Sieltä se tulee!

Loma! Muutama tunti ja tadaa, se on täällä ja se on kiva se! Tälläkään kertaa arpaonni ei suosinut, toisin sanoen ukko on töissä kun me muut lomailemme joten mitään ihmeellistä lomalle ei ole suunnitteilla enkä aio moista stressiä edes ottaa. Yhden päivän aiomme tenavien kanssa heilua pitkin naapurikaupunkia ja siinä ne isoimmat sitten onkin.

Muilta osin loma saa mennä pitkälti ihan vain siihen oleellisimpaan eli lomailuun. Ei pakkoa tehdä mitään jos ei huvita ja toisaalta, voi tehdä jos tahtoo. Eikö se ole vähän ikäänkuin loman tarkoituskin? Ottaa rennosti ja olla vaan? Rääppistä ajattelin jossain kohtaa lomaa ottaa kenties jopa yökylään mutta katsoo nyt, ukko kun aikoo puolestaan painaa ylitöitä joten voi olla etten raaski pientä yötä myöten pitää täällä unta häiriköimässä.

Vaikka niin, hyvinhän tuo nukkuu, ei siinä mitään mutta silti. Jotenkin tuntuu, että kun rääppis on täällä yötä niin itse ei osaa nukkua alkuunkaan samaan tapaan kuin yleensä. Samaa on valitellut muuten muutkin mummuiluun intoutuneet joten ainoa en tämän suhteen tunnu olevan.

Eilinen työpäivä meni kuin valssi konsanaan, tenava oli mainiolla päällä ja hommat sujui kuin rasvattuna. Se mukava tenava on palannut selvästikin paikalle nyt helmikuussa, tammikuussahan paikalla oli pahantuulinen, ärtynyt, kiukkuinen mukelo joka kiukutteli ihan joka aivaten ainoasta asiasta.

Toki tuo edelleen heiluu kuin viitamaan piru ja säheltää aika-ajoin ja ei, ei tuo edelleenkään osaa toimia ilman että vieressä on nonstoppina ohjaaja joka ohjaa paitsi sen suhteen mitä ja miten tehdään niin myös sen suhteen miten käyttäydytään ja ollaan.

Tenavan lähdettyä pyörähdin läksyparkissa eikä aikaakaan kun kello näytti lukemia jotka kertoi aika tarkasti sen että oli syytä vaihtaa olinpaikkaansa toiselle koululle palaveriin. Palaveri oli varsin hyvä, aika paljolti käytössä on samoja käytänteitä eri kouluilla mutta toki erojakin löytyi.

Kaikkea mitä oli ajateltu puhua ei edes ennätetty puhua mutta onko se toisaalta ihmekään, äänekäs ohjaajalauma kun kokoontuu niin väkisinkin jutut rönsyilee ja laajenee ja puhetta riittää vaikka muille jakaa. Toisaalta, eipä tuo nyt haittaa, tapaamisia kun on tiedossa edelleen pitkin kevättä.

Kotona laittelinkin sitten simppelisti hernekeitot lämpiämään, kyllä herra (?) Jalostaja vaan on mukava silloin tällöin apurina. Hernekeitto kuuluu niihin ruokiin mistä meillä pitää paria lasta lukuunottamatta kaikki mutta jota tulee silti syötyä ihan älyttömän harvoin.

Tytär ja rääppis putkahti paikalle hieman neljän jälkeen ja liki seiskaan aika menikin sitten rääppiksen kanssa touhuten. On se vain sellainen mummin ilopilleri ettei mitään rajaa, eilen opettelimme sitten sitä miltä kannattaa näyttää kun otetaan selfie.

Aika hyvä, vai mitä? Rääppis on varsinainen linssilude tätä nykyä, kun mummi nappaa käteen kännykän alkaa neitikin samantien poseerata ja hihkua. Saattaahan se olla, että mummi on opettanut ihan pikkuisen pahoille tavoille mutta haittaaks se? No ei!

Seiskan kanttiin nakkasin neidot kotiinsa ja ryhdyin vauhdilla nakkomaan pyykkejä telineelle, speden komensin suihkuun ja iltapalalle ja kas, kasin jälkeen sainkin jo ihan vain olla ja istua. Siinä samalla valmistui jälleen yksi villasukkakin joten nyt on enää parille varapoikaselle villasukat työn alla.

Niiden jälkeen ryhdynkin kutomaan työkaverin tyttärelle pitkävartisia villasukkia joten tekemistä riittää edelleen. Täytyy muuten muistaa tuoda kutimet työmaaltakin tänään kotiin, muistini on kyllä hyvä mutta kovin lyhyt se vain tuppaa olemaan.

Vaan jaa. Tässä pitäisi kenties ryhtyä asettelemaan kutrejaan taas ojennukseen ja kas, jostain on ilmestynyt lavuaariin älytön määrä likaisia astioita sen jälkeen kun maate menin. Omituista. Se on siis moro ja have fun ja hei, muistaessa, olen ihan kohta lomalla eli saa nähdä maltanko edes blogia päivittää!

 

Huomenta jälleen

Kappas, sitähän ollaan jo torstaissa. Eilinen työpäivä meni ihan mahdottoman hienosti, tenava oli koko päivän kuin ihmisen mieli ja hommat sujui kuin vettä vaan. Varsin mukavaa siis, on jotenkin paljon mukavampi lähettää kotimatkalle hyväntuulinen mukelo jonka kanssa ei ole tarvinnut vääntää yhtään mistään päivän aikana.

Kotiin kurvailin marketin kautta, kas kun piti hakea makkaraa. Potut olin kuorinut muusia varten jo edellisenä ehtoona joten ruoanlaitto ei kummoisia voimanponnistuksia kaivannut, kunhan laittelin ne kiehumaan ja nakkasin makkarat tomaattimurskapedille ja uuniin.

