Heipsan sitten taas

Kirjoitustahti on mitä on, kuten huomattavissa on, mutta laitetaan nyt muutama sananen tälle aamulle. Vauhdissa riittää, sano. Tänään pääsemme jälleen ottamaan alkukiihdytykset teknisistä töistä ja se on kuulkaa kiva se. Toivottavasti menee yhtä jouhevasti kuin viime viikolla meni, mikäs siinä silloin on touhutessa.

Työviikko aloitettiin merkillisen hyvissä merkeissä, ainoastaan viimeisellä tunnilla oli touhu hetkittäin sitä luokkaa että oli pakko käskeä asettumaan aloilleen ja hiljenemään. Ei huono sekään siis, ei. Oman työpäiväni päätin etuajassa, oppilaat oli tosin jo ennättäneet lähteä sillä kas.

Speden opehan se sieltä soitteli. Spede oli koko päivän valitellut mahakipua koulussa lopulta ope päätti ottaa ja soittaa minulle. Mikäs, kurvailin hakemaan speden kotiin ja ei tuo nyt sairas-sairas ollut vaikka sitä mahaansa edelleen valittelikin. Olisiko ollut ikävämpi suolitukos sitten joka piinannut, illansuussa poika kävi viimein vessassa isolla asialla ja se kuulkaa olikin iso ja kova asia se.

Itse touhusin iltapäivästä pastasoosin hautumaan, ukko oli onneksi laitellut kinkkukiusauksen uuniin ennen työmaalle lähtöään. Kinkkukiusaushan ei edelleenkään tipu junnulle ja jotenkin ei itsekään tehnyt mieli niin raskasta sapuskaa joten pastasoosi tomaattimurskasta oli oiva vaihtoehto.

Koska meillä aika-ajoin käy keittiössä pienimuotoisia katastrofeja tyyliin muusiepisodi jne niin olihan se aika saada kinkkukiusaus-episodikin. Onneksi muksut oli jo ehtineet ottaa syötävää, muuten pastasoosi olisi mennyt kaikkien evääksi ja se nyt ei välttämättä ole kiva se silloin kun tietää että aivan erityisesti pari ruokailijaa rakastaa kinkkukiusausta.

Joopa joo. Näin voi käydä vanhalle, ja todnäk uudellekin, lasivuoalle silloin jos sen alla oleva levy laitetaan täysille. Tokikaan kukaan ei laittanut levyä täysille tarkoituksella, pois se joukoista, mutta miten sitten oli junnu vahingossa onnistunut ruokaa ottaessaan osumaan levyn säätimeen ja futum vaan kuulkaa.

Itse istuin siinä kohtaa jo olkkarissa ja onneksi kukaan muukaan ei ollut enää keittiössä sillä lasin siruja sai imuroida ihan toiselta puoleltakin keittiötä, niin hyvin niitä sinkoili vuoan poksahdettua rikki. Himppasen ihmettelin siinä kahvikuppi kourassa istuessa että mikäs hemmetin ääni köökistä kuului, ei ihan normaali ruokailun saati ruoan ottamisen ääni ollut kyseessä.

Mitä opimme tästä? Kun junnu käy ottamassa sapuskaa on syytä käydä kurkkimassa lopputulemaa. Lieden lapsilukitus kun ei ollut päällä johtuen siitä pastasoosista joka edelleen hautui takalevyllä, muutenhan etulevy ei olisi lämminnyt eikä tätä tärskäystä olisi päässyt tapahtumaan.

Suurta huoltahan tämä heti aiheutti kinkkukiusaus-porukassa. Että mitäs nyt sitten. Kun ei ole enää vuokaa ruoalle. Jäämmekö jatkossa ilman. Pitänee koettaa löytää jostain uusi vähintään yhtä iso vuoka, tähän asti paikallisissa marketeissa näkemäni kun on auttamatta liian pieniä tälle porukalle.

Saa nähdä pääseekö spede tänään kouluun vaiko ei, kovin tuo päätään valitteli illan. Onneksi ukko on illassa joten itse hilppasen töihin pääsi tai ei. Joku kumma lenssuvirushan täällä on jo pyörinyt, oireina julmettu räkis (kesto vuorokauden) jonka päälle iskee julmettu kurkkukipu (kesto vuorokauden).

Samaista pöpöä pyörii ja pörrää tosin kouluillakin joten hurraa koulujen alku taas kerran. Täivaroituksia emme sentään ole vielä päässeet vastaanottamaan joten plussan puolella tässä kaiketi vielä ollaan.

Vaan jaa. Josko sitä tutkailisi omaa habitustaan, tyhjentäisi tiskikoneen, joisi muutaman kupposen lisää kahvetta ja ryhtyisi sitten joukkojen herättelypuuhiin. Kasin aamua pukkaa jokaiselle. Se on siis moro ja have fun!