Lauvantaita!

yok

Ei oo valkoisen naisen vuodenaika tämä talvi ei. Ihan vaan siksi tuo kuva tuohon lävähti… Mutta joo, asiaan! Vaikka sitä nyt ei oikeastaan kummemmin olekaan.

Ollut kyllä jotenkin ankea kuukausi takana vaikka toisaalta ihan mahdottoman hyväkin. Sitäkös se elämä nyt sitten on? Hyvää on ollut se että tässä on ehditty vaikkas mitä, on pyörähdetty stadissa ukon kanssa kahteen pekkaan, vietetty uudet vuodet hyvässä seurassa ja painettu töitä maanmainion aisaparin kanssa.

Jos joku saa iloiseksi ja tyytyväiseksi niin juuri se, ihan mahdottoman hyvä työpari! Niinhän me olemme kuin kaksi marjaa niin toimintatavoiltamme kuin ajatuksiltammekin. Jos jokin on yhtenäistä niin se linja jolla toimimme luokassa, näin se vaan on.

Ja yhtään pekkaa pahempi ei ole integraatioluokankaan ope, kovin on yhtenäinen näkemys touhuista tuonkin kanssa. Eli kyllä, työnteko on mukavaa ja ihanaa jopa silloin kun pennut on ihan sieltä syvältä. Josta ovat sitten olleetkin koko joululoman jälkeisen ajan, jihaa. Eli väännetty on, joka aivaten ainoa päivä ja ihan niistä perusjutuista tyyliin käytös.

Se vähemmän kiva osio on taas ukko. Eipä tuo ole kertaakaan aiemmin ollut niin huonossa kunnossa kun nyt pari kuukautta on ollut. Saikullakin ollut oikeastaan koko tämän ajan, selässä oleva välilevynpullistuma yhdistettynä lonkan epäkuntoisuuteen on aika jäätävä yhdistelmä.

Siinä on jotain älyttömän ikävää kun katselee toista makaamassa lattialla tuskissaan. Onneksi leposäryt on nyt jääneet kiropraktikko- ja fyssarikäyntien myötä mutta eipä tuo edelleenkään pysty liikkumaan edes suht normaalisti. Toisaalta, on siinä toki ollut puolensakin, tällä on ollut oma kotiorja ja sehän on mukavaa se.

On aika mahtavaa tulla töistä suoraan ruokapatojen ääreen ilman että on tarvinnut edes sormeaan liikauttaa. Speden läksyihinkään en ole joutunut kiinnittämään huomiota yhtään tänä aikana. Aika fantsua hei. En ole muuten koskenut imuriinkaan kuukauteen… Hups!

Mukavaa on toki sekin että poikanen 20vee on ollut päivittäin näköpiirissä. Harmi ettei tuo ole vielä saanut töitä mutta toisaalta, onpa ollut ukon apumiehenä koko tämän ajan. Ukolta kun on kantaminen ja nostelu kielletty vaikka mitä sekään nyt sitten vaikuttaa, nosteleehan tuo paikan saadessaan.

Toinen vähemmän kiva osio on sitten ollut auto. Joo-o. Onhan se kiva että sellainen on mutta epäkuntoisuus taas ei ole ollut alkuunkaan in ja pop. Silloin syksyllä kun siitä otti ja lävähti se puola rikki niin laitettiinhan se kuntoon juu, mutta eipä mennyt kuin pari viikkoa kun moottorivalo alkoi uudemman kerran palamaan.

Eikä siis nonstoppina, ehei, vaan tyyliin palan nyt mutta en parin sadan metrin päässä enää. Oma lisäongelmansa oli se, että syksyllä autosta kuului jäätävä kolahdus kesken ajon ja ajotuntuma muuttui ihan täysin. Ukko tietysti totesi autoa kokeiltuaan että ei siinä kuule mitään vikaa ole, vanhat autot yhdistettynä tämän kylän kuoppaisiin teihin aiheuttaa väkisinkin kolinoita.

Tämä oli eri mieltä mutta uskottiinko sitä? No ei todellakaan. Ei mitään vikaa. Moottorivalon ajoittainen vilkkuminenkin kuitattiin olankohautuksella, omituinen on sano. Kävi kuitenkin kaikilla neljällä pytyllä toisin kuin ennen puolan uusimista joten ei se nyt mikään iso vika ole.

Katsastuksen lähestyessä se oli sitten pakko kiikuttaa pärnäsen korjaamolle, onneksi naapurin ukko on töissä autokorjaamolla. Piti olla pikainen remppareissu ja kuttua kans, sano! Siellähän se kärry oli sitten puolitoista viikkoa lähinnä osia odottelemassa.

Puolahan sieltä oli uudelleen kumahtanut mutta ei täysin eli se ajoittainen vilkkuminen johtui siitä. Tosin se vilkkuminen ei ollut se mikä pänni vaan se että auton tehotkin oli kateissa. Puutui mokoma jos joutui vähänkin kiihdyttämään kovemmin ja puutui siitäkin jos joutui seisomaan paikallaan sillä.

Katalysaattoria itse epäilin ja sitä epäili autokorjaajakin aluksi mutta juu, ei se sitten onneksi ollutkaan se, katalysaattori kun olisi maksanut kuutisensataa. Vaan joopa joo, eipä se olisi enää miltään sitten tuntunut tässä konkurssissa, ei ollut kuopat tiessä ei, eikä auton ikäkään mikä selitti kolinat…

Että kannattaisiko uskoa sitä joka sillä autolla ajaa? Jos se sanoo, että se on rikki niin se on rikki! Ja sitähän se todellakin oli, se julmettu pamahdushan selittyi sillä että toinen etupään jousista oli pamahtanut poikki! Ja koska se oli pamahtanut poikki ja kärryllä oli vain ajettu ja ajettu, kun eihän siinä nyt mitään vikaa oikeastaan ollut, niin kas…

Sieltähän pamahti sitten iskarikin paskaksi. Ja sitä myöten toisenkin puolen jousi. Ja iskari. Eli molemmat etujouset ja iskarit oli atomeina, toinen jousista jopa niin että välistä puuttui palanen! Ihan lievästi vtutti kun autokorjaaja totesi että onpa rouvalla käynyt tuuri.

Se palasen menettänyt jousi kun olisi saattanut huonolla säkällä viiltää toisen eturenkaan sivustaan auki jos olisi siellä nitkahtanut asentoaan toiseksi, mikä sekin olisi ollut ihan mahdollista. Mutta juu, eihän siinä mitään vikaa ollut, ei.

