Kello ole edes vielä neljää ja tämä täällä nyt sitten kekkuloi hereillä. Justaansa juu. Onkohan tässä ihan oikeasti tulossa vanhaksi kun aamuheräämiset tuntuu siirtyvän aina vain aikaisemmiksi? Toisaalta, uneenkin kyllä kumahtaa hyvissä ajoin joten reilut kuusi tuntia tässä nytkin ennätti unta posotella.
Käytinpä sitten tosiaan junnun lekurissa eilen. Kyllä terveystalon toiminta on aina yhtä hyvää, ei sille mitään voi. Vanha lääkäriherra kuulosteli keuhkot, kurkki korvat ja tiiraili pojan nenään. Jaa-a, kyllä tämä taitaa tosiaan olla ihan niin kuin äiti epäilikin, junnun oma tyyli kiskoa tautia läpi pidennettynä mutta tokihan tässä on aika monta kuumepäivää mennyt.
Korvat oli kunnossa, samoin keuhko-osasto ja nenässä näkyi, ihan kuten sillä räkimisen määrällä voi olettaakin, runsain mitoin vihertävää paksua tatinaa. Ja niin sitä suunniteltiin sitten sotasuunnitelma. Jos oireet ei ala selvästi katoamaan lauantaihin mennessä niin antibioottikuuri käyttöön. Poistuimme siis resepti kourassa tyytyväisin mielin.
Muilta osiltaan eilinen oli varsin mainio päivä. Työmaalla hommat luisti hienosti, metsäretki meni varsin mukavasti ja muutenkin kaikki oli varsin jees. Otin ja poukkoilin kotiin ärrän kautta, sinne kun oli ilmestynyt jälleen parit paketit Buzzadorilta testailua odottamaan.
Saapa nähdä mitä olemme näistä mieltä, mutta eilen aamulla testaamani Cillit Bang sai ainakin täydet pisteet toiminnastaan! Jösses miten helppoa kun ei tarvinnut sen kummemmin hankailla, riitti kun antoi aineen vaikuttaa sen ajan kun kuositti omia kutrejaan kiinni ja rasvaili pärstänsä kuntoon.

Seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa testiin toinen paketin tuotteista ja kokeilla miten aina pelittää kylppärissä, siellä kun on laattojen saumat himppasen karussa kuosissa. Epäilen, että joissain määrin hinkaamistakin on luvassa tai sitten tämä aine on totta tosiaan ihmeiden ihme! Tuostakin testistä kerron kunhan sinne asti joudan.
Eilisen päivän aloitin siis paitsi bloggaamalla niin myös vessaa puunaamalla. Ilmanko se vauhti jäi jotenkin päälle ja työmaalla juoksentelukaan ei saanut vauhtia hiipumaan. Metsäretkeen upposi reilut pari tuntia ja sinä aikana sai todellakin kävellä ja tarpoa ihan tosissaan ja sittenkin olin kotiuduttuani edelleen sähköjänismoodissa.
Pyörin kuin väkkärä pitkin torppaa odotellen lekuriin siirtymää ja kas, sain siinä sitten samalla ajatuksenkin miten kuluttaa odotteluaika. Ei muuta kun junnu autoon ja paikalliseen kodinkoneliikkeeseen imureita tutkailemaan. Imurin vaihto on ollut pitkään listalla, meidän kapineemme kun on totaalisen romuna.
Romuttamisesta syytän pitkälti hyvin omatoimista junnua. Omatoimisuus on todella hieno juttu mutta oikeasti. Kun nysätappi roudaa painavaa isoa imuria ylös alas jyrkkiä rappuja niin tietäähän sen, että osumia tulee. Niiden osumien seurauksena imurin suodatinkansi teipataan tätä nykyä tasaisin väliajoin kiinni sillä sen kiinnipitomekanismista on lentänyt muovinpalat irti.
Teippi taas kulkee väkisinkin osittain niiden tuuletusaukkojen yli joten se venyy ja paukkuu ja teippauksia saa harjoittaa suht usein. Imurin letkukin on uusittu kertaalleen, käsikahvaa taas ei ole simppelisti viitsitty uusia sillä se on osana himppasen kallis ja todnäk paukahtaisi uudelleen palasiksi sillä no, sitä roudausta riittää. Sen sijaan käsikahva on teipattu pariin kertaan ja sehän on hauskaa se.
Oman suolansa touhuun tuo se, että usein rappuja roudatessa käy vielä niin ikävästi että pölypussi heilahtaa paikoiltaan pois ja kas, imurointisaalis onkin vapaasti pyörimässä pitkin pölypussisäiliötä. Hurraa! Eilen kurvailin siis kodinkoneliikkeen kautta ja kas, auton takapenkille heivattiin imuripaketti kun aikani olin liikkeessä pyörinyt.
Ihan jees, sanoisin, meillähän toimittaa autoimurin virkaa kohta 15 vuotta täyttävä Miele. Eksällä taas on autotalli-imurina se aikoinaan yhdessä hankkimamme 22 vuotta palvellut vastaava. Jostain kumman syystä päätin siinä samalla ilmoittaa junnulle, että se Siemensin rusikoitu imuri saa nyt luvan siirtyä kokonaan käyttöön sinne kerrosta ylemmäs, josko uusi imuri pysyisi yhtenä kappaleena himppasen paremmin kuin se.
Olihan sillä Mielellä sitten kurvailtava alakerrassa kotiin ehdittyä ja hyvinhän se pelitti, ei siinä mitään. Toivottavasti sitä ei rusikoida samaan kuntoon kuin edellistä, tai sitten minulla kärähtää hermo jumiin. Ehkäpä leikin sillä joutessani kotvan tänäänkin, tai sitten en, mene ja tiedä.
Kaikki riippuu pitkälti siitä, missä kuosissa veljekset ovat herättyään. Kotoiluksihan tämä päivä menee, spede ei ole tarhakuntoista nähnytkään. Silti elän toivossa että vointi olisi sitä luokkaa, että voisin laitella veljekset puutarhatuoleihin akkaripinkan kanssa istumaan ja itse pääsisin kurvailemaan pitkin pihamaata ruohonleikkurin kanssa. Siis sikäli mikäli se herää talven jäljiltä.
Eilen iltasella koetin samalla hahmottaa pihan tilaa. Hieman isompiakin kunnostushommia siellä olisi luvassa mutta ne vaatii sekä suunnittelua että hankintoja. Huoks.
Vaan jaa, nyt taidan siirtyä kotvaksi kirjan pariin, ihan vielä kun ei viitsi alkaa rymistelemään pitkin torppaa. Se on siis moro ja have fun!