Eka kerta kaikessa, niin näissäkin! Yksi työkavereista toi passelisti tänään työmaalle kristallipullia ja tsiisus että ne olikin IHANIA! Pakkohan niitä oli sitten kotonakin kokeilla, enpä ole ennen moisia tehnytkään. Google ja netin ihmeellinen maailma antoi passelit vinkit ja kas, hieman siinä taas tuli muokkailtua.
Ja että nämä onkin täydellisiä! Niitähän söisi ihan vaikka miten päin ja kuinka monta tahansa yhdellä istumalla joten pakko se oli rajoittaa kahteen per makostelukerta. Ja tämä siis jokaiselle paikallaolleelle, tämä rajoitus. Ja siihen ohjeeseen.
Taikina:
Puoli litraa vettä (lämmintä)
n. 12 dl vehnäjauhoja
2 pussia kuivahiivaa
1/2 dl vaniljakreemijauhetta
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
100 gr margariinia sulatettuna
Nakkasin kulhoon ensin muutaman desin jauhoja ja niiden sekaan niin hiivat, kreemijauheet, kardemummat kuin suolat ja sokeritkin. Joukkoon kättä himpan lämpimämpi vesi ja aluksi sekoittelu ihan normilusikalla, sen perään lisää jauhoja, käsi taikinaan ja lopuksi vielä sulatettu margariini joukkoon.
Annoin taikina levähtää kaikessa rauhassa likemmäs puoli tuntia, sillä aikaa ennätin tehdä täytteen. Täytehän oli mahdottoman vaativa:
100 gr pehmeää voita (margariinia)
100 gr vaniljakreemijauhetta
tl vaniljasokeria
Taikinan jaoin kahteen osaan ja kumpaisenkin osan kaulitsin neliöksi, olisikohan nuo olleet kolkyt kertaa kolkyt senttisiä. Noin. Täytteen levitin kummallekin levylle niin että jätin 1/3 osan pohjasta ilman täytettä. Taittelin, ihan netin ohjeiden mukaisesti levyt kolminkertaiseksi eli ensin nostin keskelle levyä kolmasosan jossa ei ollut täytettä ja sen päälle vielä täytteellä olevan näiden kahden päälle.
Sitten vaan pizzapyörällä soiroiksi, soirot kierittelin ”naruksi” ja kiskaisin sen höllästi solmuun. Ja sitten odoteltiin, taas, että pullat nousee riittävästi. Uuniin 225-asteeseen (kiertoilmassa 200) noin kymmenen minuutin ajaksi, hetki jäähdytystä pellillä paiston jälkeen ja sen perään se ihan vaativin osa. Eli voitelu.
150 gr margariinia sulatettuna
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
Voitelu ihan pellillä perinteiseen tyyliin jonka jälkeen kierittelin pullat laakealle lautaselle sekoittamassani sokeriseoksessa. Ja ei kun liina päälle, kotvan jäähdytystä ja hups. Sitten tosiaan syötiin. Ja syötiin. Ja syötäis varmaan vieläkin jos en olisi pakottanut itseäni ja muuta joukkiota pois keittiöstä.