Jaahas sitten

Se olisi ikäänkuin luvassa liikuntapäivä. Eipä siinä muuten mitään, mutta liikuntapäivä tulee käsittämään erinäisen määrän seisoskelua kentän laidalla ja mittari on tiukasti miinuksen puolella joten huoh. Mitähän kaikkea sitä ollenkaan kiskoisi päälleen päiväksi? Ei näet huvita yhtään ajatuskaan siitä että viluttaa. Argh!  Jälkiviisaana voisi todeta että eikö tätä olisi voitu järjestää viikko-pari sitten? No, minkäs teet.

Eilinen työpäivä sujui varsin mukavissa merkeissä. Oli konserttia, rauhallista oppituntia ja muuta vastaavaa. Ohjattava jaksoi konsertin ihan mahdottoman mainiosti mutta olisiko tuo ollut sitten liikaa, seuraava tunti menikin ihan kivirekimeiningeissä. No, hommat tuli sitten lopulta kuitenkin tehtyä vaikka aika runsain mitoin murinaa, ärinää ja komentelua se vaatikin, tenava kun olisi ennemmin kiekunut tuolissaan ja häirinnyt muita.

Ruokavälkän jälkeen pamahtikin sitten tosissaan kärttyfiilis päälle ja passelisti siinä kohtaa kun meidän piti siirtyä atk-luokkaan. Koko homma alkoi niinkin pienestä kuin tuuppaamisesta käytävässä josta se eskaloitui alle viidessä minuutissa nilkkapotkuun sivusta päin jonossa. Kun MÄ olin tässä ekana. No et kyllä muuten ollut kun olit laittamassa vaatteitasi naulakkoon joten hipshups ja hoijakkaa, takaisin omaan luokkaan hop!

Voi sitä itkun määrää! Voi sitä kiukun määrää! Voi sitä turhanpäiväistä ”mä en kuullut mitä sä kysyit”-kirkumista kun kysymysten ajan tenava kiukkusi tuolissaan ja takuulla kuuli kysymykset. Hetken kiukuttuaan tenava alkoi rauhoittua ja vastasi kysymyksiinkin varsin katuvana. No ei saa potkaista, sehän sattuu ja ei saa tuuppia kun siinäkin voi sattua. Kotvan siinä istuimme hiljaisessa luokassa kaksin, tenava piirteli paperille ja hieman myöhemmin siirryimme vielä hetkeksi sinne atk-luokkaan muiden perässä.

Se, mikä tässä on ehdottoman huomionarvoista on se ettei tenava kertaakaan kiukkuraivarinsa aikana edes yrittänyt lyödä tai potkaista. Istui vain kädet puuskassa ja itki ja huusi. Jes! Sekin on ehdottoman huomionarvoista, että lapsi tajusi ihan itse asiaa mietittyään että potkiminen tosiaan sattuu, eihän niin toimi kukaan kotonakaan toisiaan kohtaan vaikka kuinka kiukuttaisi. Hurraa!

Kotiin tenava lähti päivän päätteeksi hyvillä mielin ja hyvä niin, tänään kun on luvassa vähemmän helppo päivä joten ehkä, kenties tenava on ladannut akkunsa kunnolla ja jaksaa ainakin osan päivästä kentällä muiden mukana. Tai sitten ei, kaikki kun on mahdollista.

IPssä hommat sujui omalla kaavallaan kuin rasvattuna ja kotimatkaan lähdin ihan normiaikaan. Sitä ennen ennätin soitella ex-anopillekin, tällä kun oli synttärit. Kyseli josko lähtisin iltasella kahville tenavien kanssa mutta totesin että ei kyllä oikein onnistu tähän väliin, josko seuraavana päivänä. Menen siis tänään iltasella pyörähtämään ex-teinin ja poikasen 17vee kanssa synttärikahvilla, ukko kun on onneksi aamuvuorossa.

Kotiuduttuani otin ja ruokin tenavat, länttäsin pyykkikoneen päälle ja hilppasin yläkertaan junnun huonetta raivaamaan. Tokihan tenava itse on ”siivonnut” sitä jo monta päivää mutta niin. On siivousta ja siivousta. Junnuhan on varsinainen insinöörin alku ollut jo vuosikausia joten huonekin näyttää aina järkyttävältä. Kaikki, siis ihan KAIKKI, mahdollinen otetaan leikkeihin rakennustarpeiksi.