Uunimakkara on ruoka jota tulee syötyä todella harvoin ja se on kyllä harmi se. Se kun maistuu ihan kaikille, osa kiskoo tomaattimurskaakin siinä seassa soosin virkaa tekemässä, prinsessa taas noukkii makkarat ihan omina yksiköinään lautaselle muusin kylkeen.

Ruokailun päälle kiskaisinkin sitten kupposen kahvia ja päätin lähteä sittenkin pyörähtämään vielä kurkkaamassa josko sittarista löytyisi junnulle monoja. On tämä muuten ihme touhua, käytettyjä sopivan kokoisia monoja oikealla sidevalinnalla ei tahdo löytyä mistään mitä nyt olen sihtaillut.

Sitä toiseen sidemalliin passelia, sitä kyllä on tyrkyllä vähän siellä täällä mutta NNN-siteisiin sopivaa. Siis ei. Tai jos osuukin kohdalle niin koko on liian pieni tai iso. Huoks. Ihan yhtä älyttömältä tuntui siinä sittarin hyllyä tuijottaessa. Kolmet monot tähteellä. Siis kolmet. Ja nekin SNS-siteisiin. Voi sanonko mikä!

Eipä silti, yksiä ainoita sauvoja ei hyllyssä näkynyt ja nekin on ostolistalla, ilman sauvoja hiihtäminen ei oikein pelittäne. Että risoi. Prinsessa oli mukana matkassa ja hänelle tuli asiaa manattua ihan tosissaan. Johan tässä on kohta hiihtokelit ohi eikä poika ole päässyt ladulle kertaakaan!

Koetan tänään saada jotenkin sovitettua ohjelmistooni ihan urheilutarvikeliikkeessä käymisen mutta saapa nähdä onnistuuko, iltapäivästä kun on palaveri joten päivä venyy automaattisesti lähemmäs neljää ja tytärkin on rääppiksen kanssa tulossa iltapäivästä kyläilemään. Huoks nyt toiseen kertaan. Ei vierailulle vaan aikatauluille.

Matkaan tarttui muutama uusi huonekasvi sieltä epäonnistuneelta monoreissulta, mistään en löytänyt hoito-ohjetta amerikan muorille mutta kaipa sitä hoidellaan samaan tapaan kuin muitakin muoreja. Kai. Sen sijaan aasinkorvan ja muratin ohjeet löysin, ne tosin oli ennestään siinä määrin tuttuja että eiköhän ne jollain ilveellä hengissä saa pysymään.

Kotona iskikin sitten tarve järkkäillä olkkaria ja niin vaan olkkarin pöytä tyhjentyi kaikesta siinä aiemmin majaa pitäneestä tilpehööristä. Samalla kyytiä sai tosin osa hyllyistäkin, pakkohan se oli niille kasveille tehdä omat tilat. Hitokseen huonosti muuten tällä naisella kasveille kasvattamistilaa…

Matkaan tarttui myös jotain mitä ei välttämättä olisi tarvinnut tarttua eli Ben&Jerry´s-jäätelöä. Makua jota en ole ennen maistanut. Ja voi hitsinvitsi. Jäätelö-overdosehan siinä sitten iski kun seiskan jäljestä otin ja purkin avasin, kaivoin siitä puolet lautaselle ja mutustelin töllön ääressä.

Voi hiivatin Fairly Nuts, sanon mä. Pakkohan se oli se loppupurkkikin kaivaa pakastimesta ja kiskoa napaansa yhdellä kertaa. Miten voikin olla niin hyvää jädeä, kysyn mä vaan! Muut maut ei olekaan niin säväyttäneet vaikka prinsessa onkin ihan ehdoton fani niidenkin suhteen mutta tämä. OMG!

Enpä ole ennen tiennyt sitäkään että jäätelöoverdose voi aiheuttaa unetusta. Nyt se aiheutti. Herranen aika että alkoi silmätkin lupsua kun siinä nojatuolissa kupu jäätelöllä täyteen pumpattuna notkuin. Se oli siinä ja siinä että jaksoin komentaa speden iltatoimiinsa ja maate.

Ei liene ihme, että simahdin yöunille ihan kesken ohjelmavalikoimani jo ennen kymppiä. Ei liene ihme sekään, että havahduin sitten hereille aamuneljältä ja kahviahan tässä nyt kellon lähetessä viittä on tullut juotua jo pari kupposta. No, ennättääpä ainakin touhuta kotihommia jahka ukko tuolta on noussut ja suunnannut työmaalleen.

Tänään työmaalla ei olekaan sitten mitään ihmeitä tiedossa, niin paitsi että lähetän tenavan kotimatkalle tuntia normaalia aiemmin. Sitä ennen ennätämme tosin käydä musisoimassa ja opiskelemme yhden tunnin luokassakin, vikaksi tunniksi olenkin sitten varannut tiistaina tekemättä jääneet äikät valmiuteen.

Palaveriin kurvaillaankin sitten ihan toiselle koululle ja mikäs, mukavaa vaihteluahan on se. Nämä pienluokkapalaverit on osoittautuneet varsin mukaviksi tapaamisiksi, niissä on saatu vaihdettua ajatuksia ja toimintatapoja ja päästy jyvälle siitä mitä missäkin koulussa on menossa.

Ilta meneekin sitten rääppistä väännellen ja kaipa minä nakon kaksikon taas kotiinsa siinä iltaseiskan kanttiin kuten aiempinakin kertoina. Hiihtämään ei tänään sitten valitettavasti ehditä näin ollen, saa nähdä miten huomenna ennätetään.

