Tänä aamuna olisi muuten uni maistunut ihan tosissaan. Onneksi aamukammassa alkaa piikit olla vähissä, siinä määrin väännöllä hommia edelleen jatketaan. Käytöspuolella nyt ei niinkään sitä vääntöä ole tarvinnut harjoittaa mutta se tekeminen. Voi jösses sanon mä!
Heti aamusta se alkoi eilenkin. En tee, en jaksa, en tee. Matikan aukeamaan valmistui tarkalleen viisi laskua ja asia oli kuitenkin niitä jotka on tenavalle helppoja kuin heinänteko. Otan läksyksi, totesi tenava. Et ota, totesin minä. Jäät läksyparkkiin tekemään jos nyt ei onnistu. En jää ja en tee.
Ja perään selittelyä siitä kuinka koulun jälkeen sitä, tätä ja tota ja kiukkuilua siitä kuinka ei enää tule ollenkaan kouluun ja kuinka hän sitten laittaa vain jotkut numerot vastauksiksi ja ei varmasti korjaa vaikka kuka sanoisi mitä. Nämä tenavan uhittelut on aina jotenkin koomisia. Ketuttaakin ne, en väitä, mutta kyllä ne on ennen kaikkea koomisia kuunneltavia.
Minä en kinaamiseen lähtenyt mukaan, se tie kun on ihan turha tie, vaan annoin tenavan ladella omia sääntöjään sen hetken kun puhua pälätti. Sitten komensin sulkemaan suunsa sillä muut laskee ja jos hän mielii luokassa olla niin suun on syytä pysyäkin kiinni.
Tämä on muuten sellainen asia jota jaksan aina ihmetellä. Että miten ihmeessä kukaan saa aikansa kulumaan likemmäs puolenkin tunnin ajan vain istumalla ja kääntelemällä kynää ja kumia käsissään. Eikö se nyt käy tympimään jo pitkässä juoksussa? Ilmeisesti ei.
Laskut ei siis valmistunut ja kun tunnilta poistuimme totesin opelle heti omaan luokkaan päästyämme että laittaa äidille viestin siitä että tenava jää koulun jälkeen laskemaan matikan aukeaman valmiiksi. Tenavaa moinen selvästi ärsytti mutta välkälle tuo sentään lähti sopuisasti.
Äikän tunti ei sitten alkanut sen paremmin sekään. Minä EN tahdo tehdä verbisivua, minä tahdon laskea lopputunniksi varattuja väritysmonisteita. Juu ei, nyt on äikkää ja nyt on ohjelmassa ensin se sivu ja sitten monisteita jos aikaa jää. Minä EN tee. EN.
Selvä, sinä et tee, istut näin ollen mekaamatta paikallasi että muut saa luettua lukuläksyn ja tehtyä omia tehtäviään rauhassa ja me jäämme ihan suosilla seuraavan päivän leikkipuistoretkeltä pois ja teemme äikän tehtävät tuolloin kuntoon.
Ei kun minä teen senkin läksyparkissa ja lähden retkelle. Juu et tee ja et lähde. Sinä teet sen joko täällä luokassa tässä ja nyt tai sitten sinä teet sen muiden retkeillessä. Ja ihan joka tapauksessa sinä istut hiljaa aloillasi muiden tehdessä tehtäviä.
Aikansa tuo siinä istua päkitti ja murisi itsekseen kunnes kysyi missä se kirja on, hän tekee sitten vaikka ei osaa eikä tahdo eikä niin saa edes tehdä että pakottaa. Just. Nämä äikän asiathan on tenavalle helppoa kuin heinänteko, käsiala nyt ei ole kummoista mutta itse aineen kanssa ei ole pienintäkään ongelmaa ollut nähtävillä sen jälkeen kun lukemaan oppi.
Ehti tuo lopputunnista ottaa monisteenkin, värittikin siitä yhden laskun kohdan mutta sitten tuli seinä vastaan. 19-7 laskun vastaus kun ei ole 20, kuten ei myöskään 11+2 laskun ja sekös harmitti. Kun hän nyt kuitenkin laski mielessään niin ja silkkaa kiusantekoa väittää että ne on väärin.
Niinpä niin. Tenava on todellakin asettanut aivonsa jo kesälomalle, nämä peruslaskut kun hän osaa tuosta vaan kunhan laskee ne. Nyt ei vaan lasketa, ei yhtään jos ei ole totaalisen pakko ja vapaaehtoisten hommien kanssahan ei ole pakko.
