Viimeistä viedään

Vaan jotta onkin mainio juttu tämä! Eilinen työpäivähän meni suorastaan vilahtamalla ohi, aamuinen kahvitus ja sen perään ollut palaveri lienee osasyyllisiä mokomaan kiitovauhtiin. Palaverissa nyt ei mitään ihmeitä ollut, tulevan syksyn ip-kuvioita siinä lähinnä setvittiin.

Se toinen määräaikainenhan oli paikkaamassa minua luokassa palaverin ajan ja hohhoijaa. Ei siinä, tenavat oli olleet varsin mallikkaasti, oma opehan oli puolestaan ykkösten kanssa kevätjuhlan kenraaleissa, mutta siis hei haloo. Kyllä ihmetellä täytyy miten ihminen voi olla niin totaalisen saamaton.

Siis oikeasti. Olen toki kuullut että hän ei oikein sovellu pienluokkaan jossa on pääosin tänä vuonna ollut sillä luokan toinen ohjaaja ja ope joutuu jatkuvasti varmistamaan hommia tämän jäljiltä, niitä sovittujakin, mutta sittenkin. Siellä normisijoituspaikassahan tuo ei ole katsonut yhtään että esim läksyt on merkittyinä tai tehtävät sovitusti tehtyinä, kunhan on ollut ja antanut negatiivista palautetta tenaville sen minkä on ehtinyt.

Jotenkin olen silti olettanut, että ei hän nyt ihan täysin hommista ole luistanut mutta jaa-a. Saattaapa olla että oletukseni on täysin väärä. Luokkaan palattuani kun totesin että justaansa joo. Moniste, jonka kakkoset oli tehnyt oli kumpaisellakin yhtä vastausta vaille täysin väärin.

Verbeihin kirjatut sanat ei olleet verbejä, eikä substantiivit substantiivejä, ja ei, adjektiivitkaan ei olleet adjektiiveja. Yksi adjektiivi oli vahingossa osunut toisella oikeaan laatikkoon ja yksi substantiivi toisella mutta siinä se sitten olikin. Ehkä kukaan ei ole kertonut hänelle että siihen on ihan syynsä miksi pienluokkalaiset on pienluokilla ja miksi luokassa on ohjaaja.

Ei he ole siellä sitä varten että heitä ojennetaan nonstoppina tai heitä sätitään, kyllä he ovat ihan siksi että he eivät välttämättä osaa kaikkea tuosta vaan eikä heidän tekemisistään tule välttämättä mitään jos heitä ei ensin opasta tehtävässä kunnolla alkuun. Tosin normiluokissakin on tapana opastaa siihen alkuun ja hieman katsoa että mahtoiko tehtävän tekijä ymmärtää mitä piti tehdä.

Pienluokassa eletään vielä enemmän iholla ja heti jos hiemankin epäilyttää ettei asia välttämättä ole ihan simppeli yritetään se avata lapselle vaikka sitten rautalankaa apuna käyttäen. Mitä ihmettä (!!!) hän on luokassa sen oppitunnin ajan tehnyt?

No, minä otin ja kumitin kumpaisenkin monisteet liki tyhjiksi ja yksi lapsi kerrallaan lähdimme avaamaan sanaluokkia auki. Voinko vastata sinulle kysymykseen ”millainen on” sanalla hauki. Voitko sinä vastata minulle sanalla ”kirpeä” jos kysyn sinulta mitä tekee.

Muutaman sanan jälkeen homma sujuikin sitten jo kuin valssi sillä kyllähän nämä on kaksikolle helppoja tehtäviä kunhan ne vaan saa ensin avattua heille. Ja johan he sitten tekikin, kynät sauhuten. Kerrottuaan ensin kuinka ”ei se toinen täti yhtään puhunut meille eikä sanonut mitä tehdään”. Just.

Kysyin tosin että mahdoitteko itse kysyä neuvoa vaikka vastauksen siihen nyt tiesi kysymättäkin. Eihän he olleet kysyneet. Ymmärrän. Kyllähän nämä kysyy neuvoa ja apua jos paikalla oleva aikuinen on heidän mielestään mukana ja mukava, olkoonkin vaikka sitten ventovieras, mutta aikuisen ollessa naama yrmyllä ja poissaoleva jää kysymykset kyllä kysymättä.