Samaan konkurssiin laitettiin sitten jakopään remmi ja sitä kautta vesipumppu, tuulilasin pyyhkijöiden mekanismit (niin tosiaan, käytössä kun oli vain kuskin puoleinen pyyhin kun nekin hajosi keväällä mutta toisaalta, kärryssä on niin outo systeemi pyyhkijöissä että se kuskin puoleinen yksin pyyhki liki koko tuulilasin) sekä jarrupalat.

Niin ja koiranluut ja joku vakaudenkallistussysteemi. Rikkoutuneen puolan lisäksi uusittiin kaikki muutkin puolat samalla kertaa sillä ne tuppaavat kuulemma pamahtamaan sarjassa siinä kohtaa kun alkuun pääsevät. Että joo. Ja se lasku…

Jos töihin meni nelisen sataa ja katsastukseen viiskymppiä niin osien hinnan kun räknää päälle niin just. Ei ihan tän kuukausipalkka riitä. Parin kuukauden palkan verran siihen meni yhdellä iskulla. Toisaalta, auto palautui korjaamolta just tasan tarkkaan tämän synttäripäivänä joten sainpa sitten ainakin ISON synttärilahjan. Ja kalliin!

Mutta jos kohta vtuttikin rahanmeno niin voin kertoa että autoilu ei! Siis herranen aika! Ikinä koskaan milloinkaan ole ajanut niin hyvällä autolla kuin nyt ajan! Sehän on kuin juuri pakasta repäisty, ja onko ihme, koko etupäähän on ihan uutta osaa! Mahtavaa!

Nyt sitten odottelen kauhulla (pessimisti ei koskaan pety…) että takapää kumahtaa. Kai se nyt olisi sen vuoro. Autokorjaaja tosin totesi että auto on hiton hyvässä kunnossa muilta osiltaan joten kumahteluja ei pitäisi olla tiedossa mutta niin. Pessimisti ei tosiaan pety.

Sitä moottorivalon vilkkumistakin odottelen, mutta ei, ei sitä ainakaan vielä ole näkynyt. Vaan kuulkaa, kyllä minä niiiiiiin onnellinen ja iloinen olen siitä että kärry on nyt kunnossa. Oikeasti, vaikka ukko nyt sitten kuskailikin suunnasta toiseen tarpeen mukaan niin silti.

Jotenkin tuntui kuin oma vapaus olisi viety kun ei ollut omaa autoa. Älyttömän nopeasti siihen tottuu, siis siihen että on se oma auto koko ajan käytettävissä. Neljä vuotta omalla autolla ja sitten yhtäkkiä ei ollutkaan autoa. Oli sitten himppasen pitkä puoltoista viikkoa, sano.

Toisaalta, ennättipä sitten heilutella puikkoja vielä enemmän kuin normisti. Eli sukkia ja tumppuja ja pipoja ja huppuhuiveja tupsahteli puikoilta vaikka kuinka ja paljon. Sitä kutomista kun ennättää touhuta työmaallakin oppitunneilla vaikka kuinka ja paljon, eipä ne tenavat taitaisi osata ollakaan jos ei tällä olisi kudelmaa mukana.

Vaan jaa. Olisikos tässä nyt isoimmat ja ihmeellisimmät tapahtumat tältä reilulta kuukaudelta? Ehkä. Heitetään nyt loppuun vielä kuva uusimmista sukista jotka touhasin, ne on myyntikamaa eli ei mene itselle eikä kavereillekaan. Se on moro ja have fun!

saarystinsukat

 

Hupsista heijaa!

Ja niinhän siinä sitten kävi, että vanha uskollinen sotaratsu otti ja kumahti ihan lopullisesti. Mitä todennäköisimmin kovalevy otti ja kumahti lopullisesti. Huoks. Kuukausi tuli kärvisteltyä ilman omaa konetta mutta sitten riitti ja kas, tänään tarttui sitten tämä hpn kone matkaan kaupoilla reissatessa.

lankoja

Se kaupoille lähtemisen varsinainen syyhän oli keväällä saamani lahjakortti lankamaailmaan, niin paljon on tullut kudottua sitä, tätä ja tota tässä syksyn aikana että nyt oli ihan PAKKO päästä pelmaamaan laajempaakin lankavalikoimaa. Ja tulihan sitä sitten pelmattua, kuten kuvasta näkyy.

Kyllä nyt kelpaa sanon mä! Ja kone taas. No, sittarissa osui silmiin ihana sininen miniläppäri ja testi näppäimilläkin lupaili hyvää joten likeltä liippasi ettei kapine lähtenyt matkaan. 2 Gb keskusmuistia sai kuitenkin jarrut päälle mutta siinä määrin kotiin kurvaillessa kenkutti ostamattajättämispäätös että päädyin kurvailemaan paikalliseen markettiin.

Ja kas, nyt on sitten 4 gigaa keskusmuistia valkoisissa kuorissa. Ei tosin ihan niissä 13,3 tuumaisissa kuten se sininen olisi ollut mutta 14 tuumaa nyt ei juuri enempää ole ja kas, näppäimistökin tuntuu ihanalta sormien alla. Isommissa uusissa koneissa kun on ollut ongelmana juuri se, etten ole vain kertakaikkiaan sietänyt niiden näppäimistöjä.

Ihan sama miten paljon olen pinnistellyt niin pah, aina on sormet osuneet ihan mihin sattuun, ilmeisesti pienemmät tuumat saa näppäimetkin asettumaan paremmin omien sormien alle. Eli kyllä, viimeinkin on nyt sitten toimiva kapine. Josko sitten tätä tulisi käytettyäkin, mene ja tiedä.

Muuta ihmeellistä nyt ei olekaan sitten tapahtunut, kirviäiseen vaihdettiin kaikki puolat sillä yhden puolan uusiminen ei auttanut kuin hetkellisesti. No, eipä kaikkien puolienkaan vaihtaminen auttanut kuin kotvan, nyt auto toimii ja ei toimi, ihan hetkestä kiinni.

Millään tapaa se ei pidä seisoskelusta valoissa tai risteyksissä, monesti moisen jälkeen moottorin vikavalo alkaa vilkkua, vilkkumista ei tosin tapahdu kuin kotvan ajan ja kas, auto palautuu ennalleen. Outo vika, todella outo. Kirviäinen on siis lähdössä huoltoon jossain kohtaa kunhan tässä saan aikaiseksi.

Vaan jaa. Taidanpa siirtyä nyt kahvittelun kautta sukkapuikkojen pariin, loppuun vielä himppasen kuvaa viime aikojen tekeleistä.

kudelmia

ipa

 

Täällä taas

Joopa joo, tauti on kokolailla voitettu kanta, ihan pelkällä avamysilla, allergialääkkeillä ja avaavalla jatketaan toistaiseksi. Olo onkin varsin mainio, töissäkin on riekuttu sen minkä joudettu. Edellisellä viikolla tein yhden päivän opettajan sijaisuutta omassa luokassa, tämän viikon päätinkin sitten kahdella sijaistuspäivällä.

