Aikansa se otti

ja mutkiakin ehti matkaan tulla, tieto siitä että päätökset viivästyykin mahdollisesti jopa ensi viikon alkuun kun tuli eilen. Rauhallisin mielin se silti kehoitti olemaan, esimies, kun asiasta eilen kertoi. Ja katso, niin se tosiaan olikin!

Tämä työpäivä meni mukavasti ulkoilupäivän merkeissä, työkaverin kanssa tuli vetäisty pururata viidesti ympäri siinä tenavien vahdinnan lomassa ja sen kyllä huomasi kun koululle takaisin palailtiin. Oli himppasen kuuma, etten sanoisi, olkoonkin että päivään oli pukeuduttu sen mukaan että keli on suosiollinen.

Kotona ennätin vain piipahtaa päivän päätyttyä, junnun palaveri kun pukkasi päälle. Palaveri oli varsin antoisa, junnun isoin ongelmahan koulussa on asenne koulua kohtaan. Ei opettajia, ei muita oppilaita vaan koulua. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, nih. Eipä yllättänyt!

No, koulupsykologi oli aivan ihana ja sovimmekin että junnu menee hänen kanssaan juttelemaan lähiaikoina, josko se kadonnut motivaatio sieltä löytyisi. Niin ja junnun opehan on ihan huippu, siis täydellisen huipputyyppi junnun opeksi.

Palaverista pyörähdinkin sitten taas kotona ja pam, uudelleen tien päälle, vuorostaan noutamaan melkein ilmaiseksi ostamiani t-paitoja. Siis kyllä, kolme ihan uutta komeaa penskojen t-paitaa 6 ekkeä! Kyllä paikalliset kirpparipalstat on vaan huippujuttu nekin.

Kotiin palattuani otin ja istahdin ulkorappusille, sytytin tupakan ja totesin että jaa, puhelin piippasi viestin merkiksi. Sähköpostia, sitähän sieltä tulla tärskähti. No, niitähän siihen nyt on tullut kaiken maailman roskapostisysteemeiltä mutta hahaa, tämäpä ei sitä ollutkaan!

Ja kyllä, ”valitsen koulutuksen, työstä saadun palautteen, haastattelussa saadun vaikutuksen, kokemuksen sekä näistä tehdyn kokonaisarvion perusteella ….” Siis OMG! JES! JIIHAA!!! Aivan käsittämätön riemu! Mä tein sen, mä todella tein sen!!!

Ja vielä isommin ajateltuna, mä tein lapset, hoitelin ne isommiks, hain koulutukseen alalle johon pääsystä aloin unelmoida speden ollessa ihan pieni ja jumankekka, mä tein sen! Nurinperin koko homman ja omien näyttöjen ja kykyjen ja taitojen ja ja ja ja , MÄ TEIN SEN!!!

Nyt sitten istun täällä, juon kahvia ja odottelen josko junnu lähtisi kohta seurapojaksi kiviä kantamaan, tätä kahvia ennen työkaveri, se tämän vuoden aisapari ennätti soittaa ja pyörähtää pikaisesti pihassa ohikulkiessaan, lahjoikin vielä halausten lisäksi!

omg!

Huomenna poksautan lahjuksen kunhan olen saanut pihahommat riittävän pitkälle ja ruokaostokset hoidettua ja kakkuvärkit maanantaita varten haettua ja sunnuntain äitienpäivämenun mietittyä. Tänään vain olen, ihmettelen ja nakon kiviä sillä nyt on kyllä niiiiiiin… Iiiiiks ja OMG vielä kerran!

Kovin ne on pitkiä…

Tunnit odottajalle. Työhaastattelu on nyt takana ja päätöksiä odotellaan hyvinkin pikaisella tahdilla, tosin eilen niitä ei vielä näkynyt. Mahdollisuus sille tosin olisi ollut, haastattelijoiden mukaan kun tieto saattaa osua jo samalle päivälle mutta viimeistään seuraavalle. No, nyt eletään sitä seuraavaa eli a-p-u-a!

Tyytyväinen tässä toki saa olla, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Kaiken kaikkiaan kun hakijoita oli ollut reilusti yli sadan ja näiden kyseisten paikkojen haastatteluun valittiin kuusi ohjaajaa. Ei hassumpi suoritus siis sekään. Esimieheltä ennätin pikaisesti päivällä kysyä miten haastattelu omalta osaltani oli hänen mielestään mennyt.

Kun vastaus on leveä hymy ja pystyyn nostettu peukalo niin ei sitä voi itseään epäonnistuneena pitää vaikka eipä silti, itsestä haastattelu tuntui kovinkin luontevalta ja rennolta, olkoonkin että pöydän toisella sivulla istui kaksi ennestään ihan uppo-outoa ”isompaa” päättäjää.

Tänään on uusi päivä odotella päätöksen saapumista, sähköpostiinhan se putkahtaa jossain kohtaa kun on putkahtaakseen mutta lievää jännitystä aiheuttaa lähinnä se että enpä nyt ole alkuunkaan varma kumpaan; työ- vai siviilisähkikseen.

Siviilisähkistä en työmaalla pääse kurkkimaan, kas kun en todellakaan muista sen salasanoja vaan se on tiukasti omalla kotikoneellani käytettävissä. Työsähkistä sitten pääsenkin kurkkimaan niin kotona kuin töissäkin joten hmmm… Onneksi esimies lupasi kääntää tiedon itseltään samantien kun sen saa siihen työversiooni joten oletusarvoisesti pääsen joko riemuitsemaan tai masentumaan heti kun se on tehty.

Vaan jaa. Taidan nyt aamuviiden kunniaksi ottaa ja kaataa itselleni toisen kupposen kahvetta, asettua nojatuoliin, laittaa OCn karseiden kotkien uusimman jakson pyörimään ja heilautella himppasen sukkapuikkoja aamutouhuja odotellessa. Se on siis moro ja have fun!