseet selvästi siitä kun ravintola oli vielä Coyote. Jäi väkisinkin tuntuma, että ruoka-annosten kohdalla kate on tärkeämpi kuin tyytyväinen, kylläinen asiakas.
Jälkiruokalistaakin kurkkasimme ruokailtuamme mutta koska listalla ei ollut yhtäkään ”must have”-vaihtoehtoa niin tilasimme jälkiruokajuomat. SkyeFallit oli varsin hyvät cocktailit.
Yleisvaikutelma koko ruokailusta jäi siis selvästi miinuksen puolelle, Flamessa on todella panostettu annosten ulkonäköön eikä makuelämyksissäkään mitään moitittavaa ollut mutta ribsejä lukuunottamatta elämykset jäi kovin laimeiksi ja ihan ”perussetin” tasolle.
Hintataso on selvästi noussut samaan aikaan kuin annoskoko on pienentynyt ja palvelusta on kadonnut se Coyoten aikainen hilpeys kokonaan. Ehkäpä miehen julkilausuma tuumailu saattaa hyvinkin pitää paikkansa sillä mies epäili että vähäinen ruokailijamäärä johtuu nimenomaan hinta-laatusuhteesta.
Voisi kuvitella, että aiemmin Coyotessa ruokailleet asiakkaat ovat kokeilleet tilalle tullutta Flamea ja pettyneet siinä määrin että eivät ravintolaan toiste eksy. Niin ainakin meille kävi.
Miten ihmeessä nämä lomaviikot suorastaan kiitää ohi? Sittenkin, että välillä päivisin tuntuu että aika matelee eteenpäin. Outoa! Eilinen päivä ei todellakaan kuulunut millään tavalla niihin matelupäiviin, ei todellakaan. Päinvastoin. Aamusta reippailin kotvan kotihommien parissa ja soittelin poikasen 18v kanssa auton tiimoilta.
Poikanen toivoi, että kiikuttaisin hänet kotosalle siinä kohtaa kun hän pääsee töistä ja tuo pikkukirpun, valitettavasti jouduin toteamaan poikaselle että tällä kertaa ei kyllä moinen kuvio onnistu. Ukko kun oli ihan täpinöissään tehtyään heti herättyään päätöksen siitä, että me lähtisimme manseen ruokailemaan. Autojuttu saatiin järjestymään varsin luonnikkaasti sillä eksä oli muutenkin aikeissa tuoda poikaselle 16v uudenvuodenrahaa (siis täh?) joten poikanen pääsi isänsä kyydillä takaisin kotiin.
Ennen manseen lähtöä pyörähdin kaupalla ja samalla nakkasin junnulle tämän kaipaamat kapineet. Junnu kun oli jo aamusella lähtenyt suksineen anopille, anoppi tosin ei ollut kotosalla mutta anopin miekkonen oli ja miekkosen kanssahan junnu on kuin peppu ja paita. Yksissä miehin junnu ja miekkonen olivat päättäneet että junnu jää yökylään, minä tosin epäilin että moinen suunnitelma saattaisi hyvinkin mennä puihin sillä anopilta ei asiaa oltu kyselty.
Johtuen julmetusta räkätaudista, joka siis kaappasi minut tosissaan otteeseensa perjantaina, olin jokseenkin kahden vaiheilla onko syömään lähtemisessä mitään järkeä. Nenä kun valutti nonstoppina ja ruokailu nenän vuotaessa ei olisi välttämättä mitenkään in ja pop-juttu. Ukolla oli moiseen ratkaisu, ei muuta kuin apteekkiin samalla reissulla. Ahas.
Meikata en räkätaudin takia viitsinyt sillä aika-ajoin myös silmät falskasi. Poikanen 16v jäi lapsenlikaksi meidän tehdessä lähtöä linja-autolle ja ovissa tuli passelisti eksäkin vastaan. Poikanen keitteli tälle ja juuri ovesta sisään kipittäneelle ex-teinille kahvit ja me siirryimme bussipysäkin suuntaan.