Kyllähän se niin vaan on, että ei pienluokkaan oikein passaa tuupata ketään outoa ihmistä sijaistamaan, siinä kun käy aina niin että luokan ohjaaja on se joka tekee ne työt ja tuplana sillä kummasti kaikki pienetkin muutokset saa porukalla pakan leviämään ja vieraan ihmisen sijaistuspäivinä ei saada tehtyä oikeastaan mitään kun kaikki aika menee siihen että porukka pyritään pitämään rauhallisena.

Nyt hommia painettiin ihan tosissaan pari päivää, eilen ei jäänyt edes läksyjä annettavaksi tenaville, siinä määrin reippaasti he töitä painoivat tunnit. Sijaistaminen on varsin mukavaa, ei siinä mitään, mutta kummasti sitä on aina sijaistamisen jälkeen paljon normaalia puutuneempi olo. Kai se on se vastuu ja oma tarve saada homma toimimaan täydellisesti.

Muuten ei sitten mitään ihmeellisen merkillistä olekaan tapahtunut. Tai jaa, esimies nyt on vaihtumassa joten edelleen työmaalla puhaltelee ne muutoksen tuulet. Speden palaverissa tuli piipahdettua, poikahan loistaa luokassa oppimistuloksillaan eikä todellakaan olisi näin ollen pienluokkalainen, lisäksi tuo on luokan kiltti poika joten sekään ei tue pienluokkapaikkaa.

Mutta niin, se puhe. Kun se on edelleen niin kovin epäselvää, paitsi ääneen lukiessa jolloin se on ihan täydellistä. Niin tai englanniksi puhuessa, toinen tilanne jossa kielentuottamisessa ei ole pienintäkään ongelmaa. Pienluokkapaikalla siis jatketaan mutta vähitellen tässä on syytä alkaa totuttautua ajatukseen että viimeistään parin vuoden päästä lapsi siirtyy tavalliseen luokkaan. Jaa-a. Miten siihenkin nyt sitten suhtautuisi.

Tauteillessa ei oikein jaksanut mitään, mutta taudin taituttua onkin sitten kädet käyneet kuin viimeistä päivää. Syntynyt on sukka jos toinenkin, tänä aamuna valmistui nämä joukkuesukat jotka lähtee yhdelle kaverille pukinkonttiin laitettaviksi.

kiakkosukat

Hieman vaiheessa ne nyt on edelleen omasta mielestäni mutta kun ei, en ole vielä keksinyt miten saisin siististi ipa-sukkiin laiteltua mustaa korostusta ilvekselle. Mitä ilmeisimmin tarpeen olisi a. ohuempi lanka ja b. ohuempi neula. Niitä tuumaillessa meneekin sitten aikaa.

Tänään suuntaamme ukon ja speden kanssa kouluun, 5.12. tehdään sisään yhtenä lauantaipäivänä ja se on tänään. Harmillista että omalla koululla ei päädytty samaan, tiedossa on siis maanantaityöpäivä, tiistaivapaa ja loppuviikko taas töitä. Pidennetty viikonloppu olisi ollut ihan jees tuossa kohtaa.

Vaan jaa. Pitäisi kaiketi ryhtyä pikkuhiljaa herättelypuuhiin, kaikki muuthan täällä nukkuvat edelleen aina sitä armeijasta lomalle saapunutta poikasta 20vee myöten. Muut saavatkin jatkaa uniaan mutta spede pitäisi nyppiä pystyyn. Lapsi itse on ihan superinnoissaan koulupäivästä jolloin äiti ja isikin on paikalla.

Näihin tunnelmiin siis, se on moro ja have fun!

Hyi yäks!!!

Siellähän on hittolainen soikoon pakkasta! En tykkää, en yhtään! No, lohduttaudun sillä että ainakaan ei ole liikuntaa tyrkyllä tänään, ehkä sitä jotenkin selviää hengissä.

Junnu pääsee tänään pitkästä aikaa kokeilemaan kouluelämää, yskä nyt kiusaa edelleen mutta lievemmässä mittakaavassa kuin esim sunnuntaina jolloin oksennus lähti vielä herkästi matkaan yskimisen päätteeksi, ja kuumekin on kokolailla talttunut, eilen illalla lukema oli jo likipitäen normaali eli 37.1.

Työmaalla päivä oli merkillisen rauhallinen, tiedä sitten oliko osansa lääkityksen muutoksella vai millä mutta toteanpa ettei yhtä mukavan rauhallista työpäivää ole ollut nähtävillä likemmäs vuoteen. Sitähän voisi melkein jopa kehua työpäiväänsä varsin mukavaksi!

Kotiin kurvaillessa nappasin matkaan pienen tuhisijan, tuhisija oli passelisti simahtanut juuri unilleen ja jatkoi niitä mummin petissä vielä parin tunnin ajan. Minä ennätin siinä ajassa touhuta ruoan ja viimeistellä toukkapussin jonka pienelle kudoin.

rääppis29

Joo-o, kovin tuo tuntui toukkapussista pitävän, alaosan kohtalo nyt on vielä sikäli auki etten tiedä ompelenko sen kiinni vai laitanko napit tms joten kotiin asti pussukka ei vielä lähtenyt kun lasta seiskan kanttiin palautin. Toisaalta, hyvähän tuon on olla mallina uudelle puikoilla keikkuvalle mallille, se taas lähtee aikanaan työkaverille.

Lomaahan tässä nyt jo odotellaan kieli pitkällään, jos ihan tarkkoja ollaan. Tämän vuoden syysloma tulee olemaan monellakin tapaa merkillinen, kas kun spede muuttaa tuolloin yläkertaan ja minä pääsen näin ollen järkkäämään alakertaakin hieman uusiksi.

Yhden sängyn poistaminen makkarista tekee sinne aika älyttömän paljon tilaa, jos ihan rehellisiä ollaan. Tiedä sitten missä kohtaa saan aikaiseksi ryhtyä toimeen tapettien osalta, niiden poistojärjestys alkaa tosin olkkarista sitten KUN saan aikaiseksi. Pianko niitä repii, ei siinä mitään, mutta kun sitten pitää myös maalata ja haaveissani olen laittamassa jo laminaattiakin lattiaan.

Marssijärjestys näissä touhuissa on tosin ihan toinen kuin vain tapetit, maalit jne, ihan ensin pitäisi pelmata vintti läpi, sen jälkeen vaatehuone ja vasta sitten voisi alkaa ihan tosissaan tutkailla olkkari-makkari-kombinaatiota kuntoon. Ja se vintin ja vaatehuoneen pelmaaminen… sehän se melkein nappaa! Huomaa että aletaan kulkea talvea kohti, mikään muu kuin kutominen ei oikeastaan nappaa ihan tosissaan.

