Työmaalla hommat toimi vallan hienosti, ei siinä mitään, päivän jännitysmomentti saatiin ihan toiselta suunnalta. Mikä hemmetti siinä on, että miehet (!!!?) taantuu lapsiksi kun jotain sattuu tai nämä ovat kipeänä? Juuri niin meille kävi eilen, ukosta sukeutui hetkessä lapsi joka haluaa kertoa äidille kun mättää.
No se voldemar. Vanha uskollinen sotaratsu. Se teki ukolle temput ikävät, ei käynnistynyt kauppareissulla viimeisen etapin jälkeen. Ja sitähän sitten soiteltiin, viestiteltiin ja vaikkas mitä. Ja oltiin ihan mahdottoman hämmentyneitä kun vaimo ei ohjannut omaa ratsuaan viivana paikalle kun voldemar ei herännyt ja ukko seisoi kauppakassien kanssa muutaman sadan metrin päässä kotoa.
Vaimo antoi ohjeita tyyliin ”soita sille ja sille ja kysy voisiko tulla antamaan apuvirtaa” ja ukko soitteli. Apuvirran mahdollinen tarjoaja ei tosin olisi ennättänyt millään paikalle joten taas soitettiin vaimolle tyyliin ”eksää ny muka oikeesti voi tulla antaan virtaa”… Öööö, siis olen ikäänkuin töissä. Tiedätkö? Vähän niinkun joku muukin on välillä ollut niin ettei vaimon hätätilasoittelut ole asiaa muuttaneet…
Pitkin hampain (no ei ne oikeasti kasvaneet) lupasin käyttää ruokkikseni, jonka toki olisin mieluummin käyttänyt syöden jotain, ajellen pitkin kyliä virtaa tarjoamassa. Mikä lottopotti osuikaan kohdalle kun mahdollinen apuvirran antaja oli soitellut ukolle juuri ennen ruokkista kertoakseen kuinka ennättää sittenkin sitä virtaa tarjoamaan. Että juu ei, ei vaimon tarvitse nähdä vaivaa.
Hienoa. Ihan oikeasti, vaikka olen pieni niin toisinaan minunkin mahani kaipaa sisältöä. Ruokkis ei mennyt ihan putkeen sikäli, että harvinaisen kiukkuinen ukko soitteli ja totesi että ”rikki se on stna” ja ”nyt onkin sitten kalliimpi juttu kun et antanut kesällä vaihtaa autoa”… Öööö… Siis minähän olen tarkalleen sanonut, että kannattanee miettiä sitä vaihtoa sikäli että voldemariin ei ole tarvinnut vaihtaa kuin kuluvia osia, mittarissa on alle 300 000 km ja pelleiltään auto on edelleen bueno.
Ei siitä vaihdossa saa läheskään sitä, mikä sen toimintavarmuuden arvo on ollut ja kilometrejä on vaikka kuinka ja paljon vielä luvassa kärryllä, pellitkään ei varise ympäriltä vielä aikoihin ja ajomukavuudeltaanhan tuo on mieletön. No sittenkin. Jotenkin se nyt sitten kopsahti minun syykseni, ettei autoa ollut vaihdettu ja se rikkoutuminenkin oli selvästi syytäni. Huoks.
Ja ei, ei siinä kohtaa ehdi mitään hinureita soitella saati korjaamoilta kysellä aikoja kärrylle, töihin lähtöönhän ukolla oli enää kaksi tuntia. Huoks uudelleen.
Työmaalta palattuani totesin spedellä menneen hienosti sen reilun tunnin jonka oli yksin kotona, touhasin pikana sapuskaa ja tenavien syötyä siirryin siivoamaan omaa autoani. Siinä siivoilun lomassa oli pakko kaivella voldemarin avaimet ja kiepsahtaa käymään lähimarketin parkkiksella jossa voldemar tönötti halvaantuneena.
Toisin kuin olin ymmärtänyt niin voldemarin ongelma ei ollutkaan virta. Virrat kun paukahti päälle heti kun avaimesta väänsi. Lisää vääntäessä startin tilalla kuuluikin vain naks. Just. Totesin mielessäni, vanha automekaanikko kun olen (hehheh) että jaa-a, näinköhän sieltä on sitten starttimoottori hajonnut. Hienoa!
Palailin kotiin, siivosin auton kuntoon ja ukko soitteli kysyen olenko mahtanut käydä voldemaria tapaamassa. Onkohan nuo autot vähän liikaakin meille perhettä??? Olin ja juu ei, ei se herännyt. Ukko oli vakaasti päättänyt hinata auton kotipihaan työkaverinsa kanssa työpäivän päätteeksi, minä jarruttelin ajatusta sillä oikeasti, automaattiahan EI saa hinata.
Ukkoa ei kiinnostanut tippaakaan jarruttelut, ihan stnan sama vaikka laatikko hajoaisi, hänhän ei sitä enää siinä kohtaa korjauttaisi, saisi prkl mädäntyä pihaan koko kippo. Just joo. Ilmanko olin jo kotvan päästä kuuklaamassa tietoja automaattien hinauksesta ja ohoo! Siis yksi sivusto sanoi että saa joo, tietyn matkan tietyllä nopeudella, toinen sivusto kertoi että juu, saa mutta vetävien pyörien pitää olla ilmassa…
En tullut hullua hurskaammaksi moisista tiedoista mutta kauhulla odottelin hetkeä jolloin ukko voldemaria kuskaa kotiin. Ja kappas vaan! Vartti kympin jälkeen ukko AJOI voldemarin pihaan. Oli sitten lähtenyt käyntiin avaimesta, herännyt unestaan…
Vika on kyseisiä kärrejä ja näiden sielunelämää tuntevan serkun käsityksen mukaan virtalukossa. Sen voi, kuulemma, korjata yleensä itse ja jos käykin niin ikävästi että sitä ei saa korjattua niin uudenkin voi vaihtaa. Ikäväksi asian tekee lähinnä se, että uusi maksaa sitten nelisensataa ekkeä. Nice.
No, yhtä kaikki. Kuluva osa se virtalukkokin pirulainen on. Eli voldemar toimii edelleen tarkalleen niinkuin tähänkin asti; elkää musta huoliko, kuhan välillä vaihatte vähän jotain…
Että sellainen perjantai sitten. Tosin mahtui siihen sekaan kokkailua lomille päässeelle alikessullekin, läksyjen hoitelua speden kanssa ja erinäinen määrä poukkimista pitkin marketteja. Toisaalta, nehän on ihan normivääntöjä joten. No, nyt siirryn tutkailemaan josko ihan oikeasti tuolta taivaalta ei tulisi vettä ja ihan aikuisten oikeasti ehtisin ajaa nurmikon! Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 