Jösses soikoon, että hämpillä kävi julmetun kylmä viima kun manseen ennätimme! Pikainen piipahdus apteekissa ja sen jälkeen Coyoten tilalle tulleeseen Flameen ruokailemaan. Todettakoon tässä ja nyt, että Flame ei tule toiste meidän kolikoitamme saamaan, aikamoinen pettymys oli.
Ruokailun jälkeen pyörähdimme vielä Stockmannilla ja kas, kotiin palasimme jo viiden aikaan. Junnukin oli palannut reissultaan, ihan kuten pahoin pelkäsinkin tapahtuvan, ja oli jokseenkin pettynyt siihen että mummu oli lähettänyt tämän kotiin. No, näitä sattuu, onneksi pojalle toi lohtua iskän käteen lykkäämät setelit, lapset sai näet hakea lähigrilliltä itselleen haluamansa iltapalan.
Muutaman kierroksen raveja ehdimme siinä vielä ukon kanssa pelaamaan ja tadaa, eilen oli tähdet suosiolliset minulle. Seitsemästä lähdöstä kolmessa sain voittajavedon kiinni joten ei hassumpaa, sanoisin. Ukko taisi saada yhden kaksarin joten tällä ei onnea niin ollutkaan.
Tälle päivälle olen, yllätys, suunnitellut mm pyykkikorien tyhjiksi pesemistä ja kuusen poislaittelua. Kaupassakin olisi jostain kumman syystä taas kerran pakko pyörähtää, siteitä ja pikkuhousunsuojia kun ei ukko osaa sieltä tuoda. Tai ei ainakaan oikeanlaisia, jos tarkkoja ollaan.
Vaan jaa. Taidanpa nyt holaista tuon kahvikupposeni tyhjäksi ja siirtyä sen perään tiskikoneen tyhjennykseen. Se on siis moro ja viettäkää kivakivasunnuntai!
Toivo. Niin se on. Eilen päiväsellä ehdin jo kotvan olla toiveikas kuumetaudin suhteen, olo kun oli aamulla suht jees eikä pahemmin niiskututtanutkaan (köhimistä ei lasketa) mutta toisin kävi. Voi jösnykkä soikoon ja pari varaosaa, sanon mä! Illansuussa aloin sitten niiskuttaa ja aivastella ihan tosissani. Voi sanonko mikä! Ja sitä aivastelua, nenän tukkeutumisia ja niiskutusta, sitä on riittänyt.
Päätinkin hoitaa moista oloa kuumalla glögillä. Joka sikäli toimi että punkulla terästettynä niiskutus ja aivastelu tuntui varsin paljon mukavammalta. Nenän tukkeutuminen kun otti ja loppui kuin seinään glögiä nauttiessa, liekö joku mauste joka sai nenän auki alle sekunnin.
Harmillista, ettei moinen vaikutus ollut pysyvä sillä nyt nenä pyrkii taas parhaansa mukaan jökkäämään ja se ei ole kiva se. Eilinen menikin muilta osiltaan mm ElisaShopitissa pyörähtäen, pari markettia pikaisesti koluten (se Dynastian kakkoskausi!) ja pyykäten. Toki siihen sisältyi myös imurointia, pyykkien kuivumaan ripustelua ja ruoanlaittoa, miten muutenkaan.
Maistuipa muuten normaaliruoka hyvältä päivien joulumätön jälkeen, nam! Samaa mieltä oli lapsilauma joka rempoi evästä suihinsa urakalla. ElisaShopitin saldo oli ElisaViihde-tilaus ex-teinille, tämä saanee kapineet käyttöönsä reilun viikon päästä. Markettien DVD-osastot oli pettymys, ei Dynastiaa.
Kotihommat sujuikin sitten kuin valssi vaan, siinä kohtaa kun ei tosiaan nokka vielä valskannut. Kotihommien lomassa päädyin, hups, Elloksen sivuille ja kas, nyt on tilattuna Dynastian kakkos- ja KOLMOSkausi. Johan on jos ei nelosta löydy jonkin marketin laarista kun tutkailupuuhiin ehdin!