Vaan jaa. Tässä pitäisi kaiketi kohtsilleen laitella itseään työmaakuosiin, koko revohka kun menee tänään kasiin ja sehän tietää sitä, että mahanalusen saa viritellä täyteen jalkoja. Työmaallakin on tiedossa jokseenkin vauhdikas päivä, puukässyt kun katkaisee palaveri esimiehen kanssa. Pöh.

Eipä siinä sitten muuta kuin se on moro ja have fun!

Näin se homma etenee

Olemme onnellisesti tiistaissa. Jes! Eilinen työpäivä oli varsin jees, vauhdissa riitti. Härkkijä vietti edelleen sisävälkkiä, tänäänhän hän pääsee sitten jälleen ulos mutta nähtäväksi jää miten sen kanssa käy. Ruokkikseltani kiitolaukkailin vauhdilla ottamaan härkkijän huomaani, oma ope kun lähti kesken päivän sovittuun tapaamiseen ja aisapari hoiteli open pestiä eli hän kiitolaukkaili puolestaan ulkovalvontaan.

Härkkijällä oli passelisti menossa testihetki tuossa kohtaa, siis se perinteinen ”teen kuten tahdon, katotaan mitä oot mieltä”. No, minäpä olin sitä mieltä että joko a. pylly penkkiin tai b. eriytystila kutsuu ruokavälkän ajaksi. Päädyimme eriytystilaan joka oli mitä ilmeisimmin härkkijästä todella tylsä ja tympeä juttu.

Minä kun en siellä tee moisessa tilanteessa muuta kuin selaan uutisia kännylläni. Ja se jos joku on tietystikin supertylsää lapsesta joka haluaa kaiken huomion aina itseensä. Kun sitä huomiota ei saanut osakseen pöydän nostelulla, tuolin kolistelulla tai kovaäänisellä taputtelulla otti härkkijä käyttöön kiljumisen.

No, minä nyt olen tottunut moiseenkin toimintaan, tenavahan oli yhdessä vaiheessa kuin palopilli silloin jos ja kun hänen kanssaan eriytystilaan päädyttiin totaaliflippien päälle. Silmääkään en räväyttänyt kun härkkijä alkoi ujeltaa ja kiljua, vaihdoin vain Iltasanomien sivuilta Iltalehden sivuille.

Härkkijä koki moisen todella tympeänä ja lopetti kotvaksi mölinän. Testasi seuraavaksi toimisiko rumat sanat huomion kerääjänä. Paska. Paska. Perse. Paskaperse. Perse. Paska. Minä vain luin. Kellokin alkoi lähetä välitunnin päättymisaikaa. Härkkijä otti vielä kertaalleen kokeiltavaksi sen kiljumisen.

Minä laittelin kännyn takaisin taskuun ja katsoin härkkijää sen verran, että totesin tälle että toivottavasti se rehtori nyt ei ryntää paikalle, moinen möly kun kuuluu varmasti hänenkin huoneeseensa. Härkkijä hiljeni salaman nopeudella. Eikä kuulu. Kuuluu. No, toisaalta, me nyt lähdemme kuitenkin luokkaa kohti sillä välkkä on ihan juuri ohi.

Perinteiseen tapaan ruokailu oli vienyt mehut omalta ohjattavalta ja tämähän ei saanut oikein millään ryhdyttyä hommiin seuraavalla tunnilla. Siinä kohtaa kun toinen kaippari oli jo aukeaman toisen sivun loppuosassa oli ohjattava saanut kirjattua tarkalleen yhden kahden sanan lauseen riville.

Ensi vuotta ajatellen tämä on aivan älyttömän iso ongelma. Työmäärä lisääntyy kuitenkin aika älyttömän paljon tästä vuodesta, enää ei todellakaan riitä että tekee sen puoli sivua silloin jos ei huvita, ei jaksa, ei tahdo. Näihin isoimpiin ongelmakohtiin on nyt tullut pohdittua ratkaisukeinoja monelta kantilta.

Tosiasia kun on se, että tenava saa hienosti tehtyä sen aukeamallisen tuosta vaan kun vaan saa alettua työhön. Se alkaminen toimi ihan suht jees suurimman osan syksyä, nyt viimeisen kuukauden aikana siihen on tullut selvä notkahdus. Toki se aiemminkin vaati erinäisen määrän muistuttelua siitä mitä piti tehdä, mutta nythän saattaa koko oppitunti mennä ilman että paperille syntyy oikein mitään.

Eilen ilmoitinkin tenavalle, että nyt on sitten homma sellainen että jos työt ei tunnilla ota onnistuakseen niin niitä jatketaan tuntejen päätyttyä. Se aukeama kun on PAKKO tehdä kokonaan. Ja ei, se EI tule läksyksi vaan se tehdään koulussa.

Arvaahan sen, mikä vastalauseiden myrsky moisesta heräsi. Tenava käytti kaikki mahdolliset verukkeet mitä vain mieleen juolahti. Sitten en jaksa tehdä kotona läksyjä. Enkä kävellä kotiin. Eikä äiti tykkää. Ja teen ensi tunnilla. Ei, et tee ensi tunnilla sillä silloin kirjoitetaan tarinaa. En kirjoita sanaakaan. Revin koko vihkon.

Jaajaa. Se nyt ei ole kovin viisasta, harmittaisi moinen aika paljon jos sen tekisit. Ei äiti taida kovasti tykätä niiden koulukirjojen ja vihkojen teippailuista. Ja arvasihan sen, sen tarinan kirjoittaminen oli tuskien taival. Kun en keksi mitään. Mua väsyttää. En mä jaksa. Ja en jää tekeen sitä aukeamaa.

Loppuviimeksi tenava kirjaili muutaman rivin tarinaa ja siinä kohtaa kun koulutunnit oli plakkarissa alkoi tenavalla kynä sauhuta oikeinkirjoitusaukeamaa tehdessä. Eikä siinä aukeamassa mennyt sitten kuin se kymmenkunta minuuttia kun sai aloitettua, eli oikeastaan tenava ei ollut edes normaalia pidempää päivää koulussa, viimeiset kaksi tuntia kun pidettiin yhteen ja koulupäivä päätettiin varttia aiemmin.

Kirjailin tenavan reissariin äidille kuinka päivä on mennyt varsin hienosti ja että tenava jäi päivän päätteeksi tekemään edellisen tunnin tehtävät loppuun. Samalla vinkkasin siitä, että kevätlukukaudella pitää miettiä miten tähän pulmaan tartumme.