Ja sellainenhan tuo on, jotenkin tuosta tulee niin mieleen se ekana vuonna luokassa ollut kärttyohjaaja joka ei vahingossakaan ikinä kehunut mukuloita mistään vaan käytti kaiken aikansa joko seukkaamalla open kanssa tai tappelemalla etenkin yhden mukelon kanssa tehtävistä. Hänen asenteensa on valmiiksi torjuva oppilaita kohtaan ja etenkin nämä erityiset osaa lukea ihmisiä tuosta vaan ja toimia sen mukaan.

Sitä vain ihmettelen että miksi hän ei sanonut esimiehen kysyessä aiemmin jaksaako jatkaa pienluokassa että ei jaksa. Käytännössä tämä kevät on tehty isoja tuhoja viime vuoden kakkosille joiden itsetuntoa me pyrimme nostamaan ihan simona heidän meillä ollessa. Kun ei ne osaa mitään ja tyhmiä ne on. Just.

Tuskin heistä ruudinkeksijöitä tulee mutta tyhmiä. Ehei. Ei he tyhmiä ole, osa asioista on vain hankalampia kuin monelle muulle eikä se asennekaan koulua kohtaan ole paras mahdollinen. Silläkin sitä itsetuntoa on nostatettu, mukavampi ja helpompi heidän on oppia asioita kun asennoituvat edes piirun positiivisemmin hommiin.

Loppupäivä olikin sitten pitkälti siivoilun ja järkkäilyn täyteistä, touhutakin saivat omiaan osan ajasta. Tänään meillä onkin sitten lelu- ja herkkupäivä joten sen kummoisempia rähinöitä tuskin on luvassa. Voihan se olla että heilahtelemme ajoittain pihallakin puuhaamassa.

Työmaalta lähdettyäni kurvasin suorinta tietä hakemaan prinsessan ja tämän kaverit kyytiin, Särkänniemestä ennätin vielä kotiinkin käymään ennen kuin kurvailin parturin tuoliin. Viitisentoista senttiä lähti hiuksista heilahtamalla ja edelleen ne saa tuosta vaan kiinni vaikka miten päin vääntäisi.

Palattuani ennätin laitella pyykit kuivumaan, syömään ja juomaan kahvia ja sitten olikin taas mentävä. Tyttölaumaa sai kotvan odotella ennen kuin he ennättivät huvipuiston syövereistä pois ja matkalla kiertelimme pitkin maaseutua sillä kuskasimme toisen kamuista periferiaan. Noin suunnilleen.

Kotiin ennätin passelisti speden iltapala-aikaan ja johan siinä alkoi itselläkin olla himppasen uuvahtanut olo. Ei siis kaiketi ihme, että nukuin yön kuin tukki ja olin ihan sekaisin siinä kohtaa kun känny alkoi vinkua herätystä.

Tänään on sitten se muuttopäivä, ihan vienosti tässä olen haaveillut että ehkä, kenties, ennätän ajaa edes osan nurmikosta työmaalta palattuani ennen kuin on taas lähdettävä liikkeelle. Toivottavasti muutto sujuu joutuisasti, minunhan pitäisi ennättää vielä hoitaa lasten kevätjuhlavaatteetkin valmiuteen.

Ja niin jaa joo! Mitenhän tässä nyt käy, mahdankohan muistaa ajella kotiin alkon ja kukkakaupan kautta… Sekä speden että etenkin junnun opelle kun pitäisi viedä pienet skumpat ja kukat huomenna kesäloman alkamisen kunniaksi. Junnun opelle taidan viedä kyllä ihan ison skumpan, siinä määrin paljon tuo on junnun kanssa uurastanut.

Vaan jaa. Josko sitä vähitellen vääntelisi kutrinsa kuntoon ja alkaisi valmistautua kevään viimeiseen työpäivään. Se on siis moro ja have fun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s