Rikkoutuneen hyllykön levyt, kaatopaikalle pääsyä odottavat tietokoneiden kuoret ja vaikkas mitä. Ja ne legot. Kun lapsella on legoja useamman ison laatikollisen verran voi niistä rakentaa ISOSTI ja ne isosti rakennetut vie helposti neliön-pari lattiatilaa. Argh! Toki niitä legoja riittää vielä sinne tänne lojumaankin vaikka kuinka niitä on laatikotkin vielä puolillaan.

Voin kertoa että aika reippaasti pänni siinä siivoillessa, etenkin kun sieltä täältä löytyi likaisia vaatteita, kadonneita sukkapareja ja lattialle tippuneita (ja maton alle siirtyneitä) shipsejä ja popparin jyviä. Siinä määrin risoi, että kirjapinoa väärästä paikasta purkaessani nakkailin kirjoja summamutikassa kohti kirjahyllyä (joka on siis niiden oikea paikka) ja kas, en sitten huomannut että junnu oli hiipannut paikalle hipeltämään sitä liki parin neliön alalle levittäytynyttä legorakennelmaansa.

Käsi pystyyn, kuka arvaa mitä tapahtui? No tietysti! Yksi nakkaamistani kirjoista osui suoraan junnun rillien toiseen sankaan. Voi prse! Kuului vain ”piuf” ja se sanka singahti johonkin ilmansuuntaan, rillit jäi nököttämään yhden sangan varassa junnun nenälle. Voi kun kiva! Kiva, kiva ja KIVA! Junnu itki ja äitiäkin itketti, ja vielä enemmän itketti kumpaakin kun sankaa ei tahtonut löytyä mistään ja äiti teki rillinraatojen kohdalla diagnoosin ”ei korjattavissa” huomattuaan sangan juotoksen pettäneen osumasta.

Mikäs siinä sitten. Onneksi poikanen 17vee hilppasi juuri tuolloin kotiin ja tämän kaveri löysi kuin löysikin sen singonneen sangan junnun vaatekaapin alta, minä soittelin silmälasiliikkeeseen jossa oli ainakin edellisenä päivänä ollut vielä yhdet aivan vastaavat sangat ja patistin sen perään junnun loikkimaan autoon.

Että näin. Junnun huoneen raivauksen hinta oli likipitäen 50 ekkeä, linssit kun saatiin siirrettyä sievästi suoraan uusiin sankoihin. Sen verran hyvin se kirja osui junnun rilleihin että junnuun itseensä se ei osunut, tosin tekihän se kipeää kun yhtäkkiä rillien sivuun iskeytyi kovakantinen kirja. Arvatkaapa vain kuinka paljon harmittaa vaikka kuinka osuma olikin vahinko. Mistä hitosta se tenava edes niin äänettömästi siihen hiippaili?

Silmälasiliikereissun jälkeen otin ja urakoin huoneen loppuun varoen visusti nakkomasta mitään mihinkään suuntaan ja kas, puoli kasilta illalla pääsin viimein iltapalattamaan spedeä ja laittelemaan pyykkejä kuivumaan. Täydellisessä kunnossa junnun huone ei tosin vieläkään ole, mutta on se nyt suunnilleen tuhat kertaa siistimpi kuin ennen urakointia. Huoh.

Että tällaista kivaa meillä täällä. Jos jollain ilveellä ennättäisin tänään imuroida ainakin alakerran ja pestä hieman talvitamineita käyttövalmiuksiin laatikoista niin kiva olisi mutta epäilen ettei aika riitä moiseen. Sitä paitsi, on enemmän kuin mahdollista että olen umpijäässä kun työmaalta kotiudun, neljä tuntia kentän laidalla tällä kelillä jäädyttää melkolailla kenet tahansa. Ush!

Ja nyt siirryn suosilla tutkimaan mitä kaikkea sitä voisikaan päälleen tänään kiskoa joten se on moro ja have fun!

2 comments on “Jaahas sitten

  1. Kyllä se on kumma, miten hiljaa lapset liikkuvat silloin kun ei tarvitsisi…..ja uskon kyllä, että sua harmitti varmaan tosissaan kun lasit hajosivat. Ei kiva! Tee siis kuten minä, anna tenavien huoneiden olla, jos itse vielä sekaan mahtuvat. Tulee ehdottomasti halvemmaksi.

    • Tuota olen Sari itsekin harkinnut mutta kun… Jotenkin tuntuu, että kun junnun huone on yläkerrassa niin jos sitä ei välillä raivaa niin johan ne romut vyöryy rappuja pitkin alakertaan 🙂

      No, kerranko sitä. Tenavaa kirjalla heittää 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s