Huomenta vaan!

Kovin on iskenyt totaalinen laiskuus bloggailun suhteen, ohhoh. No, josko tälle aamulle muutaman sanasen nakkaisi eetteriin. Alkuviikko on ollut varsin juoksun täyteinen, maanantaina kurvailin hakemaan junnun koulusta jo puoliltapäivin ja suuntasimme taysiin.

Vaan olipa kerrassaan ihana lääkäri junnulla silmiä tutkailemassa, en voi muuta todeta! Liki tunti siinä meni ennen kuin oikeat vahvuudet löytyi ja kas, lisää tehoahan niihin taas tuli vahvuuksien osalta. Oikea silmä sai arvoksi +7.0 ja vasen +7.75. Hajataiton osalta tilanne eli vielä enemmän eli toisen silmän tehoja vähennettiin ja toisen taas nostettiin. Oooh.

Silmälääkäristä suunnattiin sitten suoraan optikkoliikkeeseen ja parit makunsa mukaiset pokatkin poika löysi. Pettymys olikin jokseenkin suuri kun tilausta tehdessä selvisi ettei kyseisiin pokiin saakaan junnun vahvuuksilla olevia linssejä. Voi kökkö!

Harmitti se äitiäkin, mikä harmitus ettei myyjä ollut reseptiä katsoessaan tajunnut tarkistaa mitkä mallit niihin linsseihin käy, linssit kun tulee olemaan vahvat vielä ohennustenkin jälkeen. Arvaahan sen, totaalisen kenkutuksen puolelle se meni eikä siinä sitten enää auttanut vaikka kiersimme vielä kolme liikettä läpi sen jälkeen. Mikään ei enää kelvannut, ei mikään. Höh.

Pakko myöntää että siinä kohtaa kun viiden aikaan kotiin kurvailimme olin jo ihan pirun väsynyt ja kiukkuinen. Totesin junnulle, että en todellakaan lähde sitten toista kertaa kieppumaan samalla kaavalla liikkeitä läpi, ehei kuule, joku raja! Tälle viikolle kun on muutakin mitä on PAKKO tehdä ja hoitaa kuin vain ne kakkulat, rääppiksen ristiäiset kun on lauantaina.

Eilen työpäivän perään otin ja pyöräytin peltileivän uuniin, lämmitin jauhelihasoppaa joukoille ja evästelyn jälkeen totesin junnulle että menköön, käydään vielä YHDESSÄ liikkeessä naapuricityssä, sen jälkeen annetaan asian hautua jonkin aikaa.

Specsaversilta rillit olisi irronnut vähän rontti viidelläsadalla, siis kahdet kakkulat, niistä muista maanantaina kierretyistä liikkeistä yhdet silmälasit olisi lähtenyt mukaan halvimmillaan viidelläsataa ekellä eli huoks. On syytä olla sellaiset kuin poika tahtoo ja joista tuo tykkää. Ja kas, tähdet oli suotuisat, jos näin voi sanoa!

Silmäasemalta löytyi mieleiset pokat joihin saa linssitkin, hinta ehti kotvan hirvittää neitosen sitä laskiessa ja todetessa että jaahas, ne on nuo kalleimmat linssit kun on ne kolminkertaiset hionnat ja hinta on sitten vähän reilu kuussataa ekkeä mutta niin, minkäs ikäinen hän onkaan…

Iän selvittyä neitonen totesikin että nonni, heillä on kampanja menossa ja hinnasta tippuu puolet pois eli hieman päälle kolmesataa ekkeä on lopullinen kustannus. Ou jes! Harmi, ettei junnu ole ekaluokkalainen, he kun saavat tämän vuoden loppuun asti silmälasit ilmaiseksi silmäasemalta!

Nyt kun tämä silmälasiosasto on saatu kuntoon täytyisi sitten keskittyä ristiäisvaatetusosastoon. Poikasen 19vee kanssa pitäisi lähteä ostamaan tälle farkut ja joku siisti paitapusero niiden kanssa, junnulle täytyy hankkia paitapusero, speden vaateosasto pitää tarkistaa, samoin oma. Sen jälkeen tuon osaston pitäisi olla kunnossa joten jäljelle jää enää rääppiksen lahjan metsästys. Justaansa.

Ja kun minulla ei ole MITÄÄN ideaa mitä pienelle lahjaksi veisi, ei mitään! Jotain keräilyjuttua ehkä joo, tai sitten ei, vai pankkitilinkö avaisi, tai sitten ei, vai mitä hemmettiä sitä hankkisi. Kun ei vaan keksi niin ei keksi. No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset kolme päivää aikaa miettiä, siis tämä päivä mukaanlukien.

Töissä ei ole mitään ihmeitä tapahtunut, tämä alkuviikko on mennyt yllättävän hyvin tenavan hommien ja välkkien osalta joten ei huono. Kuuden tunnin päivät on todellakin havaittu huonoksi kaikille kolmosille, ei ainoastaan tenavalle, ja päivän vikalla tunnilla sai komottaa vähän kaikille isonkin ryhmän oppilaille jotka tuntui olevan jo ajatuksineen ihan muualla kuin enkun tunnilla.

Mitä taas kotielämään rillimetsästyksen ulkopuolella tulee niin spedehän on vallan riehaantunut ja otti ja lähti eilen luokkakaverinsa kanssa tämän kotiin touhuamaan neljän kanttiin. Vielä villimmäksi meni kun soittelin kuuden jäljestä että pitäisi kotiutua ja nappasin lapsen kyytiin samalla kun kotiin ajelimme junnun kanssa, tämähän oli ihan ottanut ja syönytkin siellä kaverillaan. Ohhoh!

Niin se kehitys kehittyy, maailma muuttuu ja spedekin rohkeutuu vähän kerrallaan. Vaan jaa. Ehkä tässä pitäisi laitella kutrit kuosiin vähitellen, tänään taitaa kaikki muut paitsi spede mennä kasiin joten tunnin päästä saa juosta villinä ylä- ja alakerran väliä. Sitä ennen ajattelin kyllä touhuta kotvan kotihommia joten se on moro ja have fun!

 

4 comments on “Huomenta vaan!

  1. Hienoa, että lasit lopulta löytyivät. Ymmärrän kyllä tuon harmituksen, meillä noin käy myös usein. Tai ehkä ei enää, mutta kun olivat nuorempia. Mutta ajattele, miten paljon on ilmaa noissa lasien hinnoissa, kun voivat tuosta vaan antaa puolet alennusta. Olen aina vähän asiaa ihmetellyt.
    Ristiäislahjat ovat muuten tosi vaikeita. Mä ehkä avaisin tilin ja ostaisin siihen sivuun vaikka kauniin valokuvakehyksen. Jäisi muisto ja myöhemmin rahoilla voi hankkia tarpeellista tavaraa. Sitähän tullaan myöhemmin tarvitsemaan.

    • Niinpä, ilmaa niissä hinnoissa todellakin on! Onneksi löytyi, karseaa jousta moisten takia pitkin poikin 🙂

      Tiliä ajattelin itse yhtenä vaihtoehtona mutta taidan sittenkin kallistua ihan vain ja ainoastaan muistojuttujen puoleen. Kultasepänliike kutsuu tänään vaateostosten lomassa 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s