Loppupäivän tunnit menikin sitten jo ihan hyvin ja miksipä ei olisi mennyt? Ekojen lähtiessä kevätjuhlaharkkoihin jäin kakkosten kanssa luokkaan ja jokainen sai itse valita mitä hiljaista hommaa ottaa paikalleen, tenava alkoi piirtää ja väritellä aikansa kuluksi. Mukavaahan se on kun saa askarrella oman mielen mukaan.
Läksyparkissa olikin sitten taas edessä samat murinat, minä EN laske, en varmana. Minä vain istun ja olen tekemättä mitään. Just. Sopii. Täytyy open vaan laittaa äidille viesti että tulee sitten illalla hakemaan koululta sillä minulla on kyllä aikaa istua, olla ja odottaa jotain tapahtuvaksi.
Siitä hetkestä kun tenava viimein otti sen kynän käteensä ja ryhtyi laskemaan meni tarkalleen 10 minuuttia siihen kun aukeama oli valmis. Totesinkin jälleen kerran tälle että hei. Jos olisit ryhtynyt toimeen jo siellä tunnilla aamulla olisit ennättänyt tehdä vielä omiakin juttujasi vaikka kuinka ja kauan.
Jokseenkin mielenkiinnolla odotan onko koko tämä loppulukuvuosi tätä samaa vääntämistä ja kääntämistä. Joka päivä läksyparkissa tekemässä tunnilla missattuja? Huoks. Tulee pitkät ja raskaat seitsemän koulupäivää jos näin on. Toivonpa tosiaan, että kesäloma tekee jälleen tehtävänsä ja syksyllä pulpetissa istuu tenava joka tekee.
Kotiin ennätin puolisen tuntia normaalia myöhemmin, viikkailin puhtaat vaatteet kaappeihin, laittelin pyykkikoneen päälle ja kurvailin imurilla. Spede ja junnu kiskaisi ruokaa napoihinsa siinä minun touhutessani, ukko sen oli laitellut valmiiksi ennen töihin lähtöään.
Spedellä oli ollut todella mukava retki luokan kanssa, iltapäivästä hän suuntasi hakemaan luokkakaveriaan ja kun tämä ei voinut olla hänen kanssaan otti hän ja lähti luokkakaverille jonka osoite meillä oli tiedossa mutta spede ei ollut siellä ennen käynyt.
Se on kuulkaa nykyaikaa se, että lapselle laitetaan kännyn navigaattoriin reittiohje! Toki, matkaa kaverille ei juurikaan ollut ja reitti oli turvallinen joten uskalsin tämän laskea kännyn perusteella suuntaamaan. Ei siinä muuten kauaa mennyt kun lapsi jo soitti että on saapunut perille ja voiko jäädä leikkimään sinne.
Iltaseiskalta tuo sitten kotiutui ja oli hyvin hyvin ylpeä itsestään. Spede-reppanalla on ihan mahdoton ystäväkaipuu ja niitä ystäviä tuo ei tunnu helposti saavan. Osasyy sille on varmastikin epäselvässä puheessa, se ärrä nyt aina silloin tällöin joissain sanoissa saattaa ilmestyä mutta muiltakin osiltaan puhe on kovin pehmeäsointuista.
Tiedä mitä tässä tuon kanssa tekisi, puheterapiaahan täällä meidän mannuilla ei lapselle saa jos ei sitten ole valmis maksamaan siitä yksityisesti ja pakko myöntää että siihen ei rahkeet riitä. No, josko se siitä selkiäisi vielä ajan kanssa, tiedä vaikka kesän aikana tapahtuisi muutosta ja paljon.
Tälle päivälle ei olekaan tiedossa juuri mitään ja silti paljon kaikenlaista. Luokan kanssa retkeilemme leikkikselle vikoilla tunneilla, prinsessan kanssa hyökkäämme kirjastoon ehtoosta ja ihan oikeasti hei. Nurmikko! Miten ihmeessä sitä saisi itsensä revittyä tekemään pihahommia? Mikä ihme siinä on että ne on nyt niin vastenmielisiä?
Vaan jaa. Taidanpa ottaa ja tutkailla kutristoni kuntoon tässä kohtaa, tänään on kaikilla kasin aamu eli kohta saa olla mahanalus täynnä jalkoja. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 