Terveisiä mansesta!

Totuuden nimissä, en minä siellä enää ole, mutta tämä nyt on passeli aloitus tälle postaukselle. Mansessa oli kertakaikkisen mahdottoman mukavaa! Tammerfesteistä huolimatta hämpillä ei ollut mitään kummoisempaa ruuhkaa eikä sitä ruuhkaa ollut baareissakaan, olisiko juhlakansa keskittynyt siis varsinaisille tapahtuma-alueille.

Meno oli kertakaikkisen hilpeää ukon kanssa. Bussillahan se oli tarkoitus sinne manseen suunnata mutta kappas, varapoikanen sattui passelisti laittamaan naamakirjaan päivityksen jossa totesi olevansa kuskina illan ja kyytiä kaipailevat tahot olisi enemmän kuin tervetulleita kysymään kyytiä.

Pakkohan se oli varapoikaselle viestittää, ukon kehoituksesta, että kolmekymppiä ja sekä vienti että nouto niin avot sie! Varapoikanen on pirun huono tinkaaja, tämä näet tinkasi maksun kahteenkymppiin ja lupautui sekä viemään että hakemaan sen mukaan mikä aikataulumme on. Totesin että kympin kanttiin olisimme varsin valmiit palailemaan reissulta joten josko siinä kohtaa suunnilleen hakisi meidät jostain päin mansea.

Olimme mansessa jo suht paljon ennen kuutta joten ensin pyörähdimme Rotwallissa lasillisilla. Rotwalli on muuten yksi ihan lempparipaikkojani mansessa noin istuskelua ajatellen, toinen liki yhtä mainio paikka on Konttori mutta tällä kertaa emme sinne asti tallailleet. Rotwallista suuntasimme Franklyyn ja niin kulkaa…

Se ruoka… Nam! En ole muuten KOSKAAN saanut yhtä hyvää alkuruokaa kuin Franklyssa sain, lammasrillette marinoidulla punasipulilla oli suorastaan taivaallista! Tähän kokeiluun lähdin ihan silkkaa uhkarohkeuttani sillä olen syönyt lammasta kahdesti aiemmin ja molemmilla kerroilla todennut ettei lammas todellakaan ole minun juttuni sillä jotenkin se on maistunut villalta suussa. Ehkä se sittenkin on minun juttuni oikeassa muodossa ja oikealla tavalla tehtynä sillä oikeasti… Taivaallista!

Tarkoitus oli ottaa kuviakin ruoka-annoksista, ja voin kertoa että ne olisi olleet todella kuvaamisen arvoisia sillä enpä ole niin kauniitakaan annoksia syönyt koskaan ennen, mutta ukko kielsi ehdottomasti ruokien kuvaamisen (tylsimys!). Ukko puolestaan einehti alkupalaksi jättikatkarapuja ja myönnettäköön, että ne ei olleet alkuunkaan niin päräyttävä kokemus kuin minun alkupalani, sanoisin jopa että annos näytti tylsältä ja pieneltä ja ukon mukaan se myös oli molempia.

Pääruoaksi otin gorgonzolajuustopihvin ja ah, saattaa olla että aurajuustoa fanittaneena sinihomejuuston ystävänä joudun toteamaan että ehkä se gorgonzola oli jopa parempaa kuin aura. Pihvi tosin ei ollut alkuunkaan niin hyvä kuin odotin, eikä ne juureksetkaan annoksessa, mutta kastike ja valkosipuliperunat oli ehdotonta eliittiä. Erittäin hyvää silti, ei sitä käy kieltäminen ja se ruoan esillepano… mahtavan upeaa!

Ukko puolestaan päätti kokeilla miltä kukko viinissä maistuu ja maistuihan se, kylkeen otetut vuohenjuustoperunat oli ukosta taivaallisia samoin kuin se kukkokin. Henkkoht en saanut mitään kiksejä kyseisestä sapuskasta mutta se johtunee pitkälti siitä että vuohenjuusto (yäks) ja kukon tumma pekonikastike (tuplayäks) ei ollut alkuunkaan makuuni. Ukolle kyllä maistui sillä hän nyt sattuu olemaan sekä pekonin että vuohenjuuston ystävä.