Minä kun olen loman alkamisen kunniaksi luvannut junnulle että touhuan tämän kanssa kimpassa rosvosoppaa kattilallisen, se viime perjantaina tehty kun katosi pikana näköpiiristä. Ennätin minä siitä nyt pakastimeen saada ehkä kolme-neljä litraa mutta se muu osa…

Sunnuntaina oli kattila tyhjä. Ja ei, syöjiä ei ollut oikeastaan kuin kaksi. Itse ennätin saada yhden (!) lautasellisen koko määrästä, junnu ja poikanen 19vee sen kahteen pekkaan kiskoi hieman tyyliin ”tää on mun ruokalautanen, tää on santsilautanen ja katos hei, tää on mun jälkkäriannos”. Just.

Vaan jaa. Luulenpa, että otan ja ryhdyn vähitellen tutkailemaan ulkoista habitustani jonka jälkeen voinkin ottaa ja siirtyä tiskikoneen tyhjennyksen kautta sen täyttämiseen. Ukko kuulostaa passelisti heräilevän joten äänettömyyden aika on ohi. Se on siis moro ja have fun!

Keskiviikkossa oltas

Jes. Eilinen työpäivä olikin varsin kevyttä huttua sillä kas, tenavasta tuli aamusta viesti että on valitellut korvaansa ja jää päiväksi kotiin. Ei huono, sano. Minun päiväni menikin pitkälti heiluessa toisen kolmosen kanssa, mitä nyt pari tuntia siinä päiväsydännä käytinkin touhuten lapsille uusia äikän lisätehtävävihkoja.

Kotona odotti passelisti ruoka uunissa, touhusimme speden kanssa läksyt valmiiksi ennen kuin keittelin vielä satsin makaronia junnulle kastikkeen kanssa syötäväksi. Junnuhan ei syö kinkkukiusausta joten huoks. Toisaalta, pienempänä tuo ei syönyt ollenkaan perunamuusia joten ehkä kinkkukiusauskin vielä joskus uppoaa.

Keittiön raivattuani ja tuupattuni tiskikoneen päälle ennätin juoda kahvit ja tuijotella kotvan töllöstä tallennetta, spede kun ei ollut innokas lähtemään heti läksyjen jälkeen hiihtämään joten syötyähän siinä sitten itsekin tuli, kunnes sekä junnu että spede kipitti alakertaan. Hiihtämään, totesivat he.

Junnulta tosin puuttuu valitettavasti ne monot ja sauvat, tuliterät suksethan tuolla on, mutta ladulle pyörähtämään hänkin silti tahtoi kävelyseuraksi. Mikäs siinä, minä pakkasin pojat autoon, spedehän pakkaa ihan itse ne sukset kyytiin, ja kurvailimme ladulle.

Hiihtohan on ollut spedelle jo aiemminkin mieluista huttua, viime talvena tosin ladulle ei päästy kertaakaan. Tänä talvena meno on sitten kertakerralta nopeutunut ja eilen en enää pysynyt edes perässä pehmeää ladun reunaa tallaillen. Se käy muuten ihan urheilusta, se tarppominen siellä pehmeällä reunalumella. Ja kas, kuvan kuusihan on muuten ihan kuin postikortista otettu!

Se meni kolme kieppiä jokseenkin ennätystahdilla, yksi kierroshan on piirun alle puoli kilometriä tuolla ladulla. Alle puolessatunnissa oli kiepit heitetty ja lapsi totesi että ei jaksa enempää. Ei kyllä ihmetyttänyt yhtään, viimeisen kierroksen tuo kiskaisi sellaista vauhtia että sauvakin jäi matkan varrelle ja sain sen noukkia matkaani.

Kotiin ajeltiin marketin kautta, nappasin mukaan kiinnisilitettävää paikkaa speden ulkohousuihin. Ne normiulkkarit oli kummasti kateissa ja hiihtoreissu tehtiin varaulkkareilla, niillä joihin on ilmestynyt takamuksiin omituinen viilto. Tiedä olisiko luistimenterä tai terävä jää pyllymäessä sen sinne tehnyt, niin siisti se oli.

Kotiin ehdittyämme otin ja kokeilin miten paikan laittaminen onnistuu ja onnistuihan se. Miten hyvin se sitten pysyy, sitä en tiedä, mutta niin hyvin sen sai paikalleen laitettua että kaivelinpa esiin ne toisetkin pari reikää itseensä saaneet ulkkarit naulakosta.

Tottakai ne kadonneetkin ulkkarit löytyi siinä hötäkässä, olivat jääneet prinsessan takin alle piiloon. Reikämallin ulkkareita oli kohdannut toisenkinlainen katastrofi, nehän oli revenneet pitkältä matkalta haaroista joten mikäs siinä, minä istuin kuin vanhanajan räätäli nojatuolissa ja parsin ne kuntoon siinä iltapuhteikseni.

Iltapalat ja tiskikoneen tyhjennys siinä samalla ja kas, niinhän päivä oli kokolailla taputeltuna jo iltakasin aikaan. Minä keskitin vielä kotvan tarmoni smoothien väsäämiseen, blenderin oston jälkeen siitä on tullut liki tapa että iltaisin tulee touhuttua seuraavalle aamulle töihin mukaan smoothien.

Tällä kertaa sekoittelin marjajogurtin sekaan ananasta, persikkaa, päärynää ja vadelmaa, niin ja hieman hunajaa jonka olen päättänyt olevan se joka saa minut pysymään vain ja ainoastaan tässä nuhamoodissa ja estävän varsinaisen taudin iskemisen.

Eiliseksi touhuamani appelsiinimehu, avokado, mansikka, päärynä, persikka-sekoitus kun oli turhan laihaa juotavaa töissä, jogurtti ja banaani nyt on ne jotka pitää nälkääkin loitolla. Valitettavasti täytin eilen ehtoolla putelini siinä määrin täyteen jo muilla emmeillä ettei banaanista mahtunut sekaan kuin pieni noko…

Avokado on muuten uusi tuttavuus meillä, on sitä joskus tullut maistettua mutta eipä se ole säväyttänyt. Smoothieissa se menee ihan huomaamatta ja opittua tuli sekin että avokado ja jogurtti yhdessä ei välttämättä pelitä jos tehtävä määrä ei ole iso niin että sinne saa paljon marjoja ja mehua sekaan.

