Viikon päätepiste häämöttää jo! Eilinen työpäivä oli yllättävän hyvä, olkoonkin että aloitin sen simppelisti pitämällä puhuttelun tenavalle ja kertomalla kuinka edellisen päivän kivienheittelystä tulee automaattisesti sisävälkkäsanktio. Päivän ohjelmasta ja yleensäkin päivän kulusta johtuen mahdollisuus sisävälkkiin oli onneksi pieni, me kun suuntasime ihan ensin liikunnan kaksoistunnille.
Vielä tällä hetkellä näyttää siltä, että integroinnit isossa ryhmässä toimii hyvin. Onko se sitten pysyvä olotila, sitä nyt on vielä turha hehkuttaa mutta toivottavasti. Ja iso ryhmä on tosiaan iso, enkussa ryhmä nyt ei ole ”kuin” 22 oppilasta, teknisissä viistoista mutta muissa eli taideaineissa ja liikunnassa se onkin sitten likemmäs 50 oppilasta.
Tai näin ainakin oletan, kuvis ja musahan tulee vasta tänään ohjelmaan. Kumman hyvin on tähän asti toiminut se, että olen teroittanut jokaisen pärskähtelyn tai ylimääräisen mölinän yhteydessä tenavalle sitä kuinka tunnilta poistutaan JOS ei osata olla ja ei, sinne EI päästä sitten takaisin.
Ehkä se ikä kuitenkin on tehnyt edes jotain tässä kohtaa. Tenavalla kun on selkeä halu olla osa isompaa porukkaa eikä aina vain yksi osa pientä joukkoa saati sitten yksin. Sisävälkkä meni eriytystilassa hyvin, minä luin kirjaa ja tenava odotti kuumeisesti kellojen soittoa.
Ruokavälkälle päästin hänet kokeilemaan ulkovälkkää ja koska se meni hienosti annoin hänen mennä vielä vikallekin välkälle muiden kanssa. Josko tämä heittelysääntö olisi nyt ainakin toistaiseksi kirkkaana mielessä. Tunnit meni noin yleensä ottaen varsin hyvin, tottakai vähän piti päkittää parilla tunnilla mutta se nyt on normaalia.
Päivän päätteeksi palaveerasimme muiden pienluokkien ohjaajien kanssa ja kas, kellohan oli ennen kuin kunnolla huomasinkaan jo liki neljässä. Kotiin ehdittyäni touhusin vauhdilla siskonmakkarasoppaan lisää makkaraa, evästin tenavat, kyttäsin speden läksyjen teon ja söin itsekin.
Liekö se aamuinen luontopolku ja iltapäivän palaverissa istuminen syylliset mutta jokseenkin uuvahtanut olotila oli koko illan. It-osaaja siinä piipahti pikaisesti tuomassa kuntoon saamansa läppärin ja jei, nyt on pojalla 19veekin pitkästä aikaa oma kone.
Tänään ei töissä sitten turhia hapannuta, oppilailla on normaalia lyhyempi päivä ja itsekin otan todnäk eilen kertyneitä ylitunteja pois ainakin yhden. Elän toivossa että ennätän touhuta lapsosille lisätehtävävihkot äikkään näiden lähdettyä mutta sehän nyt jää nähtäväksi sekin.
Vaan jaa. Josko tässä omaa habitusta ennen kuin pitää taas ryhtyä siihen herättelyrumbaan. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 