Iltasella tosiaan otin ja istahdin nojatuoliin glögimukin kanssa. Mukaan varasin myös Wiener Nougat-rasian ja johan se aika kului sutjakkaasti leffan parissa. Ukkokin ehti työmaaltaan kotiin ja kotvanen siinä pelmattiin ravintoloiden sivuja, kas kun ukollakin alkoi nyt loma ja tottahan tässä pitäisi vähitellen päästä kaksinkin jossain pyörähtämään.
Ajankohta ruokailulle on vielä himppasen auki, samoin paikka, mutta katsellaan nyt minä päivänä tässä liikkeelle lähdetään. Uudenvuodenaaton kuviotkin on saaneet sen verran suunnitelmallisuutta niskaan että todnäk ukon serkkupoika avokkeineen saapuu vuotta vastaanottamaan.
Vaan jaa. Luulenpa, että siirryn kahvikupposen äärestä vähin erin keräämään pyykkejä telineeltä. Poikanen 18v on tänään jossain kohtaa päivää palauttamassa äireen pikkukirppua kotiin joten ihan pelkäksi käkkylöinniksi ja ihmettelyksi se ei tämäkään päivä sovi menemään. Se on siis moro ja viettäkää kivakivalauantai!
Taitaapi olla joku pöpöjen pöpö joka kaatoi speden viikko sitten torstaina petiin ja junnun aattona, mutta hyvä pöpö silti sanoisin. Spedellähän kuumetta riitti sekä torstain että perjantaiaamupäivän, junnulle riitti aaton kuumeilu. Itse aloin eilen iltapäivästä räkiä, köhiä ja röhiä ja kas, illalla ennen kuin siirryin petiin oli pääkin jo kipeä. Mittari näytti piirun yli 37 eli noususuuntaa.
Alkuyö meni simppelisti tuhisten ja palellen. Unet oli niin merkillistä laatua siinä tutinan lomassa että luulenpa kuumeen pyörähtäneen kylässä. Päätäkin juhmi vaikka oli makuullaan. Vaan tadaa! Nyt aamusta olo on kokolailla ok, räkiminen ja köhiminen on asettunut eikä päässäkään enää ryskä. Jes!
Ja mikä ihan ehdottomasti ihmeellisintä! Minä nukuin liki KAHDEKSAAN! Siis kyllä! Saman suorituksen teki spede joka heräsi kotva minun jälkeeni. Oih! Loppuyön nukuin muuten varsin hyvin, mitä nyt siinä unen keskellä keittelin satoja litroja lihasoppaa. Rankkaa oli. Eikä lihasoppakaan ollut alkuunkaan niin hyvää kuin piti. Yötyö, ei hyvä ei…
Eilen en juurikaan rehkinyt kotihommien parissa, ihan perushuttua eli ruokaa, siivoilua, siivoilua, ruokaa, järkkäilyä. Illansuussa päätin yhdistää työn ja huvin, siis ennen kuin päässä alkoi jyskyttämään. Tuijottelin kaunarit (!) ja vaihdoin samalla petivaatteita. Ei hassumpi systeemi. Illan päätteeksi koetin vielä selailla kodinykkösen sivuilta dynastian kakkoskautta esiin mutta pah, laihoin tuloksin.
Tänään pitäisikin sitten startata ex-teinin kanssa Elisashopitiin. Tämä on aikeissa hankkia itselleen Elisaviihde-pakkauksen ja siinähän tulee sitten samalla ratkaistua tabletin sisäiset ongelmat. Tabletissa ei näet toimi mikään nettitikku, tai mikään ja mikään, kai siinä joku saattaa toimia mutta ei todellakaan tabletin neuvoma tikku. Prkl!
Muilta osin päivä sujunee sitten pyykätessä, imuroidessa, kokkaillessa ja jos oikein onni potkaisee ja prisman valikoimista löydän kaipaamani dynastian kakkoskauden niin saattaapa olla että iltasella nautin joulusuklaita television äärellä. Ei hassumpi suunnitelma. Poikanen 16v on lähdössä leffaan aamupäivästä, joululahjarahat menee siis ”hyötykäyttöön”.
