No jopas

Sitähän ollaan suoriuduttu maanantaista ja tömähdetty tyylikkäästi tiistaihin. Ja todellakin, tämä on tehty tyylikkäästi sillä harvinaista kyllä oma ohjattava oli eilen kipeänä! Siis kyllä! Tämähän oli tarkalleen toinen kerta koko tämän yhteisen taipaleemme aikana kun tenava on kipeänä.

Olikin kuulkaa rauhallinen työpäivä! Siis todella. Ei pienintäkään sählinkiä, ei mökäämistä, ei tolloilua, ei niin mitään. Ihan vain ohjausta ohjauksen riemusta ja se oli kuulkaa kivaa se. No, tänään päästäneen jälleen normirytmiin, enpä usko että tenava kahta päivää sentään pois on.

Lauantaina tusaamani kolmen suklaan hyydykekakku oli menestys. Rippustakaan ei jäänyt kotiin kuskattavaksi ja se jos mikä on hyvä se. Muutenkin työpäivä meni tosiaan mainiolla sykkeellä, olikin kertakaikkisen mukavaa paiskia töitä välillä niin ettei tarvinnut koko ajan olla katastrofivalmiuksissa.

Kotiin kurvailin hyvinkin hilpein mielin, spede lukaisi minulle lukuläksynsä siinä samalla kun kaivelin emmeitä jääkaapista esiin. Evästin tenavan, söin siinä itsekin, hörppäilin kahvetta, siivoilin sieltä täältä eli ihan peruskauraa. Junnu pyörähti kaverin kanssa ilmoittamassa että lähtevät pihalle ja niin. Kovin oli rauhallista kotosallakin.

Prinsessan kuulo oli aamulla todettu tarkalleen samanlaiseksi kuin se on ollut kaikki nämä neljä vuotta jonka on ollut taysin kuulokeskuksen asiakas joten ei uutta silläkään rintamalla. Kuulokojeen tehoja oli silti himppanen nostettu, tunneillahan hälyäänet vie kuitenkin sitä valtaa kuulolta.

Onnistuin muuten tyylikkäästi venäyttämään vasemman käden keskisormen siinä iltapäivästä kun nakkasin kattiloita kaappiin paikoilleen. Ei hajuakaan miten yhtä painavaa pataa tuli nostettua niin hullusti mutta niin vain kävi, että yhtäkkiä rannetta myöten tuntui polttava kipu. Justaansa.

Nyt keskari on siinä määrin kipeä, ettei sitä mielellään juurikaan liikuta, turvoksissakin se on himppasen mutta ei nyt mitenkään älyttömästi. Mitä opimme tästä? No, ainakin sen että kannattaa ehkä kuitenkin käyttää kahta kättä tai ainakin tukevampia otteita painavia patoja siirrellessä.

Illansuussa tytärkin poikkesi pikaisesti onnittelemassa, poikanen 20veekin pörähti paikalle ”lainatakseen” sokeria, munia ja kaakaojauhetta. Eipä tuo kauaa ollut ja mikäs, johan kello olikin kahdeksan joten eipä ihme, että tuolla oli kiire pannarin tekoon. Työaamuhan tuolla on tänäänkin.

Spede valitteli ehtoosta pääkipua, saapa nähdä iskeekö tuolle vuorostaan taudin päälle. Johan täällä on kaksi kaipparia iloisina oksennellut eli mahdollisuus moiselle on toki olemassa mutta ei kai se tauti pääkivulla ala. Nähtäväksi jää tämä.

Tänään työmaalla on kokolailla normipäivä tiedossa. Keke-keskustelua pukkaa aamusta esimiehen kanssa mutta siinäpä se kokolailla sitten onkin noin vaihtelun osalta. Muuten päivä menee pitkälti omassa luokassa ja läksyparkissa heiluessa.

Oli muuten oikeastaan mielettömän hyvä juttu ettei tenava ollut eilen koulussa, minä kun unohdin aamulla ottaa sen kirjan mukaani. Tänään aion korjata moisen virheen, tai sitten kaivelen opehuoneen kaapista jotain luettavaa tarpeen vaatiessa mukaani, sitä eriytystilaistumista kun on takuulla tiedossa mikäli tenava kouluun tulee.

Tiedä häntä sitten tuleeko koko loppukevät olemaan tätä, jos tulee niin voi jösses mitkä kuukaudet tässä onkaan edessä. Enitenhän tässä häiritsee itseä juuri se, että tuntuu että on harpattu julmetun iso askel taapäin siitä missä oltiin. Laitan tosin toivoni hiihtolomaan.

Josko viikko lomailua saisi kurssin kääntymään vaikka toisaalta, joululoma oli pidempi ja se ei saanut muutosta aikaan kuin lähinnä pahempaan suuntaan. Toisaalta jouluun liittyy niin paljon erinäisiä tuntoja tenavalla että saattaahan se olla, että hiihtoloma toimii paremmin suunnanmuuttajana.

Vaan jaa. Kohtsilleen pitäisi kaiketi herätellä poikanen 18vee aamukahville, top-jakso kun jatkuu ja linja-autolle on lähdettävä ravaamaan tiukasti aamukuudelta kuten tähänkin asti. Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “No jopas

  1. Oliko sulla syntymäpäivä? Onnea, onnea, vaikka vähän jälkijunassa! Tuollaisella suklaakakulla olisi ollut kiva olla osingolla…..
    Toivotaan oikein kovasti, että ohjattava rauhoittuu. Tuntuu kovin kurjalta tuo taantuminen kun kuitenkin niin paljon edistystä oli jo tapahtunut.

    • No kappas, olihan tuossa! Kiitos!

      Kaipa tuo jossain kohtaa rauhoittuu. Tuskin tämä taantuma sentään pysyvä olotila on, en usko ainakaan. Josko kevät saisi vähitellen muutosta taas aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s