Aika tahnaa tuli kun tässä viikonloppuna moista tein mutta toisaalta, riittävällä lanttailulla siitä sai varsin passelia juotavaa ja ihan kahden putelin verran. Smoothieista on innostunut myös muut meillä, niin paitsi spede ja ukko, pojat vaan on jokseenkin laiskempia sekoittelemaan niitä itselleen. Prinsessan kanssa olemmekin jo varioineet pakastimesta mustikatkin lähes loppuun.

Vaan jaa. Tässä pitäisi kaiketi ryhtyä asettelemaan kutristoaan ojennukseen, tenavakin on palaamassa kouluun tänään sillä korvassa ei ollut tulehdusta vaan vaikkukökkö on ikävästi jämähtänyt kiinni tärykalvoon. Huomenna tuo lähteekin sitten etuajassa irrotuttamaan sitä lääkäriin.

Se on siis moro ja have fun!

Huomenta jälleen

Jos kohta ajatuksena olikin eilen pyörähtää ladulla niin se nyt valitettavasti jäi vain ja ainoastaan ajatukseksi. Minä kun kuulostelin tilannetta jo työmaalla ja kyllä, ladut oli toki saatu auki aamupäivän hiihtojoukoilla mutta se lumi. Se kuulemma oli tamppaantunut jokaisen tenavan suksien pohjiin muutaman sentin kakuksi joten hiihtämisen kanssa touhulla ei ollut mitään tekemistä.

Päädyimmekin siis simppelisti touhuamaan kouluhommia, tutkailemaan värittelyjuttuja ja ihan kokkaamaan sekä einehtimään. Ihan hyvä niinkin välillä, täytyisi ehkä opetella enemmän menemään ihan fiiliksen mukaan ja vähemmän suunnittelemalla.

Työpäivä itsessään oli varsin jees, tenava painoi hommia reippaalla tahdilla ja pystyi yllättävän hyvin olemaan huomioimatta jatkuvaa melua luokassa. Jos kohta perjantaina tuumaili että mitä sitä ollenkaan onkaan päättänyt työkseen tehdä niin vielä enemmän sitä tuli mietittyä eilen.

Ei se ihan putkeen mennyt ei, tosin häiriön aiheuttaja ei ollut tenava vaan useampikin muu oppilas. Parkumista, kiukuttelua, vinkumista, rähinöintiä, kitinää, ininää, vikinää. Mölyämistä mölyämisen ilosta. Siis oikeasti. Kolmen oppitunnin jälkeen itselläkin hyppi kirjaimet ja numerot silmissä.

 

Totesinkin tenavalle että kerääpä kumit ja kynät matkaan, siirrytään ihan suosilla eriytystilaan hoitamaan ne matikat pois. Ihmeen rauhallisesti tenava oli kyennyt olemaan vaikka mekkala luokassa oli ihan jatkuvaa ja ainoastaan sen aikaansaaja vaihtui välissä.

Pakko se on myöntää, että kaipaan suuresti viime vuoden opettajaa. Sitä johdonmukaisuutta, määrätietoisuutta ja kurinalaisuutta jota luokassa pidettiin yllä kokoajan. On jokseenkin haastavaa perustella edes itselleen miksi tenava heitetään pihalle luokasta jo muutamasta mölinästä kun samaan aikaan luokassa on oppilaita jotka voivat mekastaa vaikka koko päivän ilman sen kummempia sanktioita.

On myös jokseenkin hankalaa pitää tenavan keskittymiskykyä yllä kun sitä työrauhaa ei luokassa ole. Kun ihan oikeasti tuntuu siltä, että itselläkin alkaa ajatus pätkiä jo parin tunnin jälkeen ja olisi mieluummin missä muualla tahansa kuin kuuntelemassa sitä mekkalointia.

Matikan hommat valmistuikin sitten vauhdilla ja annoin ihan suosilla tenavalle viimeisen vartin koulupäivästä vapaa-aikaa, ts tämä sai piirrellä tai lukea tai mitä nyt hiljaista touhua tahtoikaan tehdä luokassa jonne olimme palanneet. Luokassa näytti sama meno jatkuvan edelleen joten tenava istui kuulokkeet korvilla piirrustuksensa parissa.

On tämä kanssa. Onneksi loppuviikko onkin sitten pääosin niin ettei isompien kanssa ole kuin yksittäisiä kimppatunteja siellä ja täällä, suurin osa tunneista ollaan joko isossa ryhmässä tai pienellä sakilla omassa luokassa. Kypsyttää, ei sille mitään voi, onneksi loma alkaa ihan kohtsilleen.

Tälle päivälle en olekaan sitten tehnyt niin minkäänlaisia suunnitelmia, saapa nähdä mitä iltapäivästä kotiin ehdittyä sitten keksii. Voi olla että emme tee mitään tai voi olla että teemme, ei voi tietää. Sen verran nyt kuitenkin tiedän, että kello alkaa näyttää sellaisia lukemia että minun on kaiketi syytä alkaa tuumia kohtsilleen tapahtuvaa yläkertalaisten herättelykeikkaa.

Se on siis moro ja have fun!

Tonnikalapastavuoka

Pakkohan tätä oli ryhtyä tuunailemaan kun osui passeli ohjekin silmään yhdeltä sivustolta. Eli edelleen mennään ihan kierremakaroneilla mutta lisukettakin heitettiin peliin…

2 prk tonnikalapaloja vedessä

keitettyä makaronia (olisiko ollut vajaa litra?)

