Maailman ehkä paras keitto ikinä mitä olen itse syönyt ja maistellut ja syönyt vielä enemmän. Ohje on eks-anopilta ja tämä on kohonnut meillä ehdottomaksi ykkössuosikiksi neljälle tenavalle, spede ja prinsessa ei tästä niin perusta. Sopan ehdottomia plussapuolia on että se vain paranee mitä useampi lämmityskerta sille tulee ja että sitä voi pakastaa eikä se muutu pakastimessa yhtään miksikään.
Itse teen aina suoraan kymppilitraiseen kattilaan satsin sillä soppa on siinä määrin isotöinen tehdä ettei sitä viitsi edes viikoittain keitellä. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä, sehän kun vaatii yleiskonetta ja paistinpannua ja freesailua ja ja ja… Tämä ohje on siis kymmenen litran kattilalle, kannattaa pienentää määriä jos ei moiselle määrälle ole tarvetta.
500 g palsternakkaa
500 g juuriselleriä
500 g porkkanaa
500 g sipulia
kilo pottuja
noin kilo, hieman reilu tai hieman vajaa, jauhelihaa
n 300 g tomaattipyrettä
2-3 tl valkopippuria
1-2 tl suolaa
7 lihaliemikuutiota
1-3 paprikaa sen mukaan miten siitä pitää, menee tosin ihan ilmankin
vettä
Juurisellerit, porkkanat ja palsternakat kuoritaan ja suikaloidaan, itse vedän yleiskoneen karkealla raastinterällä. Sipulit pilkotaan pieniksi ja sen jälkeen kaikki nämä freesataan pannulla. Pannussa kannattaa aina freesauserien välissä kiehauttaa vettä jonka kippaa kattilaan liemeksi.
Ja ei kun lisää vettä kattilaan, itse täyttelen tässä kohtaa aina niin että kattila on noin puolessa. Pannulle nakotaan vuorostaan tomaattipyre (varo roiskumista!) jonka sekaan heitetään valkopippuri. Pyöritellään tovi ja kipataan kattilaan ja taas pannulle vettä kiehahtamaan.
Kattilaan nakotaan tässä kohtaa myös ne lihaliemikuutiot ja suolaa ja koko komeus saa muhia jo tässä vaiheessa omia aikojaan levyllä. Paistetaan jauhelihat ja kipataan sekaan jonka jälkeen kuoritaan potut ja suikaloidaan nekin, edelleen kiskaisen sillä yleiskoneella.
Perunat kannattaa nakkoa kiehuvaan soppaan ja sitten lisätään taas vettä jos tarve vaatii ja yleensä se vaatii. Kattila saa tässä vaiheessa olla ”täynnä”, kannattaa muistaa kuitenkin jättää normaali sopan kiehumisvara. Ja sitten vaan annetaan porista, hieman maistellakin voi välillä ja tarkistaa sitä makua.
Suolaa ja valkopippuria voi lisäillä kiehuvaan soppaan jos tuntuu että kaipaa niitä lisää, valkopippurin kun pitäisi maistua mietona potkuna suussa. Kun soppa on omasta mielestä hautunut riittävän kauan (itsellä vähintään tunnin) niin ei muuta kuin paprikat pilkontaan ja sekaan.
Paprikoiden hieman pehmittyä soppa onkin valmista. Ja taivaallisen hyvää. Seuralaiseksi sopalle suosittelen tuoreita sämpylöitä ja päälle juustosiivu. Ja kuten todettua, tämän sopan ainesosat ei muutu pakastimessa miksikään, ei rakeudu, ei mössöönny, ei muutu kumimaisiksi.
Muuten, tämä on täydellinen soppa talvipäiviin, lämmittää mukavasti kun tulee ulkoa ja maistuu suussa aivan mahdottoman hyvälle. Ja niin, meillä tätä ei koskaan syödä lautasellista, kyllä se niin tuppaa olemaan että santsikierroksia tulee. Junnu saattaa hakea kotvan kuluttua ruoasta tätä jälkiruokakulhoon ”jälkkäriksi”.
Älyvapaa äiti 