Torstai on toivoa täynnä

Vain yksi niisto ja pari köhäkohtausta on tämän aamun saldo eli jihuu, näinköhän tässä ollaan tokenemaan päin? Ehdin jo eilen työmaalla manata työkaverille kuinka hemmetin hienoa onkaan jos iskee se perinteinen nuha vielä päälle, ei paljon tarvitse miettiä pakkelointia perjantaina kun reissuun tekee lähtöä. Se perinteinen nuhahan kun tarkoittaa ikävästi valuvia silmiä, ikävästi sikäli että lähes aina ne silmät valuttaa enemmän kuin nenä nuhan iskiessä. Pöh.

Eilinen työpäivä meni varsin mainiolla sykkeellä. Tenava alkaa olla paremmassa kunnossa ja ne kiukkuitkutkin oli selvästi mennyttä elämää. Hommat hoitui ja meno oli muutenkin varsin mukavaa. IPssäkään ei ollut mitään ihmeellistä, pikkuhiljaa uudet tulokkaat alkaa olla mukana siinä millä rytmillä toimitaan. Ei hassumpaa siis.

Kotimatkalla noukin speden tarhasta ja kotona ruokin tenavalauman. Ukko oli onneksi touhunnut ruoan valmiiksi. Heitin pyykkikoneen päälle, täyttelin tiskarin ja siivoilin ruokailun jälkiä. Sen päälle en tehnytkään oikein mitään. Niin paitsi ripustin pyykkejä kuivumaan ja täyttelin pyykkikonetta uudemman kerran. Ja ripustelin taas. Ei hassumpi tapa olla tekemättä likipitäen mitään.

Tänään onkin sitten pakko tehdä vaikkas mitä. Siis oikeasti. On ihan pakko viikkailla pyykit kaappeihin ja kertakaikkisen pakko nakittaa prinsessa pyyhkimään pölyt olkkarin tasoilta. Itse taidan heilutella imuria ja katsella edes himppasen kamoja valmiiksi huomista varten. Ja kai se pitäisi anopillekin soitella, ihan vain siksi että saadaan aikatauluihin selvyys huomisen osalta. No, työmaalla voi ottaa vielä ”melkein” rela, ainakin jos tenava jatkaa samaa linjaa.

Mutta jaa, taidanpa kertoa tähän loppuun lievää silmienpyörittelyä aiheuttaneen jutun jonka kuulin. Kuulin näet legendaarisen jutun koulumaailmasta ja juttu alkoi sillä kuinka vanhemmat olivat soittaneet tokaluokkalaisen opelle kertoakseen kuinka tokaluokkalainen ei uskalla mennä koulun vessaan koska pelkää kakkaavansa samalla kun pissaa.

Jo tuo alku sai silmät himppasen pyörimään mutta jatko sai ne kyllä menemään ympyrää kuin väkkärät konsanaan. Syy miksi lapsi pelkäsi moista oli näet aika no… mielenkiintoinen? Tokaluokkalainen kun ei itse pyyhkinyt peppuaan eikä aikonut aloittaa sitä nytkään, äiti ja isi kun oli hoitanut moisen toimen siihen asti.

Tässä kohtaa kysyin jo kertojalta että oliko lapsella jokin fyysinen este pyyhkimiselle vai miksi tämä ei itse sitä takapuoltaan pyyhkinyt. No ei ollut, ei vain ollut koskaan opetellut moista hommaa eikä tahtonut opetella sitä nytkään sillä kuten sanottua, kotona äiti ja isi oli hoitanut moisen ja kun lasta oli yritetty ”väkisin” opettaa toimen itse hoitamiseen oli tämä istunut vessassa kuulemma reilun tunnin kunnes vanhemmat oli viimein hoitaneet homman.

Siis pelkäsikö lapsi sitä pyyhkimistä vai miksi tämä ei ollut suostunut opettelemaan hommaa itse. No ei, mutta kun lapsen mielestä hänen ei kuulunut tehdä niin koska ei ollut ennenkään niin tehnyt. Eikä vanhemmat enää tahtoneet istuttaa tenavaansa turhan panttina vessassa kun ei tämä kerran suostunut pyyhkimään. Just. Että voisiko kyseisen koulun ohjaajista joku ryhtyä jatkossa käymään tenavan kanssa vessassa ihan vain siltä varalta jos lapsi vaikka kakkaisi ja tarvitsisi pyyhkijää.

Oli ihan pakko jäädä tuijottamaan kertojaa. Siis voiko koko juttu olla edes totta? Oli se, ratkaisua siihen olisiko moisesta toimesta kieltäytyvä ohjaaja näet jutun pahis kun vielä odoteltiin. Olisiko kyseessä työstäkieltäytyminen jos ei moiseen suostuisi? Mielenkiinnolla jään odottamaan lopputulemaa, totesin näet samantien itse että minä en moista hommaa suostuisi tekemään.

Asiahan olisi aivan eri jos kyseessä olisi fyysisesti toimeen kykenemätön lapsi mutta niin, se ettei vain tahdo itse ei ole kyllä syy velvoittaa ohjaajaa toimeen. Ymmärrän vielä senkin, että tarhaikäisiltä pyyhitään takapuolia mutta tokaluokkalaiselta. Ei. Ei mene minun jakelukeskukseeni.

Ehkä eniten jutussa ihmetytti kuitenkin se, miten vanhemmilla oli pokkaa soitella asiasta. Jäin näet miettimään että jos spede, eskarilainen, yhtäkkiä kieltäytyisi oman takapuolensa pyyhkimisestä enkä saisi tätä tajuamaan että SE-ON-PAKKO-HOITAA niin en todellakaan kehtaisi soitella tarhatädeille. Ja spede on sentään vasta ESKARI.

Että sellaista. On tälle kyllä ehditty jo nauraakin ja ihan siksi että hei, näin se koulunkäynninohjaajienkin työnkuva muuttuu ajan mittaan; ennen ohjattiin lasta koulunkäynnin suhteen, nyt työnkuva on siirtymässä vessapaperin käytön opetteluun. Hohoo! Ihan vakavasti sanottuna, pienellä virneellä tosin; te joilla on kouluikää lähestyviä lapsia -opettakaa lapsenne pyyhkimään peppunsa ihan itse! Kouluissa ei ole kakkavastaavia, ei ainakaan tuolla ns normipuolella.

Ja nyt, lisää kahvia ja have fun!

2 comments on “Torstai on toivoa täynnä

  1. No hohhoijaa!! Ei kai sitten ihan tuulesta temmattuja ole puheet siitä, että vanhemmuus olisi joissakin perheissä jotenkin hakusessa…… siitä huolimatta rentouttavaa irtiottoa arkirutiineista!

    • No ei taida olla ei 🙂
      Kiitos, aion olla totaalisen lahnana ja nauttia hyvistä ruoista koko reissun ajan! Onneksi lenssu on alkanut taipua taka-alalle, jes!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s