1 kolmen juuston kerma

reilu puoli rasiaa valkosipuliviolaa

1 pikkupurkki tomaattipyrettä

muutama aurinkokuivattu tomaatinpuolikas pilkottuna

keltainen paprika pilkottuna

valkosipulijauhetta

1/2 tl suolaa

sitruunapippuria

Sötkötin kaikki muut aineet paitsi makaronin uunivuoassa sekaisin ja nakkasin joukkoon makaronit. Uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi. Ihan sairaan hyvää! Päälle olisi toki voinut laittaa vielä juustoraastettakin mutta tällä kertaa jätin sen pois.

 

Pikabloggaus

Herranen aika että siellä on tullut märkää lumisohjoa yön aikana! Sehän tietää käytännössä sitä, että auto on hautautunut valkoiseen sontaan jonka pois laappiminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Yäks. Kevät, tule jo, ei tässä lunta enää kaivata.

Eilinen meni tiukasti ollen ja ihmetellen, mitä nyt ruokapolitiikkaa hoideltiin välillä. Likipitäen kaikki tärkeimmät talleenteetkin tuli katseltua siinä samalla kun heiluttelin sukkapuikkoja, nyt on työn alla ne varapoikanen nelosen villasukat.

Tänään tiedossa onkin sitten normipäivä työmaalla eli huoks jo etukäteen, koko päivä omassa luokassa omalla sakilla ja se jos joku on raskasta puuhaa se. Toisaalta, onneksi meillä on se eriytystila jossa töidenkin tekeminen onnistuu tätä nykyä joten saattaa hyvinkin olla että suurin osa päivästä meneekin siellä.

Täytynee työmaalla kuulostella onko tänään mikään sakki menossa hiihtämään, veikkaan että latu on jokseenkin ummessa tuon lumimäärän takia ja ihan sinne umpihankeen en viitsi spedeä iltapäivästä viedä. Hiihtoreissua kun on suunnitteilla, mikäli siis latu vain on auki.

Toki suunnitteilla on sitten muutakin perushuttua tyyliin pyykkäys, kokkaus ja kenties siivous. Prinsessa puolestaan on tämän päivän pois koulusta sillä hänellä on edessä huippumukava reissu ukon kanssa eli heh, kuulokeskushan se on kun kutsuu.

Vaan jaa. Olen kutrit asetellut jo valmiiksi asentoon joten luulenpa, että otan ja käyn tässä välissä kaivamassa sen auton esiin. Sitten onkin vuorossa herättelykeikka yläkerrassa, speden kanssa touhutaan loput matikan läksyt pois ennen kuin itse lähden työmaalle ja siinä se.

Se on siis moro ja have fun!

Kaavoja rikkoen

Ja minähän en bloggaa pyhisin. Kun nyt kerran rikoin kaavaa jo eilen lauantain osalta niin menköön nyt sitten pyhäkin samaan kasaan mutta tavaksi tätä en aio ottaa.

Eilen olikin varsin mainio päivä. Aamusta nautiskelin ihan kaikessa rauhassa ihanasta rauhasta joka tosin keskeytyi jo aamukuuden kanttiin kun spede köpötteli vessaan. Ei tuo alakertaan silti jäänyt, mitä vielä. Asettelin kutrit passelisti kuntoon ennen kuin ukko heräsi (mahtoi ihmetellä kun yleensä kiskaisen vain pikana ponnarin aamutuimaan viikonloppuisin) ja olin valmiina tien päälle jo ysiltä.

Niinpä niin, ne tyttären synttärit, minähän otin ja tein yllätyskäynnin tyttärellä. Matkan varrelta hain tyttärelle vähän pieniä lahjuksiakin eli Mymmeli-muumimukin (näyttää ihan tyttäreltä istuessaan sydämet päänsä yläpuolella), ruukkuruusun ja mansikkasuklaaleivoksen.

Tytär oli jokseenkin yllättynyt kun soittelin ovikelloa puoli kympin kanttiin mutta mikäs, mukavaahan se oli. Kahviteltiin, joku ihana pienikin heräili siihen seuraa pitämään ja aamupuuro oli selvästikin täyskymppi.

Tyttärellä tulikin sitten istuttua likemmäs kolme tuntia ja siivoilinkin siinä joutessani apuna, synttärikekkerit kun painoi päälle. Oman aikansa toki vei tämä pieni ilopilleri joka on oppinut ihan uusia juttuja, taas, eli hei, mummin känny on yhtäkuin oma kuva ja siihen KANNATTAA poseerata…

Ja tottahan mummi käytti aikaa myös siihen, että opetti lisää pahoja tapoja pienelle ihanalle eli hei, ei ne peliohjaimet nyt ole niiiiin suojelukohteita kuitenkaan…

Ilme kertonee mikä voittajafiilis pienellä olikaan kun mummi istutti nojatuoliin ja ojensi isän varjeleman kapineen neitosen kätösiin. Muutaman kerran mummin piti olla kyllä suht nopea, muuten ohjain olisi päätynyt lattialle komeassa kaaressa.

Kotiin hilppailin suunnilleen samantien kun eksä tuli paikalle, en siksi ettei eksän kanssa olisi ollut kiva jutustella vaan lähinnä siksi ettei vaari ole ehtinyt aikoihin nähdä pientä ja vaarin oli varmasti mukavampi saada pieni ihan vain itselleen vällättäväksi kuin joutua jakamaan tätä mummin kanssa.

Kotona en ehtinytkään sitten juuri muuta kuin kääntyä, ukko oli onneksi tehnyt ruoan valmiiksi ja odotteli speden kanssa sukset tanassa kun kotiin ehdin. Itsehän tuo kävi jo aamusta kiskaisemassa kunnon lenkin, talven ensimmäisen, suksilla, ja nyt oli edessä uusintakierros speden kanssa.