Josta tulikin mieleen, nyt poikasen huoneessa on telkkari. Ukko käväisi eilen Gigantin alessa ja kas, meillä on makkarissa uusi töllötin. Ei hullumpaa, sanoisin, töllötin kun oli jokseenkin naurettavan hintainen. Aleista taas tuli mieleeni, että lehden mukaan monessa paikassa alet aloitetaan vasta vuodenvaihteen jälkeen. Jahas.
Ja nyt siirryn kuosittamaan kutrejani ja tunnustelen vielä kotvan olotilaani, josko tosiaan säntäilisi sinne kaupoille. Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai!
Jälleen yksi joulu on saatu pakettiin, jes! Ihme juttu muuten, ensin riekut, loikit ja säntäilet kuin päätön kana muutaman päivän, leivot ja kokkaat ja paketoit ja vaikkas mitä ja tadaa, lahjojen jaon jälkeen tuntuu aina siltä kuin joulu olisi ohi. Kaikki se päätön säntäily näkyy lähinnä tiskivuorena keittiössä, räävittynä kinkkuna, limpun muruina siellä täällä ja järjettömänä vuorena revittyä lahjapaperia.
Siitäkin huolimatta totean, että joulu oli varsin onnistunut kokonaisuus tässä talossa. Prinsessa leijaili koko aattoillan selvästi jalat irti maasta hokien kuinka ”tää on paras joulu ikinä”, junnu intoili omien lahjojeen kanssa ja istui kuin naulittuna keittiön pöydän ääressä kokoamassa lego-paloautoaan ja spede taas. No, spede istui äidin kanssa lattialla taistellen beyblade-areenan hemmoilla.
Lievää pahaa mieltäkin toki aattoiltaan saatiin, mitenkäs muutenkaan. Jälleen kerran pahaa mieltä potenut oli poikanen 16v, ja kuten joskus aiemminkin osasyy pahaan mieleen oli lahjoissa. Saadut lahjat oli kyllä kovinkin mieleisiä, pleikkari kolmonen ja siihen hankittu peli täällä kotosalla kun oli juuri sitä mitä poikanen oli toivonut mutta niin.
Uloshan tuo ryntäsi. Kulki vedet silmissä. Poikanenhan oli aattoruokailussa isällään poikasen 18v ja ex-teinin kanssa ja eksä palautti lapsilauman seiskan kanttiin illalla heidän avattuaan iskän pään lahjat ensin iskällä. Sielläpä ei sitten ollutkaan paketeista ilmestynyt alkuunkaan sitä mitä poikanen toivoi ja, rehellisyyden nimissä, on odottanut jo reilun puoli vuotta.
Minäpä en tietenkään tätä asiaa muistanut kun poikanen ulos ryntäsi, ihmettelin vain kovin että mikä ihme siinä on että mieleistenkin lahjojen takia pitää saada paha mieli. Eihän sitä pleikkaa tosiaan voi pelata ilman telkkaria mutta junnu oli jo luvannut että poikanen saa toistaiseksi käyttää tämän televisiota pelatakseen. Silti, poikanen 16v oli kovin, kovin murheissaan.
Syy murheelle selvisi kun tämä viimein sai pelikoneen kiinni junnun telkkariin poikasen 18v ja varapoikien kytkemänä ja ehti kokeilla pari erää peliään. Kun eksä oli tosiaan luvannut tälle telkkarin jo rippilahjaksi. Ja niistä rippijuhlista on nyt kuitenkin jo 7 kuukautta aikaan. Ja kun ex-teini ja poikanen 18v sai kuitenkin aikanaan samantien ne rippilahjansa kun ripille pääsivät mutta hän ei edelleenkään eikä iskä taida enää olla edes aikeissa hankkia sen enempää sitä toivottua telkkaria kuin mitään muutakaan.