Samainen mietinnän paikka on ollut tenavan tavassa olla kuuntelematta open antamia ohjeita. Myös tähän ongelmaan tartutaan nyt kevätlukukaudella, muuten tenava tipahtaa samantien kolmosen alettua johonkin kuiluun oppimisen suhteen.

Open kanssa olemme näistä keskustelleet ja todnäk keväällä teemme simppelisti sen, että tunnilla on aina se vähimmäismäärä mitä pitää saada tehtyä ja jos sitä ei tunnilla saa tehdyksi niin minä ilmoitan kotiin ja tenava jää päivän päätteeksi läksyparkkiin niitä tekemään.

Määrähän ei ole kummoinen, kokolailla tyyliä aukeama jonka tenava saa kyllä tehtyä vaikka kolmeen kertaan sen yhden oppitunnin aikana kunhan ryhtyy työhön, mutta jollain tässä on saatava tenava tekemään ne hommat. Tenavan tuntien veikkaan, että tämä ei kovin montaa kertaa tahdo siellä läksyparkissa aikaansa viettää.

Ohjeiden suhteen olemme miettineet myös toimintatapoja. Nythän tenava ei todellakaan niitä kuuntele, kynät, kumit, viivotin, vaikka sitten omat varpaat, kun on kiinnostavampia siinä kohtaa kun niitä ohjeita annetaan. Keväällä kokeilemme tenavalle pilkottuja ohjeita. Kirjallisena.

Ensin suullinen ohje, pulpetille suuntaa-antava ohje tyyliin ”kuuntele ohje-ota välineet-lue-kirjoita” jne. Se kolmosluokka kun on jo ihan tuolla nurkan takana ja siihen mennessä tenava on pakko saada paremmin työmoodiin. Ymmärrän täysin, että keskittymisen kanssa on ongelmia, mutta aika usein ne ongelmat on ihan saamattomuutta kun tenavasta on kyse.

Työpäivä sujui siis varsin hyvin, ei valittamista, ja kotona spede oli tehnyt kaikki läksyt siinä kohtaa kun paikalle ennätin. Lukuläksyn tuo oli lukenut poikaselle 18vee joten minun tehtäväkseni jäi lähinnä tarkistaa matikat ja siirtää tavarat takaisin reppuun.

Ihan peruskotihommia tyyliin ruokaa, tiskikonetta, tavaroiden järkkäilyä sieltä täältä, iltapalaa jne. Siinä samalla kudoin sukkia ja aika vauhdilla kudoinkin, aamupäivällä pitkävartinen sukka oli päässyt juuri kantapään kohdan yli, eilen kudoin sen valmiiksi ja aloitin parin teon.

1510726_10152869173198771_2742885734529541640_n

Nyt parinkin varsi on viimeisiä varren joustimia vaille valmis eli tänään sekin valmistuu. Työmaalla tulee kuskattua kudinta mukana, välituntisin kun ennättää usein kutoa kerroksen jos toisenkin ja sittenhän kudin vasta oikein työn alla onkin kun ope lukee luokassa jatkotarinaa.

Tänään työmaalla on onneksi normipäivä. Huomenna onkin se viikon hektisin päivä eli isompien kässyjä, taksivalvontaa ja kas, niiden perään pitäisi sitten vielä lähteä työkaippareiden kanssa syömään. Ihan jees, en väitä. Vaan jaa. Nyt taidan tutkailla kuontaloni kuntoon, se on siis moro ja have fun!

Ilvestä fanittavalle ystävälle villasukat

Valmistuihan nämäkin viimein. Tai no, sukkaosa on ollut valmiina jo useamman päivän mutta nuo hiivatin kuvioinnit… Koskaan ennen en ole moisia päällekuviointeja tehnyt joten jo niiden toteuttamiseen lähtö vei oman aikansa. Ekan sukan kohdalla kiroilun, purkamisen ja uusien yritysten määrä oli suht kuumottava mutta toinen sukka menikin jo tuosta vain. Jes!

WP_20141213_009 WP_20141213_010

Ps. Intohimoiselle Tappara-fanille näiden sukkien kutominen oli… no, aika jaiks, kunnes varapoikanen kehotti ajattelemaan värityksen olevan pala Jamaicaa, rommia ja reggaeta. Johan loppui jaiks-fiilis.

Kirjoittanut Seidi Kategoriassa Kudottua

Tervehdys taas

Näin sitä on jälleen kerran lumpsahdettu perjantaihin, hurraa ja jippii! Tai jotain. Oikeastaan perjantaihin lupsahtaminen ei toisaalta ole kummoinen juttu, viikonloppua kun ei oikein ennätä koskaan kunnolla edes huomata mutta onhan tässä yksi mahtavan mainio piirre. Kaksi täyttä työviikkoa ja sen jälkeen loma, jes!

Ei se kaksi ja puoli viikkoa lomailua ole alkuunkaan paha, ihan mielellään sen viettää. Josko ehtisi sitä ja tätä ja tota loman aikana. Toisaalta, todnäk tässä käy perinteiset eli suunnittelen sitä, tätä ja tota ja loman päätyttyä totean että hups, enpä nyt sitten muistanutkaan sitä, niin tai tota ja hups, jäi sekin tekemättä.

Eilinen työpäivä oli varsin jees. Joulujuhlaharkoissa käytiin, tenavaa sai komenteerata kerran jos eräänkin sillä eihän tämä nyt osaa vain olla ja odotella kun ope etsii oikeita sointuja. Yllättävän hyvin se silti meni, tenava tosin ei laulanut tavuakaan sillä huomio kiinnittyi lähinnä kaikkeen musaluokan rekvisiittaan.

Tokalla tunnilla kärhämöitiin sitten käsialakirjoituksen kanssa, kas kun ei jaksa. Ei vaan jaksa. Jaa. No, hän ei sitten jaksa ja hän jatkaa kirjoittamista liikuntatuntien alussa. Että miettii nyt ihan itse jaksaako nyt vai ruokailun jälkeen. No kirjoitetaan sitten, kuului karjaisu hetken mökötyksen päälle.

Tunnit meni siis varsin hyvin, ei valittamista, ja niin meni loppupäiväkin työmaalla. Työmaalta kurvailin vauhdikkaasti kotiin sillä edessä oli junnun palaveri, junnuhan on käynyt nyt testattavana ihan siellä koulupsykologilla. Junnun piti lähteä mukaan mutta fiksuna poikana tuo oli sopinut mummun kanssa että tämä tulee hakemaan junnun luokseen.

No, eipä sille junnulle nyt edelleenkään saatu sitä adhd-diagnoosia. Ei edes ylivilkkausdiagnoosia. Onpas tämä nyt sitten hankalaa, sitä kun on kuitenkin tässä jo vuosia kaivettu ja haettu, eikö sitä tosiaan ole… Äiti ja isä on aikaa sitten diagnoiseet vaivan joka aiheuttaa junnun haluttomuuden kouluhommia kohtaan.