Mukavahan se oli ladun vartta tallailla speden ja ukon hiihtäessä vierellä, spedeltä hiihto sujuu jo varsin hyvin mutta reippaasti kun kävelee niin kummasti pysyy vielä kannassa. Tunti siinäkin vierähti iloisesti ja kotiin lähtikin sitten sudennälästä kärsinyt joukkio.

Loppupäivä menikin sitten pitkälti ihan vain ollen, tottakai sitä pyykkiä ja tiskejä ja keittiön ruokkoamisia ruokailujen perään riitti, mutta muuten meno oli varsin rauhallista ja lupsakkaa. Ennätin kutoa valmiiksi varapoikanen… hmmm… mikähän tuon järjestysnumero sitten olisi, nelonen (?) villasukatkin.

Joo-o. Uusiin koteihin lähtöä odottelee naapurin herraskaisen kakkossukat, varapoikanen vitosen ja varapoikanen nelosen sukat. Ei huono. Samaa muuten odottelee anopin kakkostalvisukat, pitää muistaa ne nakkoa matkaan jossain kohtaa.

Ei edes kannata kysyä mikä on tämän talven saldo sukissa, ei hajuakaan enää. Omalle luokkaporukalle tuli tehtyä joululahjoiksi (7 paria siis sinne), useammalle sukulaiselle joulupaketteihin, omalle väelle vaikka kuinka ja monet ja niin, muutama työkaverikin on saanut sukkia ja säärystimiä tänä talvena.

Ennätin illalla laittaa alulle myös varapoikasten 1 ja 2 (kaksoset) ekan sukkaparin, tiedä sitten kumpi saa omansa ensin vai teenkö molemmille ennen kuin toimitan ne matkaan. Sitten olisi vielä varapoikasen 3 villasukat tehtävinä jossain kohtaa eli joo-o. Saa puikot vielä laulaa.

Seiskaveikka-kerä riittää muuten juuri passelisti koon 46 sukkapariin. Mitenhän on kun pitääkin tehdä koon 48 sukkapareja? Jaa-a, tämä selvinnee lähiaikoina. Varapoikasen 3 jalankoko pitää vielä selvittää ennen kuin laitan tälle sukat puikoille.

Vaan jaa. Tälle päivälle ei ole MITÄÄN suunnitelmia enkä niitä aio edes tehdä. Tänään aion katsoa tallenteelta KAIKEN minkä vain ennätän ja heilutella niitä puikkoja. Josko kuitenkin sitä ennen asettelisi taas kutrit jonkinlaiseen ojennukseen joten se on moro ja have fun!

Rosvosoppa

Maailman ehkä paras keitto ikinä mitä olen itse syönyt ja maistellut ja syönyt vielä enemmän. Ohje on eks-anopilta ja tämä on kohonnut meillä ehdottomaksi ykkössuosikiksi neljälle tenavalle, spede ja prinsessa ei tästä niin perusta. Sopan ehdottomia plussapuolia on että se vain paranee mitä useampi lämmityskerta sille tulee ja  että sitä voi pakastaa eikä se muutu pakastimessa yhtään miksikään.

Itse teen aina suoraan kymppilitraiseen kattilaan satsin sillä soppa on siinä määrin isotöinen tehdä ettei sitä viitsi edes viikoittain keitellä. Tai sitten minusta vain tuntuu siltä, sehän kun vaatii yleiskonetta ja paistinpannua ja freesailua ja ja ja… Tämä ohje on siis kymmenen litran kattilalle, kannattaa pienentää määriä jos ei moiselle määrälle ole tarvetta.

500 g palsternakkaa

500 g juuriselleriä

500 g porkkanaa

500 g sipulia

kilo pottuja

noin kilo, hieman reilu tai hieman vajaa, jauhelihaa

n 300 g tomaattipyrettä

2-3 tl valkopippuria

1-2 tl suolaa

7 lihaliemikuutiota

1-3 paprikaa sen mukaan miten siitä pitää, menee tosin ihan ilmankin

vettä

Juurisellerit, porkkanat ja palsternakat kuoritaan ja suikaloidaan, itse vedän yleiskoneen karkealla raastinterällä. Sipulit pilkotaan pieniksi ja sen jälkeen kaikki nämä freesataan pannulla. Pannussa kannattaa aina freesauserien välissä kiehauttaa vettä jonka kippaa kattilaan liemeksi.

Ja ei kun lisää vettä kattilaan, itse täyttelen tässä kohtaa aina niin että kattila on noin puolessa. Pannulle nakotaan vuorostaan tomaattipyre (varo roiskumista!) jonka sekaan heitetään valkopippuri. Pyöritellään tovi ja kipataan kattilaan ja taas pannulle vettä kiehahtamaan.

Kattilaan nakotaan tässä kohtaa myös ne lihaliemikuutiot ja suolaa ja koko komeus saa muhia jo tässä vaiheessa omia aikojaan levyllä. Paistetaan jauhelihat ja kipataan sekaan jonka jälkeen kuoritaan potut ja suikaloidaan nekin, edelleen kiskaisen sillä yleiskoneella.

Perunat kannattaa nakkoa kiehuvaan soppaan ja sitten lisätään taas vettä jos tarve vaatii ja yleensä se vaatii. Kattila saa tässä vaiheessa olla ”täynnä”, kannattaa muistaa kuitenkin jättää normaali sopan kiehumisvara. Ja sitten vaan annetaan porista, hieman maistellakin voi välillä ja tarkistaa sitä makua.

Suolaa ja valkopippuria voi lisäillä kiehuvaan soppaan jos tuntuu että kaipaa niitä lisää, valkopippurin kun pitäisi maistua mietona potkuna suussa. Kun soppa on omasta mielestä hautunut riittävän kauan (itsellä vähintään tunnin) niin ei muuta kuin paprikat pilkontaan ja sekaan.