Ymmärrän, että moisesta pahoittaa mielensä. Minä en edes muistanut, ettei poikanen tosiaan ole saanut lahjan lahjaa isältään ripillepääsyn johdosta ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että poikanen pahoittaa mielensä tästä asiasta. Epäreiluksihan tuo itse tilannetta kuvasi, ex-teinin ja poikasen 18v kumpaisenkin lahjoihin kun iskä sijoitti aikoinaan nelisensataa ekkeä ja tämä nuorimmainen ei ole tosiaan saanut yhtään mitään.
Edessä on siis vähemmän mukava soitto eksälle tässä jossain kohtaa kun saan aikaiseksi eikä todellakaan huvita yhtään moisesta asiasta soitella, mutta luulenpa että eksä on unohtanut koko asian ja tämä poikasen tämänhetkinen tunne siitä, ettei hänellä ole isälleen mitään väliä verrattuna kahteen isompaan ei ole kyllä alkuunkaan hyvä juttu ja eksän olisi enemmän kuin aiheellista puhua itse poikasen kanssa tästä asiasta.
Jouluaaton toinen vähemmän kiva juttu taisi olla sitten junnun vointi. Lapseltahan tiputettiin juuri lääkitys yhteen annokseen kahdesti päivässä kuukauden tehokuurin jälkeen ja vaikka tällä asialla tuskin onkaan mitään yhteyttä junnun tauteiluun niin kappas, niin vain kävi että lapsi heräsi aattoaamuna kuumeisena, limaisena, röhäisenä ja pääkipuisena. Onneksi kuume meni ohi aaton aikana mutta limat jäi joten tadaa, kahden päivän normiannostuksen jälkeen äiti siirteli lapsen takaisin tuplalääkitykselle. Kiva.
Oman vähemmän kivan lisänsä asiaan teki julmettu pakkanen joka nyt jylläsi muutaman päivän, eilen aamulla meillä itkettiin karvaita ja katkeria kyyneliä junnun toimesta. Kun hän on VANKINA omassa kodissaan sillä pihalle hän ei kykene lähtemään. Päivällä, pitkällisten keskutelujen ja erinäisten avaavien annosten jälkeen, pääsimme lapsen kanssa yhteisymmärrykseen siitä että tämä voi lähteä siskonsa kanssa serkuille kunhan ottaa vielä pari annosta avaavaa, liikkuu rauhallisesti ja ottaa avaavaa heti serkuille päästyään jos tuntuu pahalta.
Ja tuntuihan se, jo ennen sitä kotoa lähtöä sillä limaisuus teki taas tepposensa ja lapsi otti ja oksensi kaikki syömänsä ruoat ulos pitkällisen yskänkohtauksen jälkeen. Ei kuulkaa alkuunkaan kiva, ei. Olotila asettui onneksi parissa tunnissa ja niin vain lapsi otti ja suuntasi prinsessan kanssa serkuille ja arvatenkin serkkujen äiti hilppasi muutaman tunnin päästä pikapiipahdukselle meille, kas kun tämä tuli noutamaan junnun lääkkeet yökyläilyä varten.
Koska sekä prinsessa että junnu jämähti serkuille yökylään niin arvatenkin poikanen 16v puolestaan esitti toiveen, että hänen kaverinsa saa jäädä meille yökyläilemään. No, pojat on nyt pelanneet koko yön, niin ja katselleet leffoja pelailun lomassa ja kovinpa nuo olivat virkeitä kotva sitten kun alakerrassa piipahtivat. Joululomalla tämä lienee sallittua…
Poikanen 18v puolestaan pyörähti eilen sen verran kotosalla että nappasi autoni käyttöönsä. Tällä kun on kolme yötä töitä eikä tämä olisi päässyt työmaalleen millään ilveellä kun työkaverin ja tämän työajat ei osu nyt alkuunkaan yhteen. Olen siis autoton aina lauantaihin asti mutta samapa tuo kai. Ukko kun menee tänään omalla autolla töihin eli Voldemarkaan ei ole käytettävissä.