Kyseinen syndrooma on huonosti tunnettu mutta hämmentävän yleinen, sen lyhenne on evvk-syndrooma. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja miten sen sitten saisi kiinnostamaan. Siinäpä pulma mietittäväksi. Tänä syksynä junnu on tosin parantanut koenumeroitaan ihan hyvin joten hmmmm…

Eipä ne asiat ole erikoisemmin kiinnostaneet mutta opetusmuoto on osunut oikeaan; keskustelu opiskelun alla olevista jutuista. Luetun ymmärtämispuolellahan junnulla ei ole ongelmaa, eikä lukemistaidoissa. Mutta niin, se evvk on kovin voimakas oireiltaan ja aiheuttaa usein sen ettei lueta. Kun ei vaan kiinnosta.

Itseasiassa niiden käppyröiden ja pallukoiden mukaan junnu on lähes kaikilta osin ikätasossa. Parissa jutussa hän ei ole ikätasossa mutta kas, niissä hän on sitten ikätason yläpuolella. Totesinkin tutulle koulupsykologille ja opelle että niinpä niin, välillä sitä toivoo ihan oikeasti että lapsi olisi tyhmempi mitä on.

Se fiksuus kun osaltaan aiheuttaa myös sen evvkn. Kun ei isoveikkakaan kouluaan kunnolla käynyt ja kas, nyt se on silti täystyöllistetty ja pärjää hienosti elämässään. Nämä siis 12-vuotiaan silmin todettuna, ihan kaikkeahan lapsi ei tietenkään tiedä siitä miten poikanen 20vee sählää.

Palaverista kurvailin kotiin, totesin tenavien jo ruokailleen ja otin ja heitin itsekin emmettä napaani. Ukko heräili passelisti ”kauneusuniltaan”, sikäli heittomerkeissä että olen aikaa sitten todennut ne toimimattomiksi. Siis kauneuden lisäämisen osalta… *hehheh*

Minä jäin hörppimään iltapäiväkahvia kun ukko pyörähti noutamassa rillit, ikänäkö nääs otti ja iski tähänkin ja nyt ukolle määrättiin sitten lukulasit. Hyvä niin, jokseenkin koomista kun toinen ei näe mitään printtiä missään vaan lukee kaiken liesituulettimen valon alla isänsä vanhat lukulasit päässä.

Ukon palattua reissultaan otimme ja suuntasimme kimpassa ruokakauppaan, siinä samalla tuli kurkittua vähän sitä sun tätä ja ostettua sukkia tarvitseville. Kotona purin kassit, ruokkosin keittiön, tarkistin speden läksyt, luetin lukuläksyn ja komensin lapsen suihkuun.

Iltasella en sitten juuri muuta enää tehnytkään kuin kudoin ja töllötin töllöä. Nyt alkaa kutimilla olla jälleen vapautunut olo, viimeinen sukka työkaverin tilaamista sukista keikkuu puikoilla joten kohta on tämä urakka ohi ja pääsen kutomaan koulusihteerille ajattelemiani joululahjasukkia.

1456136_10152851212153771_4311456647656622515_n

Nuo pitkät sukat on oikeastaan aika makeat, ne ylettyy ihan polvitaipeeseen asti. Nopeat kutoakin ne oli, se hikisin homma oli lankojen päättelyssä. No, kahdet muut sukat onkin sitten simppelit langoiltaan, nehän on täysin yksiväriset joten maanantaina kiikutan sukat työmaalle.

Ne koulusihteerin sukat taas. Voi kärsimys. Todennäköisesti tulen saamaan erinäisen määrän ihottumaa ja saatanpa siinä oksentaakin kutoessa, ne kun tulee tämän suosikkijääkiekkojoukkueen väreillä. Yäks. Ilves. YÄKS! Vannoutuneelle Tapparan kannattajalle moisten kutominen aiheuttaa takuulla erinäisen määrän vaivoja!

Parit säärystimetkin olisi vielä paikallaan kutoa, sen jälkeen voinkin sitten jo siirtyä pakiseeraamaan niitä kudelmia jotka ovat lähdössä pukinkonttiin. Kovin monia en tänä vuonna sinne aio, kutominen kun on ollut lähinnä muuten vaan kutomista, mutta ehkä niistä muuten vaan kudotuista jotkut päätyy pakettiin. Nähtäväksi jää.

Tänään hilppailen työmaalle piirun normaalia myöhemmin, kotiinkin ajattelin kurvailla piirun normaalia aiemmin sillä niin. Niitä ylitöitä seisoo tiukasti lukkarissani. Itsenäisyyspäivän lippujuhlaa vietetään nyt aamusta ja muilta osin päivä lienee kokolailla normaali.

Näillä mennään siis. Nyt siirryn suosilla tutkailemaan habitustani ja tyhjentämään tiskikonetta joten se on moro ja have fun!

Hyvää huomenta, sisäinen kello ja silleen

Joopa joo, kyllä sisäinen kello on kiva juttu! Se herättää näemmä aika hyviin kellonaikoihin, ukon mennessä aamuun ajaksi on muodostunut 4:45 ja iltavuoron iskiessä taas aamuviisi. Ei huono ei, ennätänpä rauhassa kahvitella ennen kuin on pakko alkaa omaa habitustaan tuunaamaan.

Eilinen työpäivä oli ihan mahdoton. Siis kyllä. Ei siksi, että ohjattava olisi ollut mahdoton eikä siksi, että kukaan muukaan olisi ollut mahdoton vaan lähinnä siksi, että sitä sai ihan tosissaan juosta kuin päätön kana ihan koko päivän. Iltapäivästä vauhti vielä kiihtyi sillä ne isompien kässät. Aika vauhdikasta hommaa on ne.

Toisaalta isompien kässyissä on yksi ihan superhyvä puoli. Se puolitoista tuntinen suorastaan vilahtaa hetkessä ohi, aloillaan kun ei oikein ennätä olla. Mene sinne, tänne, tuonne ja kas, tuolla on asiaa, tuo kaipaa apua, no mitäs tuolla nyt viitataan ja kuule, nyt haet sitten sitä ja tätä ja teet näin, noin ja tällä tapaa.

Tällä kertaa olin tosin valmistautunut isompien kässyihin valmiiksi kantamalla luokkaan kolme normituolia, kolmen oppilaan kohdalla kun on havaittu ettei pyörivät tuolit vain toimi heidän käytössään. Näillä kolmella kiinteän tuolin oppilaalla on vielä lisämääräyksenä se, ettei heillä ole pienintäkään lupaa nousta tuoleista ilman aikuisen lupaa.