Jälkiruokaa emme ottaneet johtuen ihan siitä että ruokailumme aikana meille kävi selvääkin selvemmäksi Franklyn heikko lenkki. Annosten ulkonäkö, täydellinen, annosten maut, upeat mutta mutta… Tarjoilun hitaus oli ihan omaa luokkaansa. Palvelu oli todella ystävällistä, moni tarjoilija voisi mennä ottamaan oppia asiakaspalvelusta Franklynin tarjoilijoilta mutta niin. Kun olet ehtinyt juoda alkudrinksun ja käydä vessassa ja napsutella sormia pöytään olisi enemmän kuin toivottavaa ettet joutuisi miettimään mitäs sitten tekisi.

Kun olet alkuruoan ja pääruoan välissä ehtinyt melkolailla juomaan punkkulasisikin tyhjäksi samalla kun olet lukenut kaikki uudemmat uutisaiheet kännykällä sekä aamulehdestä, iltalehdestä että iltasanomista niin oikeasti… Siitä kun istahdimme Franklyn pöytään aina siihen kun viimein saimme laskun (jota sitäkin odotimme pitkälti yli kymmenen minuuttia) meni kahdella ruoalla liki kaksi tuntia. Siis kyllä! Samaisessa ajassa olemme yleensä syöneet kolme ruokalajia ja ottaneet jopa ruokailun päätteeksi Irish coffeet mutta Franklyssa päätimme suosilla jättää jälkkärin syömättä, koko iltaa kun ei ollut tarkoitus istua ruokailemassa.

Palvelun hitaus oli siis Franklyn heikko lenkki mutta myönnettäköön, että totesimme että hitaus ei häiritsisi yhtään mikäli tarkoitus olisi syödä pitkän kaavan mukaan esim isolla sakilla istuen. Kahdenkesken nälkäisinä hitaus ei oikein toiminut, päinvastoin. Franklysta suuntasimme keskustorille kurkkimaan ja toki siellä aidan takana varsinaisella tapahtuma-alueella näytti olevan väkeä kuin pipoa mutta itse emme sinne tunkeneet, sen sijaan suuntasimme Kustaa III suuntaan ja siellähän sitten kävi köpelösti.

Se oli se Ron De Jeremy joka teki tälle naiseläjälle ilkeät temput nahkanuijineen, niin se kuulkaa on. Selvennöksenä todettakoon että Ron De Jeremy on rommia ja nahkanuija taas oli yhden kyseisestä rommista tehdyn paukun nimi ja tottahan tämän oli pakko moista maistaa.

Vaikka en maistanut kuin sen yhden niin liekö miksaus ollut liikaa, tulihan siinä tosiaan juotua punkkulasi ruoan kanssa ja lonkero jo ennen ruokaa Rotwallissa, niin ja Kustaan jälkeen irkkupubissa kiskaisin kitusiini vielä Simo Frangenin nimikko-oluenkin eikä siinä vielä todellakaan kaikki, automatkalla kotiin joimme ukon kanssa kimpassa lonkeropullon ja kotona otin pari lasia valkkaria ja tadaa, tänä aamuna onkin sitten mennyt parit buranat ja yksi panadol ihan vain moukarimiehiä pelotellakseni.

Mutta niin, tosiaan. Kustaasta suuntasimme Bar 101beersiin jossa tosiaan törmäsin siihen Simo Frangeniin ja kas, pubihan oli kertakaikkisen täydellinen istuskelupaikka! Pelasimme ukon kanssa hyllystä löytynyttä Yatzya samalla kun siemailimme juomiamme ja suorastaan harmitti kun kello alkoi olla kymmenen ja oli aika soitella varapoikaselle.

Kyydissä istuessa ei sitten enää harmittanutkaan sillä daa, harvoin jos koskaan olen päässyt yhtä maanmainiolla kyydillä kotiin! Ihan tuli nuoruusvuodet mieleen siinä vanhan asuntoautomersun lattialla istuskellessa, liki kymmenen teini-ikäisen melutessa takaosassa ja varapoikasen vääntäessä rattia kaksin käsin. Tsiisus! Millä ihme ilveellä kyseinen auto oli saatu katsastuksesta läpi, ei hajuakaan, mutta siinä oli todella menneiden tuulien havinaa ja paljon!