Tämän päivän ohjelma on jokseenkin vielä auki. Ukko kun on aikeissa käydä ostamassa alesta uuden makkaritelkkarin meille antaakseen tämänhetkisen töllön poikaselle 16v. Minun taas pitäisi ottaa ja silpasta Elisa Shopitiin ex-teinin kanssa, tämä kun on aikeissa hakea Elisa-viihde-pakkauksen itselleen. Joululahjaksi saatuun tablettiin kun ei käy mikään nettitikku eli se on himppasen pakko saada modeemi käyttöön. Höh.
Siivoillakin pitäisi sillä kas, joulun jäljiltä täällä on erinäinen määrä kamaa joka ei ole vielä löytänyt sijoituspaikkaansa. Luettavaakin olisi, sain Juha Vuorisen kirjan joulupukilta. Kaiken kaikkiaan joulu sujui siis vallan mainiosti, lahjukset oli kaikkien mieleen ja muutenkin tunnelma oli varsin mainio niitä muutamaa synkempää hetkeä lukuunottamatta.
Ja nyt siirryn hörppäämään vielä kupposen kahvia ennen kuin ryhdyn tosissani suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!
Blogi hiljennee muutamaksi päiväksi, kaikille lukijoilleni tahdon toivottaa erittäin hyvää ja rauhallista joulua!
…on kuollut maailma palaa… Oletko siellä? Olitko siellä silloin, kun sanoin perkele? Olitko siellä silloin, kun puhuin rumia ja äiti sanoi sinun kuulevan jokaisen sanani? Olitko siellä silloin, kun isäni löi minua? Olitko siellä silloin kun vietin elämäni yksinäisintä joulua kävellen hautausmaalla pieni ihminen sydämeni alla?
Olitko paikalla kun äitini raahasi minua hiuksista keittiössä? Olitko mukanani silloin, kun isä löi äitiä? Kuuntelitko vierestä kun siskoni itki sylissäni? Kannoitko sinä minun apunani kuolleen äitini eteiseen? Olitko tunto sormenpäissäni kun yritin hieroa elämää kuolleeseen? Istuitko vierelläni silloin kun olin tyhmä, nuori ja naiivi ja annoin lapseni taivaaseen?
Oliko kaikki nämä oppitunteja tulevaa varten? Olitko paikalla kun pieni, kahdeksanvuotias poika jäi lumen alle? Olitko päättänyt että juuri sillä hetkellä kukaan taloyhtiön asukkaista ei astu ulos asunnoistaan saati autoistaan? Mitä yrität opettaa minulle tai maailmalle? Olen ollut mielestäni aina nöyrä edessäsi.
Olen pyytänyt anteeksi jos olen jotakuta loukannut. Olen yrittänyt elää sen mukaan etten tuomitse ketään. Olen pyrkinyt siihen, etten toimi epäoikeudenmukaisest ketään kohtaan. Olen antanut, antanut ja antanut omastani. Olen tehnyt kaiken mitä toivoit. Ja silti. Mitä yrität opettaa minulle?
Mitä yrität opettaa ihmiskunnalle? Kahdeksanvuotias lapsi kuolee lumen alle ja minun pitäisi olla kiitollinen? Jumala. Oletko sinä siellä? Onko sinua edes olemassa? Jumala. Ymmärräthän, että minun on vaikea uskoa sinuun tänään.
Juhlissa. Mutta saako sanoa, vai onko se epäkohteliasta, etten tykännyt kyllä nyt yhtään!? Siis juhlat oli hienot, ei siinä mitään, ja kaikki sujui mainiosti mutta siis oikeasti… Miten ihmeessä juuri ne minun itkubiisini oli valittu laulettaviksi? Tonttu ja Sydämeeni joulun teen… No, tulipa puhdisteltua silmiä, sillä tavalla salaa. Ohjattava näet olisi todnäk sotkeutunut sukkiinsa jos olisin avoimesti niitä puhdistellut.
