Huomenta taas

Ja jopas, olipa rauhallinen työpäivä jälleen. Oma ohjattava jatkoi siis taudin potemista kotona joten wuhuu, jos näin voisi sanoa! Vähitellen voisi toki palailla sorvin ääreen, onhan se kiva että on rauhallista mutta ettei sitä nyt ala olla jo vähän liikaakin. Hmmm…

Työpäivä meni siis rauhallisissa merkeissä, päivänhän aloitin keke-keskustelulla esimiehen kanssa ja mitäpä siitäkään sanoisi. Sekin sujui varsin jees. Pääpaino keskustelussa oli toki ohjattavassa, yllätys, ja omassa jaksamisessani joka tuntui olevan esimiehelle ihan ensiksi tärkein juttu.

Kun siitä pitää pitää huolta. Kun se työ mitä teet, se on ihan uskomattoman raskasta. Kun siinä pitää olla ne silmät selässäkin. Ja pelata koko ajan ennakoivasti ja toisen tuntoja haistellen. Että muistathan heti sanoa jos tuntuu, ettei jaksaminen tahdo riittää. Öööö… toki. Mutta työtähän se vain on, sittenkin.

Ja kun kotiin lähden niin työtkin loppuu siihen. Noin ohjattavan osalta. Vaikka toki jatkankin hyvin pitkälti ohjauskuvioissa kotosalla aina siihen asti kun olen saanut niiden omien tenavien kouluhommat tutkailtua kuosiin. Mutta se on taas ihan eri juttu se.

Kovasti sain kiitoksia, jälleen kerran, mutta sehän tuntuu olevan ihan tapana esimiehen osalta kun vain yhteen törmäämme niin että ennätämme jotain puhuakin. Kiitokset taas kirposi siinä kohtaa kun esimies kyseli siitä miten meidän yhteistyömme, minun ja hänen, sujuu mielestäni.

Hyvinhän se. Tiedän kyllä tarkalleen että tarpeen vaatiessa voin mennä esimiehen puheille mutta enpä vain ole kokenut vielä sellaista tarvetta tulevan. Minä kun saan kyllä sen työni hoidettua ihan ilmankin esimiehen jutuilla hyppäämistä.

Niinpä, niinpä. Ja siitä hänen on kyllä pakko antaa enemmän kuin täydet pisteet, ja kruunu päähän, ja prenikatkin vielä rinnuksiin, sillä niin. Sinä olet ottanut niin isosti sen vastuun omasta työstäsi ja sen aikuisen roolin ohjattavan kanssa ettei mitään rajaa ja käsitystä miten sinä sen edes teet.

Myönnettäköön, että moisen lausuman perään teki mieli sanoa sana jos toinenkin mutta annoinpa olla. Ihan tietohan se jo on, ettei esimies ole kovinkaan ihastunut siihen, että toinen määräaikainen käy tasaisin väliajoin valittamassa työn raskaudesta ja luokan ohjattavien käytöksestä.

Moisille jutuillehan on vain tehtävä jotain. Etsittävä keinot, miten saa sen käytöksen toimimaan paremmin. Loppujen lopuksi, kolme valituksenkohteista on meidän viime vuoden satoa. Ja ei, eivät he mitään murumussukohteliaisuusvoittajia olleet, mutta kyllä he käyttäytyä osasivat kun se vaadittiin. Ja sen eteen tehtiin töitä.

Ja kehuttiin vuolaasti silloin kun kehuille aihetta oli. Ja jos ei ollut, niin annettiin tilaisuus muuttaa ensin itse sitä asennetta ja jos se ei onnistunut niin sitten toimittiin. Välillä toiminnaksi riitti ihan nuhdesaarna, välillä käytös oli sellaista että siihen tarvittiin sisävälkkä tai keskustelu vanhempien kanssa. Mutta aina se saatiin takaisin oikeille urille. Koska vaadittiin ja tehtiin itsekin sen eteen hommia.

Kotiuduttuani otin ja imuroin, kokkasin evästä joukoille, poikanen 20vee, joka piipahti jo aamusta töiden lomassa kahvilla, pyörähti myös paikalle syömään, ja latailin pyykkikonetta. Keittiö kuntoon, kotva OCn akkeleita oman ruokailun lomassa ja kauppalapun kirjailua.

Prinsessa ja tämän kaveri seurikselle riparijuttujen pariin, kauppareissu, paluu kotiin. Speden kanssa luettiin Ellaa ja aapisen tarinoita, iltapala spedelle ja kas, prinsessaa ja tämän kaveria noutamaan. Spede suihkuun ja iltapesuille ja nukkumaan ja kas, päivä alkoi olla pulkassa.

Itselle iltapalaa, kotva töllöä olkkarin puolella ja petiin vartin yli ysi. Olin kyllä puolihereillä vielä kun ukko kotiutui työmaaltaan mutta aika pian sen jälkeen kumahdin jo unille. Ilmanko heräsin jälleen vartti ennen neljää joten nyt tätä omaa aikaa jälleen on.

Tänään onkin sitten normipäivä työmaalla, omaa luokkaa, isompien kässyjä ja kas, minulta poistui se taksivuoro eli työpäivä päättyy automaattisesti 14.15. Jes! Vaan jaa. Josko oma habitus kuosiin ennen kuin kiitolaukkaan poikasta 18vee herättelemään. Se on siis moro ja have fun!