Kotosalla oli rauhallista, spede oli nukkumassa ja prinsessa ja junnukin suuntasi peteihinsä kun kotiuduimme joten kaadoin itselleni valkkaria lasillisen ja kaivoin Yatzyn esiin laatikosta. Pelasimme ukon kanssa pitkälti yli puolen yön ja poikanen 16v toimi kirjurina ja pisteiden laskijana. Vaan jotta oli mukavaa!

Mutta niin. Laulujen lunnaat on raskaat, vai miten sitä sanotaan ja totta tosiaan kadunrakentajajoukot valtasivat pääni heti kun sitä liikautin aamusella sängyssä. Burana-panadol-miksaus on onneksi varsin pätevä ja nyt alkaa vaikuttaa siltä että kivimiehet on siirtyneet jonnekin muualle moukareineen joten taidanpa ottaa ja ryhtyä siivoilupuuhiin. Minusta on AINA yhtä yllättävää kuinka paljon sotkua tenavat saa aikaan ollessaan ilman äidin valvovaa silmää…

Se on siis moro ja viettäkää mahdottoman kiva lauantai, itse ajattelin pyrkiä samaan!

Loppuun vielä pisteytys Franklysta:

Palvelu 7 (ystävällisyys ehdoton 10 mutta hitaus syö pahasti pisteitä)

Ruoka 9

Yleistunnelma 8 (intiimistä ruokailusta ei voi edes puhua)

Kokonaisarvosana 8 1/2

Ravintola Villisika

Lauantain kunniaksi suuntasimme ukon kanssa ruokailemaan mansen suuntaan. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Ravintola Villisika Koskikeskuksen kupeesta. Ravintolatila oli varsin viihtyisä ja palvelu nopeaa ja hyvää. Mies otti alkupalaksi talon valkosipulileipää, minä puolestani kanasalaatin. Alkupalat oli kertakaikkisen hyvät, suosittelen!

Pääruoaksi valitsin valkosipulileikkeen ja herranen aika että se oli VALTAVA! Paistinperunat oli hyvin maustettuja ja niitäkin oli lautasella runsaasti ja kyytipoikana tullut aioli oli kertakaikkisen herkullista. Sen verran valtava annos oli kooltaan, että ihan kaikkea leikkelettäkään en saanut syötyä, perunoista nyt puhumattakaan.

Mies puolestaan otti pääruoaksi kokonaisen kanan ja todettakoon tässä ja nyt, että puolikas olisi riittänyt varsin hyvin. Kana oli mehukas ja mies kehui annostaan moninaisin sanakääntein joten selvästikin onnistunut valinta häneltäkin.

Jälkiruoaksi otin suklaakakkua ja koin iloisen yllätyksen sillä kakussa oli isoja saksanpähkinän paloja. Erittäin hyvää, suklaista ja mehukasta kakkua tuli lautasella ehkä hieman turhankin paljon mutta sitkeästi söin kakkupalat viimeistä murenaa myöten.

Kaiken kaikkiaan ruokailukokemus oli mainio. Ruoka oli hyvää vaikkakaan ei maultaan mitään ylimaallisen tajunnan räjäyttävää ja annoskoot oli mielettömät. Rahalle sai todella vastinetta sekä sen ruoan että palvelun muodossa joten suosittelen Villisikaa muillekin ruokailijoille, etenkin ison nälän tyynnyttäjänä ravintola toimii mainiosti.

Kokonaisarvosanaksi tulkoon 8 +.

Ravintola Flame, Tampere

  

Kävimme syömässä ravintola Coyoten tilalle tulleessa Flamessa. Yleensäkin ottaen eilen tuntui väkeä olevan liikkeellä jokseenkin vähänlaisesti, en sitten tiedä selittäisikö se osaltaan sen miksi ravintolassa oli hyvin vähän ihmisiä syömässä.