Paprikoiden hieman pehmittyä soppa onkin valmista. Ja taivaallisen hyvää. Seuralaiseksi sopalle suosittelen tuoreita sämpylöitä ja päälle juustosiivu. Ja kuten todettua, tämän sopan ainesosat ei muutu pakastimessa miksikään, ei rakeudu, ei mössöönny, ei muutu kumimaisiksi.

Muuten, tämä on täydellinen soppa talvipäiviin, lämmittää mukavasti kun tulee ulkoa ja maistuu suussa aivan mahdottoman hyvälle. Ja niin, meillä tätä ei koskaan syödä lautasellista, kyllä se niin tuppaa olemaan että santsikierroksia tulee. Junnu saattaa hakea kotvan kuluttua ruoasta tätä jälkiruokakulhoon ”jälkkäriksi”.

Josko taas

Sanasen tai kaksi sanoisi. Eilinen työpäivä oli ja meni, vanhojen tanssejakin siinä ennätettiin hetki ihastella. Kummasti vaan tenavan fiilis muuttui siinä viimeisen vartin aikana niin että lopputulemana oli hiljaisuusharjoitus luokassa päivän päätteeksi ja sehän sitten tenavaa hiersikin se.

Ihan siinä määrin se hiersi, että varmemmaksi vakuudeksi otti ja nakkoi kaikki kirjansa pulpetista lattialle. Joka luonnollisestikin aiheutti sen, että hiljaisuusharjoitus kesti pidempään sillä viiden minuutin hiljaisuusharjoitus ei voi käynnistyä ennen kuin kirjat on pulpetissa ja tenava istuu hiljaa ja rauhallisena paikallaan. Huoks.

Koskahan tuo oppii? Tai lapset yleensäkin, ei tenava ainoa ole jolla on hieman hakusessa se että kun seuraamus on tullut niin sen alkamisen lykkääminen aiheuttaa vain ja ainoastaan sen että aikaa kuluu enemmän ja koulusta kotiin lähteminen viivästyy vielä enemmän. Huoks ja ihan tuplana.

Päivän viimeinen tunti vietettiinkin sitten pelkästään isompien oppilaiden kanssa omassa luokassa musisoiden, heidät kun päätettiin ulostaa yhdeksi musatunniksi isosta ryhmästä pois. Ja miksikö? No ihan siksi että halusimme kokeilla onnistuuko ison luokan ja meidän isompien musat paremmin jos meidän isommat ei ole pelleilemässä isossa ryhmässä.

Aika juttu muuten, iso ryhmä sai harjoiteltua paljon enemmän sointuja kun meidän porukkamme ei ollut siellä leikkimässä soittimilla, vääntelemässä naamojaan tai huutelemassa omiaan. Ja kas, se meidänkin porukkamme. Sekin oppi kaksi (!) sointua siinä tunnin aikana! Niin paitsi se yksi oppilas jonka asenne on jotain ihan outoa.

Sehän otti ja vietti osan tunnista ryömien lattialla. Ja mölyten omiaan. Se mölyäminen nyt kuuluu tuntiin jokaiseen hänen kohdallaan mutta lattioilla ryömimistä en ollut aiemmin nähnyt. Kyllä se vaan niin on että välillä sitä miettii ihan tosissaan että mitä sitä oikein työkseen tekee. Huoks.

Onneksi työpäiväni päättyi tasan siihen ja minä suhailin tyytyväisenä kotiin, ajatus kun oli ottaa ja napata spede samantien kyytiin ja siirtyä tämän kanssa ladulle. Ja kukkua kans. Sieltähän tuo tallaili koulukaverinsa kanssa yhtä matkaa kotiin.

Mikäs siinä sitten, minä ilmoitin että kolmeen asti voivat touhuta, sen jälkeen lähdemme speden kanssa pyörähtämään kylillä. Sen puoltoista tuntia käytinkin sitten hyödykseni ja hyvin käytinkin. Ensin prinsessan kanssa lähimarkettiin hedelmä- ja marjaostoksille, mukaan tarttui himppasen vihanneksiakin.

Sen jälkeen kotona juurisellerin, porkkanan ja palsternakan kuorintaa, yleiskone esiin ja siihen suikalointiterä kiinni ja kas. Tarkalleen 15:05 minulla muhi hellalla rosvosoppaa kymmenen litran kattilallinen. Ou jes! Varttia myöhemmin olin jo siivonnutkin kokkailun jäljet ja pienentänyt levyä niin että sen saattoi jättää muhimaan ihan itsekseen.

Poikasen 19vee jätin keiton vahdintapuuhiin ja pakkasin autoon speden suksineen ja kas, johan saatiin aikaiseksi talven ensimmäinen hiihtoreissu pojan kanssa. Kilometrin verran tuo hiihti ja hyvin hiihtikin, lähinnä se harjoitteluosuus reissussa jäi siihen miten sukset irrotetaan jaloista ja miten ne pakataan takaisin pidikkeisiin.

Pitäisi selvittää miten lähikoulun ympärillä on eka-tokaluokkalaisten ladut, onhan se toki hieman kornia ajella toiselle puolelle kylää oman koulun laduille hiihtämään mutta toisaalta, tiedänpä tarkalleen miten ne siellä menee ja miten niiden vieressä pääsee itse tallailemaan.

Nälkähän siinä tuli ja kotona einehdittiinkin sitten viimeisen päälle, rosvosoppakin oli jo valmista kun palasimme mutta siihen emme vielä kajonneet sillä se on tarkoitus einehtiä tänään, huomenna ja ehkä vielä ylihuomennakin. Osa sopasta päätyy jälleen pakastimeen sillä se on junnun ihan ehdotonta lempparia ja niinä kertoina kun ruokana on jotain mitä tämä ei kertakaikkiaan syö on kätevää kaivella pakkasesta soppaa lämpiämään.