Ohjattava jaksoi muuten yllättävän hyvin juhlan ajan. Hieman alkoi siinä loppuvaiheessa levottomuus ottaa alaa mutta sitä hoidettiin simppelisti a. toteamalla ettei kai lapsi nyt tahdo iskän näkevän kuinka tämä käyttäytyy huonosti juhlassa ja b. painamalla pää vieressä istuneen ohjaajan, siis minun, syliin lepohetkeä pitääkseen. On se näppärä lapsi, on se.
Toisella puolella istunut toinen luokan lapsi päätti ottaa mallia ohjattavasta ja painoi päänsä olkaa vasten. Kertonee hyvin siitä kuinka tiivis meidän pieni luokkamme onkaan. Juhlien jälkeen ohjattavakin oli siinä määrin liikuttunut että nappasi automaattisesti minua kädestä kiinni luokkaan siirtymisen ajaksi. Ohhoh!
Rehtori jakoi todistukset, toivotimme hyvät joulut ja tadaa, oppilaat suuntasivat joululomille. Ohjattavalla oli lieviä ongelmia pitää näppejään aisoissa, minä kun olin livauttanut tämän pulpettiin pienen lahjapaketin kotiin vietäväksi. Oma lahjasaldoni eilisen osalta; suklaata, suklaata, lisää suklaata ja tuikkukynttelikkö. Ei hassumpaa.
Itse lahjoin kolme läheisintä työkaveriani limpuilla ja kovinpa meni suut hymyyn. Vaan olipa se kertakaikkisen mukavaa. Pikainen salin ja käytävien siivous joulutavaran osalta ja kas, puoli kaksitoista kurvailimme ohjaajaporukalla syömään. Vanhin ohjaajista jättäytyi mielenosoituksellisesti joukosta pois ja se on harmi se. Höh.
Ruokaravintolasta hilppasin postiin noutamaan viimeisen lahjapaketin, pyörähdin TAAS viinakaupassa (siis jo TOINEN kerta tälle viikolle!) ja kotiuduttuani aloitin limppusavotan. Aikamoista menoa. No, nyt on limput pienempien opettajille leivottu ja tulipa siinä iltasella poikettua naapurin rouvallakin lahjapussukan kanssa, kiikutin tälle punkkua, glögiä, kaneliässiä ja pari limppua joulun kunniaksi.
Naapurin rouva, varapoikien äiti, oli jälleen kovin otettu ja ihmetteli suuresti miksi ihmeessä lahjapussi oli tänä vuonna kookkaampi kuin aiemmin. Simppeliä. Meillä kun toimii naapureiden keskeinen AYY-sopimus paremmin kuin hyvin ja rouvahan kuskasi moisen sopparin tiimoilta minua lääkärissä viime talvena kun sairastuin siihen hiivatin keuhkikseen ja kas, naapurin mies taas juoksutti ex-teinille pyykkikoneen siskoni torpalta syksyllä.
Siis oikeasti, kuinka moni voi pyytää naapuriaan tyyliin ”voisitko millään käydä siskollani siellä ja siellä ja ottaa ja kantaa pyykkikoneen pakuusi ja kuskata sen tyttärelleni sinne ja sinne, ai niin, siellä ei ole hissiä mutta onhan siellä rappuset”… Naapurin kysyessä koska moinen olisi tarpeen, tällä viikollako, toteat että ei kun huomenaamulla…
Tietenkään en sanonut naapurin rouvalle ihan kaikkea tätä, totesin vain että kun aina avittelette kun on tarpeen ja juoksutan teitäkin miten sattuu paikan saadessani. Illalla muuten ovi kävi ja varapoika puolestaan kolisteli meille; kolmen paistamattoman porkkanalaatikon kanssa. Hahaa! Tästä on muuten hyvää kyytiä tulossa traditio, viime jouluna söimme naapurin rouvan perunalaatikkoa…
Jostain kumman syystä olin illalla totaalisen kuollut. Olisin saattanut nukahtaa istualleni sohvalle jos ukko ei olisi tajunnut ysin aikaan huudella menisinkö nukkumaan. Sitä nämä surkeat yöt teettää, onneksi nyt nukuin yön kunnolla. Havahduin toki siinä kohtaa kun spede kömpi viereen aamuyöstä ja oli kuuma kuin kekäle, mutta simahdin onneksi samantien takaisin uneen. Pirullinen tauti on vallannut lapsen, päivällä tuo oli kotvan kuumeeton eikä se kuume nyt niin haittaakaan mutta yskä. Aivan päätön yskä!