Moinen järjestely on toiminut kuin rasvattu ja kässytunneilta on saatu pois se sählääminen jota kolmikko siellä aiheutti alkusyksyn mutta niin. Se yhdelle oppilaalle nimetty oma ohjaaja. Jotenkin homma ei pelitä jos tämä ei pidä kiinni sovituista säännöistä sillä kyseinen oppilas on yksi kiinteän tuolin lapsosista.

Minä pidin useammankin palopuheen siinä tuntien aikana kyseiselle oppilaalle sillä hittolainen mitä härkintää touhu oli välillä. Ei oppilas pahalla härki mutta kun luonto on kuin tuli ja leimaus sikäli, että ennättää häistä hautajaisiin sekunnissa ja ihan oikeasti tämän kanssa pitäisi toimia kuten oman ohjattavani kanssa eli pitää tiukasti silmällä koko ajan niin huoks.

Ei se nyt vaan toimi jos ns oma ohjaaja istuu kuin lootin patsas ja keskittää kaiken huomionsa välillä tämän käsityöhön niin ettei edes huomaa mitä se lapsonen touhuaa. Jos lapsoselle on annettu selvä määräys siitä, ettei peppu nouse niin kyllä se pitäisi pystyä siinä vieressä istuessa huomaamaan jos se peppu katoaa siitä penkiltä.

Jotenkin raivostuttavaa monella tapaa, osin myös siksi että jotenkin ei haluaisi puuttua toisen tapaan toimia ja työskennellä kun nyt kuitenkin on kyse ns omasta ohjattavasta mutta hittolainen soikoon. Pakkohan se on puuttua joka kerta kun lapsonen on ihan väärässä paikassa ja härkkii muiden töiden kimpussa. Huoks vielä kerran!

Vaikka se taksin odottelu tuntien päälle onkin jokseenkin plääh ja tylsää niin kieltämättä se antaa hyvän tilaisuuden istua kotvan ihan aloillaan. Ei juoksua suuntaan a, b tai c, vaan ihan vain ja ainoastaan istumista, taksiseuralaisen kanssa höpöttelyä ja olemista. Jes!

Kotona odottikin sitten likipitäen samanlainen rumba. Makaronilaatikko vauhdilla uuniin, pikapyörähdys kaupalle hakemaan sitä, tätä ja tota, niin ja uutta putkea kärähtäneeseen liesituulettimen lamppuun. Junnun matikan läksyjen sihtailua, astioiden koneeseen nakkomista, ruoan tutkailua, lautasia esiin.

Ruokailun perään suunnilleen yhtä vauhdilla keittiö kuntoon, prinsessa ryhtyi leipomaan kauralastuja, tälle peltiä, leivinpaperia, leivontavärkkejä kaappeihin, lisää leivinpaperia ja kas. Kahviakin. Pyykkikonekin tuli siinä kiitolaukkailun lomassa nakattua päälle ja puhtaat vaatteet viikattua kaappeihin.

Ei ainakaan tylsää ollut ei. Siihen leivonnan lomaan iskeytyi paikalle sitten ex-teinikin kouluvuosien likkakaverinsa kanssa, likkakaverilla on reilun vuoden ikäinen pikkumies jolle kaivettiin kirjoja ja leluja ja syötettiin kauralastuja siinä samalla kun prinsessa jatkoi leivontaurakkaa.

Eipä noilla tuntunut olevan kiirettä mihinkään vaan vierailu venähti hyvinkin likemmäs iltakasia, prinsessakin ennätti hoitaa leipomuksensa loppuun ja minä siivoilla keittiön uudemman kerran, tyhjentää tiskikoneen, laitella pyykit kuivuun ja ”lukea” moneen kertaan pikkumiehen kanssa mamma-kirjoja.

Niin, pikkumies on kuulemma totaalinen muumimammafani ja ihan jokainen kirjojen hahmo olikin mamma, oli sitten kyseessä norsu, leijona, hattivatti tai vaikka kala. Varsin hauska pikkumies siitä, että kovin tuo jaksoi heilua pitkin alakertaa ja höpötellä liikkuessaan.

Iltakasilta istahdin nojatuoliin ja kaivoin puikot esiin. Kudoin työkaverin tyttären raitasukat valmiiksi ja aloittelin tämän vävylle villasukkia. Niissä ei onneksi tule olemaan raitaa eikä muutakaan hörhöä vaikka toisaalta, raidallisia on jotenkin mukavampi kutoa.

Raidallisten isoin miinus on päättely. Että moinen miljoonan tsiljoonan eri langan päättely osaakin ottaa nupista! Toiveena sukkien suhteen oli että raidat on ihan epämääräisessä järjestyksessä, raitojen väriksi toivottiin erilaisia pastellisävyjä ja mikäs, pieniä jämiähän on nurkkiin jäänyt vaikka kuinka ja paljon joten sain niitäkin hävitettyä samalla kertaa.

10606299_10152835921608771_7675860510774105558_n

Pituutta sukilla on aina polveen asti mutta varsi valmistui ihan käsittämättömän nopeasti sillä sehän oli kokolailla pelkkää suoraa. Sen verran tein raitojen kanssa järjestystä että jalkapöytien raidat on identtiset kummassakin sukassa, varret onkin sitten ihan miten sattuu kiskottu värien osalta, ainoastaan raitojen väli on vakio.

Ja ei, en todellakaan aloitellut vielä edes päättelyä. Siihen hommaan pitää varata a. aikaa ja b. hermoja. Päättely sukkien kuin sukkien kanssa kun on se ykkösinhokkini näissä hommissa joten juupa juu, olkkarin pöydän alla riittää valmiita lankojen päättelyä odottavia sukkia edelleen kasapäin.

Nyt kun saan työkaverin loputkin sukat valmiiksi jatkan todnäk säärystinlinjaa sillä jösses, että niitä onkin ollut hauska kutoa. Prinsessallehan säärystimet tuli jo tehtyä ja nyt on pukinkonttiin parit säärystimet valmiina, aikeena on saada vielä parit lisää pukinkonttiin meneviä aikaiseksi.

Tänään onkin sitten luvassa menoa ja meininkiä. Taas. Työmaalla lähdemme oppilaiden kanssa pyörähtämään keskustan suunnassa, sen perään on luvassa ihan normitunteja pari, läksyparkki ja pikainen siirtymä kotiin. Kotona en ennätä kuin käydä sillä lähden kiikuttamaan prinsessan leipomuksia myyjäisiin.

Sen jälkeen ennätänkin kotvan vain olla ja ihmetellä ennen kuin pitää kiitolaukkailla itsekin myyjäisiin ostoksille, siinä kohtaa kello onkin jo sitä luokkaa että kotiin ennättäessä voikin ryhtyä tutkailemaan iltapalaosastoa. Tämä päivä tulee siis suorastaan vilahtamaan silmien ohi, jos näin voi sanoa.