Loppupäivä otettiinkin sitten ihan rennonletkein ottein, minä sain varapoikanen kakkosen toisen villasukan valmiiksi ja aloittelin toista joten aika hyvä tahti on puikoilla nyt ollut. Iltapalat ja -pesut ja kas, torppa rauhoittui täysin piirun ennen kymppiä kun poikanen 19vee lähti omiin rientoihinsa kavereineen.

Tälle päivälle ei sitten mitään ihmeellisiä suunnitelmia vielä olekaan, hieman tuumailin josko pullataikinan touhuaisin nyt aamusta mutta näkee nyt. Hiihtoreissuakin suunnittelin aamupäivälle, niin ja tyttärellä pyörähdystä, kas kun tämä täyttää tänään 24 vuotta eli sen verran on itselläkin mittarissa äitiyttä.

Nyt taidan kuitenkin ottaa ja mennä asettelemaan kutrejani ojennukseen, olkoonkin että tässä on vapaata niin ei tämä vain kestä sitä että hiukset roikkuu pitkin poikin ja osa sojottaa miten sattuu. Se on siis moro ja have fun!

Perjantaita

Kirjaillaan nyt taas muutama rivi kun siihen sattuu passelisti aikaa olemaan, kas kun heräsin jo puoli viideltä.

Eilinen työpäivä oli varsin jees, tenava oli aamusta asti varsin hyväntuulinen ja se ennalta vihatuksi ilmoitettu hiihtokin maittoi paremmin kuin hyvin kun ladulle lähdimme. Osansa siihen on toki liikunnanopettajillakin, he kun hiihtivät vuorotellen tenavan seurana.

Kotona touhusinkin sitten vauhdilla ruokaa sillä tytär ja rääppishän oli tulossa iltapäivää viettämään. Oikeastaan varsin hyvä että he saapuivat vasta neljän aikaan, me ennätimme mainiosti ruokailla ja spede ehti tehdä pätkän rästiläksyjäkin pois siinä odotellessa.

Rääppiksen kehitys on nyt niin nopean kehityksen vaiheessa että tuntuu että joka kerta kun nähdään on taas opittu jotain uutta. Mölytoosahan neiti on ollut jo pitkään mutta nyt on löydetty ihan uusia ääniä joilla mölytä ja kas, samalla on keksitty että äänenvoimakkuuksiahan on monta.

Lisäksi on keksitty miten päästään eteenpäin, sitä taitoa ei tosin vielä paljoa käytetä mutta toki mummille annettiin tyylinäyte. En nyt sitten oikein tiedä miksi etenemistapaa pitäisi kutsua, siinä kun nostetaan pylly niin korkealle ilmaan kuin saadaan ja sen jälkeen työnnetään ylävartaloa eteenpäin niin paljon kuin jalkojen mitta antaa myöten. Olisiko se kontryötä?

Mummin pahat opetuksetkin on tuottaneet tulosta, mummihan on antanut (hyihyi!) rääppiksen pitää mummin kännykkää kädessä samalla kun ihaillaan rääppiksen kuvia. Joita muuten on suht paljon mummin puhelimessa… Ja tottahan rääppis sen muistaa joka kerta ja muistaapa kuulemma kotonakin tätä nykyä. Tytär saa aikamoisen komennusryöpyn neidiltä kun ei suostu antamaan kännykkäänsä toisen pideltäväksi… Outoa!

Mummilla tilanne onkin toinen, silloin istutaan yhdessä lattialla ja rääppis määrää kuvat joita katsellaan. Se lienee syy siihenkin että yksi aloitusnäytön sovelluksista oli kateissa muutaman ajan ennen kuin edes tajusin sen puuttuvan aloitusnäytöltä. Tainnut rääppis siirtää sen ihan toiseen näyttöön, luulen mä….

Eilen lähetettiin töissä pakertavalle papallekin muutama viesti, mutta ne lähetettiin enon puhelimesta. Sisältökin oli varsin selkeä eli CD D Huiks tai mmmmnni. Ihan simppeleitä juttuja siis joita pappa ei tosin tainnut ymmärtää, hänen vastauksensa kun oli ”nyt en tajuu”. Aha. Taisi luulla enon seonneen päästään.

Jos rääppis itse saisi päättää mitä hän mieluiten tekisi niin se oli todennäköisesti seisominen. Tai hyppiminen. Ne kun neidin ihan lempparijuttuja sen mummin kännykän lisäksi. Harmillista vain että kukaan ei jaksa pitää neitiä niin pitkään pystyasennossa kuin tämä toivoisi joten välillä on sitten pakko esitellä sitä kontryötä.

Hieman ennen seiskaa pakkasin sitten vaunut ja tytöt kyytiin ja kuskasin vierailijat kotiinsa, reissusta palattuani komensin speden suihkuun ja tekemään loput kouluhommat pois. Iltapalat, -pesut ja nukkumatti. Ukko ilmoitteli jäävänsä samantien ylitöihin joten hilppasin sänkyyn lukittuani ovet.

Tänään tiedossa onkin sitten normiperjantai työmaalla, sen perään ajattelin lähteä speden kanssa tutkailemaan miten tältä sujuu hiihto. Keli vaan ei tunnu olevan puolellani sillä kas, siellähän on plussalla. No, ehkä ladut ei ennätä mennä ihan mössöksi iltapäivään mennessä.

Vaan jaa. Nyt taidan ottaa ja asetella kutrini kuntoon, heittää ehtoolla lavuaariin ilmestyneet astiat koneeseen ja istahtaa tutkailemaan aamutelevision antia hetkeksi. Yhdelle varapojista kutomani villasukat odottaa lankojen päättelyä ja toiselle varapojalle aloittamani sukat keikkuu puikoilla joten josko niitä tässä kotvan ennen kuin täytyy ryhtyä aamuherättelyihin.

Se on siis moro ja have fun!