Ehkä johtuen siitä totaalisesta väsymyksestä olin myös suunnattoman ärsyyntynyt suunnilleen kaikkeen. Ajatelkaapa kuinka paljon kiukkua saa yhdellä lauseella itseensä? Ukko näet meni, pönttö mikä pönttö, toteamaan neljän kanttiin tehneensä oman osuutensa jo tälle päivälle.
Kukaan, siis KUKAAN, täysipäinen ei sano naiselle niin ainakaan sillä hetkellä kun nainen haukottelee melkein naamaansa irti ihmetellessään miten toinen voi kokoajan vain maata telkkarin ääressä. Ei vallankaan jos päivän tekemiset on olleet todistettavasti kauppareissu ja ruoanlaitto VALMISPUSSISTA. Olisi tehnyt mieli heittää ukkoa kauhalla päähän siinä kohtaa.
Sen sijaan purin agressioni, paitsi limpputaikinoihin, pyykinpesuun ja vessan siivoukseen. Siis kehtaakin! Okei, ihan vain parin sanan vaihtamisella lauseessa olisi kiukkutaso tällä ollut paljon pienempi joten tiedetään, tiedetään, himppasen ehkä hölmöä tältäkin. Mutta silti. EI NÄIN!
Tänään ohjelmassa on sitten omien alakoululaisten joulujuhla jonka jälkeen pyörähtelen asioilla. Aika älytöntä muuten, meillä on kaksi nettitikkua, siis kaksi. Teinille ostimme nyt joululahjaksi tabletin ja ajatus oli että tämä voi ottaa toisen nettitikuista käyttöönsä siihen asti kun on saanut hommattua sen modeemin jonka aikoo. Niin siis todellakin, tämä oli ajatus.
Tabletti tuli eilen ja minä sitä tietysti testasin, ja hyvä olikin että testasin, ja totesin että ei hitto, ei se nyt ota pelittääkseen kummallakaan nettitikulla. Aikani romplattuani ja tutkittuani tabletin ominaisuuksia minulle selvisi; ahas, meidän nettitikkumme ei käy siihen. Pitäisi olla erimerkkinen tai ainakin tuotenumeroltaan erit. Voi pska! Pyörähdänpä siis tänään mm R-kioskilla katsomassa onko heillä tablettiin sopivaa nettitikkua. Siis sellaista prepaid-härpäkettä. Argh!
Siinä samalla pyörähtänen ruokakaupan tuoreosastolla sillä joulusalaattien aineet on vielä tiukasti marketissa. Kotiuduttuani pyöräytän viimeisen satsin limppuja (tämän joulun saldo tulee olemaan onneton 16 kpl!) ja touhuan lihaköntin paloiksi mikäli se on vain sulanut.
Näiden toimien jälkeen alkaakin joulusiivous joka ei todellakaan ulotu meillä kaappeihin ja eiköhän joulukuusikin rempaista sijoilleen vielä tänään. Jotenkin tämä joulunaika tuntuu aina kovin työntäyteiseltä… No, isommat onkin sitten näiden toimien jälkeen tehty joten hurraa! Huomenna voi ottaa suht rennosti koko päivän, illalla tuuppaa kinkun uuniin ja siinä se. JES!
Vaan jaa kuulkaa. Taidan siirtyä nyt hieman tupakoimaan pihalle ja sen perään voisikin lukaista päivän uutisotsikot. Arttu-poikaa ei valitettavasti ole vieläkään löydetty ja sydäntä kylmää jo ajatuskin siitä mitä kaikkea onkaan voinut tapahtua. Toivottavasti uutisotsikoista löytyy myös jotain hyvää edes jonkin asian tiimoilta.
Se on moro ja viettäkää kivakivalauantai!
Älyvapaa äiti 