Huomenna oma ope on sitten poissa joten sekin aiheuttanee omat vauhtituokionsa huomiselle, niin ja lisukkeenahan on se palaveri aamusta. Huoks. No, eiköhän niistä suoriuduta ihan näpsäkkäästi kun laitetaan iso vaihde silmään heti aamusta.

Vaan jaa. Josko nyt sitten tosiaan oman habituksen pariin. Se on siis moro ja have fun!

Pikapostausta pukkaa

Tämä minun urhea myllyni tuntuu hidastuvan vuosi vuodelta enemmän ja tänä syksynä aamurituaaleihin on liittynyt uusi tekijä; välimuisti. Aika monena aamuna olen jaksanut sitkeästi odotella, että se välimuisti herää ja kas, kirjaillutkin sen perään mutta toisinaan sitä ei jaksa saati ennätä odotella.

Tänä aamuna touhu oli aivan erityisen hidasta, ennätin lukea uutisotsikotkin kännyn kautta ennen kuin mylly oli kunnolla hereillä. Huoks. No, toisaalta, ikä nyt hidastaa ketä tahansa, miksi ei siis läppäriä joka on jaksanut pelittää vuosikausia. Ehkä jokin pienimuotoinen kunnostustoimenpide olisi paikallaan mutta toisaalta taas. Jaa-a.

Viikonloppu mennä livahti vauhdilla ohi, poikanen 20vee pääsi lauantaina lomille ja ilmestyi kotosalle jo puoli yhdentoista kintaalla. Ei hassumpaa. Väsynytkin tuo oli valmiiksi joten ei liene yllätys että syötyään tämä rötkähti sohvalle ja kiskaisi puolentoista tunnin päiväunet. Minä käytin tuon ajan hyödykseni ja touhasin Espanjaan lähtevän sukkaparin valmiiksi.

10626795_10152695876353771_4133404915871462197_n

Näistä väreistähän tulee tarkalleen kaksi asiaa mieleen; HIM ja Espanja, vai mitä. Tänään pitäisi nuo kiikuttaa sitten postipaavon kuskattavaksi, kovin niitä jo odotellaan Euroopan toisella laidalla.

Naapurin poika oli yökylässä lauantaina, eilisen junnu ja poika vietti sitten pääosin anopin mökillä. Minä käytin pyhäpäivän hyvin perinteiseen tapaan tallenteita pois tuijotellen, lämpimiä voileipiä touhuten ja kahvia kitaten. Ei se huono rentoutumiskeino ole sekään, tosin kahvimäärä meni taas yli ja tulos on kokolailla sama kuin monesti ennenkin.

Illalla ei tahtonut uni tulla ja koska ukko tölläsi minulle kelpaamatonta ohjelmaa makkarissa livautin minä itseni sohvalle makuuasentoon. Ja tulihan se uni, vaikka asento olikin huono ja kuumakin oli. Puoli kolmelta havahduin sohvalta hereille ja suuntasin sänkyyn jatkamaan unia.

Olen ihan vakavasti harkinnut uuden sohvan hankintaa, sen verran usein minun tulee sohvalla koisattua alkuyö. Kangassohva ei takuulla hiostaisi niin paljon kuin nahkainen mutta kun niin. Nahkainen on lasten kanssa helpompi pitää puhtaana. No, ehkä sitten joskus ajan kanssa. Tai sitten ei.

Tänä aamuna nappaan jälleen ex-teinin kyytiin tien laidasta. Tästä on tullut jo jonkinlainen rituaali niinä päivinä kun tämäkin menee kasiin; teini kyytiin, kurvaus amiksen kautta jossa poikanen 18vee jää pois kyydistä ja kurvailu teinin työmaan pihaan. Tänä aamuna junnukin lähtee ihan omin avuin kouluun, pyörällä.

Keppejä tuo on vielä käyttänyt vaihtelevalla tahdilla kotona sillä koipi kipeytyy paljosta tallomisesta mutta olettaisin, että koulupäivän tuo pystyy kulkemaan ilmankin keppejä. Tunneillahan koipea voi lepuuttaa. Paremmin asia selvinnee tänään iltapäivästä kun poika kotiutuu koulusta.

Vaan jaa. Taidan vähitellen siirtyä herättelemään yläkertalaisia, johan kello lähestyy seiskaa. Se on siis moro ja have fun!

Lisää herkkuja

Jos kohta ukko olikin perjantain touhaamassa köökissä niin ei se lauantai juurikaan asiaa muuttanut. Lauantaina tarjolla oli uskomattoman hyvää lihakastiketta perunoiden ja salaatin kera ja ennättipä tuo grillaamaan lapsille lihaakin. Ei huano!

Itse en juurikaan revitellyt päivän mittaan, parit sukat laitoin myyntiin kirppariryhmään (hitto kun niitä kertyy!) siinä samalla kun aloittelin uutta sukkaparia, hieman siistin paikkoja sieltä täältä, viikkailin vaatteita kaappeihin ja töllöttelin leffaa. Ei se huono ollut sekään vaihtoehto.

Junnu alkaa olla täysin valmis keppeihin, ketuttaa, harmittaa ja vaikkas mitä. Ilmeisesti maantie polttelisi jo jalkojen alla, harmi että yritykset kulkea ilman keppejä purkautuu pirullisiin kiputiloihin. Ei ole kivaa alkuunkaan tämä ei.

10635877_10152666047178771_3591129664114250287_n (1)

Sukista tulikin mieleeni. Minulta voi halutessaan tilata sukkia ja teen niitä sitä mukaa kun ennätän. Oman porukan jalat on hoideltuna, yksi sukkatilaus odottaa lankoja mutta muuten puikoilla olevat menee jatkossa ihan vain ja ainoastaan myyntiin. Oikeastaan ne tärkeimmät jutut mitä tarvitsen tietooni on kantapää-isovarpaan kärkimitta ja siinä se. Niin ja toki voi lankatoiveita esittää mutta sori, olen aika ikävä sikäli että en mielelläni kudo sukkia muusta kuin seiskaveikka-langasta.

Pirullisen oman työn arvon mukaan toimijakin minusta on tullut eli sukkapari kudottuna maksaa lankoineen päivineen 15 ekkeä plus postikulut. Tosin jos joku tahtoo superpitkävartiset sukat niin hinta tietysti nousee, ei se lanka saati tekeminenkään ihan ilmaista hommaa ole.

Kappas. Mainostoimistoksikin vielä tässä repesin. Nyt jatkan aamukahvittelua ja ryhdyn tutkailemaan uutisia. Se on siis moro ja have fun!