Ravintolatila oli remontoitu varsin mukavaksi ja viihtyisäksi ja ihan ehdotonta plussaa annan musiikista joka salissa soi. Voluumikin oli sopiva eli kyseessä oli tosiaan taustamusiikki.

Palvelu oli aika eleetöntä ja ilmeetöntä vaikkakin kohteliasta. Alkuun tilasimme juomat, mies otti Irish Coffeen minun valitessa tutun ja turvallisen Mojiton. Irish Coffee oli kuulemma varsin hyvä, Mojiton kohdalla tilanne olikin sitten hieman toinen. Ihanaa, että juomasta oli tehty todella kylmä mielettömällä jäämäärällä mutta totuuden nimissä; olisi ihan kiva että niiden jäiden seassa olisi jotain jota myös juoda.

Alkuruoaksi mies valitsi Finger Ribsejä, minä puolestani Fried Chicken Fingersejä. Ribsit oli todella hyviä, liha oli niin pehmeää ja suussasulavaa ettei sitä tarvinnut oikeastaan edes pureskella. BBQ-kastike, jota myös minun fingersejeni mukana tuli, oli omaan makuuni turhan tulista mutta mies piti siitä kovin. Chicken Fingersit oli ihan peruskamaa, ei yllätyksiä puoleen eikä toiseen niiden osalta.

Kooltaan alkuruoka-annokset oli juuri passelit sillä onpa allekirjoittaneelle käynyt kerran jos erään niinkin, että alkuruoka on ollut niin kookas ettei pääruokaa ole yksinkertaisesti saanut syötyä kuin hitusen verran.

Ruoaksi valitsin Cajun Steak Garlicin, mies puolestaan Grilled Caribian Chickeniä. Olimme jo alkuruokia tilatessamme toivoneet ruokajuomaksi jäävettä joka jäi muuten kokonaan saapumatta pöytään. Hmmm.

Pääruoat oli totaalinen pettymys kummallekin. Omaan annokseeni kuului uuniperuna yrtticremellä ja yrtticreme olikin totta tosiaan superhyvää, samoin kreolityylinen vihannessalsa jota lautasella oli sopiva määrä mutta häränpihvi olikin sitten pettymys. Sitkeää, haaleaa ja epäilenpä suuresti ettei kokokaan ollut luvattu 200 grammaa.

Miehen annos puolestaan oli onneton. Grillattu maissikana ei maistunut oikein miltään ja pienikin se oli, annoksessa oli lisukkeena tarkalleen BBQ-kastiketta ja puolikas grillattu maissintähkä. Toki annokset oli kauniit, esillepanohan on puoli ruokaa, mutta eipä se esillepano vatsoja täytä.

Kaiken kaikkiaan pääruokien koko oli mitätön hintaansa nähden. Hinnat kun on nousseet selvästi siitä kun ravintola oli vielä Coyote. Jäi väkisinkin tuntuma, että ruoka-annosten kohdalla kate on tärkeämpi kuin tyytyväinen, kylläinen asiakas.

Jälkiruokalistaakin kurkkasimme ruokailtuamme mutta koska listalla ei ollut yhtäkään ”must have”-vaihtoehtoa niin tilasimme jälkiruokajuomat. SkyeFallit oli varsin hyvät cocktailit.

Yleisvaikutelma koko ruokailusta jäi siis selvästi miinuksen puolelle, Flamessa on todella panostettu annosten ulkonäköön eikä makuelämyksissäkään mitään moitittavaa ollut mutta ribsejä lukuunottamatta elämykset jäi kovin laimeiksi ja ihan ”perussetin” tasolle.

Hintataso on selvästi noussut samaan aikaan kuin annoskoko on pienentynyt ja palvelusta on kadonnut se Coyoten aikainen hilpeys kokonaan. Ehkäpä miehen julkilausuma tuumailu saattaa hyvinkin pitää paikkansa sillä mies epäili että vähäinen ruokailijamäärä johtuu nimenomaan hinta-laatusuhteesta.

Voisi kuvitella, että aiemmin Coyotessa ruokailleet asiakkaat ovat kokeilleet tilalle tullutta Flamea ja pettyneet siinä määrin että eivät ravintolaan toiste eksy. Niin ainakin meille kävi.