Helatorstaita sitten vaan!

No niin, nyt on luokkaretki retkeilty ja sehän meni paljon paremmin kuin olisin uskonut! Jollain ihmeellisellä ilveellä onnistuimme liikkumaan ulkona aina tarkalleen silloin kun EI satanut ja se on kuulkaa ihme se, sitä vettä kun tuli eilen paljon! Näytelmäkin osoittautui olevan sisällä päänäyttämöllä joten hah, palellakaan ei tarvinnut. Ja mikä ihan parasta, reissussa sai komenteerata kerran jos eräänkin mutta pah ja pöh, EI niinkään tenavaa vaan lähinnä ison luokan muutamaa lapsosta. Jes!

Näytelmä, Ihmemaa Oz, oli varsin hyvä joten jos joku nyt miettii lähtisikö sitä katsomaan kesällä Tampereen Komediateatteriin lasten kanssa niin sinne vaan, suosittelen. Parasta antia oli kuitenkin tutustumiskierros tuomiokirkkoon. Aivan mahdottoman upea paikka, kertakaikkiaan!

kirkko

Hugo Simbergin taiteessa riitti nähtävää ja paljon! Lasitaide ikkunoissa, elämänköynnös lehterin reunuksessa ja freskot seinillä oli käsittämättömän hienoja ja niiden vertauskuvallisuus upposi lastenkin tajuntaan. Hymyilevät pääkallot kuoleman puutarhafreskossa sai omillekin huulille nousemaan hymyn.

kirkko4

kirkko3

Enkelien siivet ja kukkaköynnökset tuntuivat olevan kovassa huudossa Simbergin suunnitellessa kirkon maalauksia, enkelinsiipiä oli paitsi katon holvikaarissa myös saarnastuolin koristelussa, Kukkaköynnöksiä taas oli jokaisen holvikaaren reunassa.

kirkko2

Kirkon urut veti kyllä hiljaiseksi. Etuosassa 1500 urkupillin ”arkiurut” ja takaosassa 3500 urkupillin urut. Massiivisen kokoinen laitos jollaisen veroista en muista koskaan aiemmin nähneeni. Alttarifresko onkin sitten ainoa maalaus joka ei ole Simbergin käsialaa eikä edes hänen suunnittelemansa, sen on maalannut Magnus Enkell.

Huomattavasti parempia kuvia ja enemmän tietoa taideteoksista kirkossa löytyy blogista Hurmioitunut, itse lueskelin ja tuijottelin kuvia hartaudella kotosalla sillä teokset ovat todellakin näkemisen arvoisia.

Vajaan tunnin kierros olisi voinut kestää vaikka kauemminkin, niin paljon nähtävää kirkkosalissa oli. Opas osasi kertoa rakentamisvaiheesta, taideteoksista ja kirkon historiasta ihan mahdottoman upeasti, tulipa siinä ihmeteltyä kirkosta poistuessa kahta katossa pilkottavaa luodinreikääkin.

Teatterille ehdittyämme söimme eväät, kävimme herkkuostoksilla ja odotimme näytelmän alkua. Kuten sanottu, näytelmä oli todella hyvä ja lapset tuijottivat sitä niin keskittyneenä etten kertaakaan joutunut sanomaan sen enempää tenavalle kuin tämän kaverillekaan hyst.

Ison luokan lapsia tosin joutui muutamaan kertaan hiljentämään ja toki siinä silloin tällöin vaihdoin sanan jos toisenkin toisella puolellani istuneen lapsen kanssa, tälle kun teatterielämys oli ensimmäinen ikinä ja kumpusihan siinä sitten välillä kysyttävääkin.

Vaikka reissu olikin varsin mainio niin on se kyllä kumma kuinka moinen imee kaikki mehut ihmisestä. Että oli puutunut olo kun viimein kotiin asti ennätin haettuani ensin prinsessan koululta. Prinsessan päivä oli mennyt hienosti ja häntä suorastaan harmittaa, että TET-jakso on nyt ohi.

Kotona ukko oli onneksi tehnyt ruoan ja aika pitkälti vain ollen ja öllötellen loppupäivä menikin. Pyörähdin tok pikaisesti työkaverilla mutta siinä se sitten olikin, ei vaan jaksanut oikein mitään. Ja niin, sitä vettä vaan tuli ja tuli ja tuli. Nyt siellä ei onneksi sada ja jotenkin kummasti tekisi mieli kiskoa lenkkarit jalkaan ja lähteä ihmettelemään aamuista lähitienoota.

Tälle päivälle ei olekaan mitenkään erikoisen paljon ohjelmaa, ihan peruskotihommia pyykkeineen ja ruoanlaittoineen. Spede riehaantui totaalisesti ja lähtee tänään ukon kyydillä poikaselle 20vee, minä haen lapsen kotiin sitten ehtoosta. Samalla keikalla kiikutan poikaselle modeemin sillä sehän tuolta nyt puuttuu.

Tyttären pitäisi tulla käymään tänään, hän on saikulla sillä alkuviikosta hän oli joutunut käymään terkkarissa pirullisten suppareiden takia. Kohdunsuu nyt oli ollut edelleen tiukasti kiinni ja mittakin oikea mutta pehmennyt se mokoma oli jonkin verran.

Liekö kaikki muuttohässäkkä ja asioiden järkkäily ja jännitys ja vaikka mikä sitten aiheuttamassa lievää stressiä, levon kannalla ja ilman sen kummempia mietteitä pitäisi nyt saada oltua. Tosin miten sitä sitten niinkään on kun on kymmenen ja sata asiaa joita pitää hoidella.

Vaan jaa. Luulenpa, että kietaisen nyt kutrini kokoon vaikka työmaalle ei tarvitsekaan lähteä. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s