Plääh

Sopii mainiosti kuvaamaan tämän aamun tunnelmaa moinen sanoma. Työmaalla pukkaa palaveria johon ei todellakaan huvita osallistua mutta minkä teet, se on pakko mikä pakko. Yöks! No, onneksi se on nyt heti aamusta joten kun siitä päästään niin ou jes, voi ottaa ihan rela todnäk loppuosan tästä lukukaudesta. Ihanaa!

Niin, tosiaan. Nyt näyttää hyvin vahvasti siltä, että jatkan tasan tarkalleen samassa paikassa. Ainoa mikä mitä ilmeisimmin muuttuu on tuntien määrä ja tadaa, se helpottaa taas kummasti useammallakin saralla. Ihan jo saralla nimeltä hermot; ei enää IPtä kuin korkeintaan nimeksi, sehän on ollut se varsinainen väännön aihe koko tämän kevään.

Toisena se helpottaa saralla Spede ja koulu; IP-paikkaa lapselle ei tarvita kuin ihan alkuviikoille ja sen jälkeen tämä oletettavasti osaa jo kävellä ominpäin kotiin eikä minun todellakaan tarvitse surra sitä, miten tämä pärjää tuntitolkulla yksin kotona sillä kas, minähän pääsen kotiin jo kahdelta. Jes!

Rahallisesti siinä toki häviää jonkin verran mutta onhan se niin, ettei kaikkea voi rahassa laskea. Ehei. Olen toki yrittänyt miettiä sitäkin, että jos kohta siinä rahallisesti häviääkin jonkin verran ihan suoraan palkkatulossa niin toisaalta, samaan aikaan jää speden tarhamaksu pois ja jo se melkein paikkaa sen kuukausitulosta katoavan osuuden. Ei huono!

Pienimuotoista oman pään sisäistä ongelmointia tosin aiheuttaa se, että kuulemani mukaan minua oltaisiin kovasti tahdottu myös toiseen kouluun ja vielä tarkemmin aisapariksi opelle jonka kanssa olemme ystävystyneet ihan järkyn hyvin tässä parin vuoden aikana. Voi rähmä.

Eipä siinä muuten mitään, mutta kun jollain tapaa se nyt harmittaakin samalla kertaa ja lähinnä siksi, etten ole varma onko moista mahdollisuutta toiste olemassa. Vuoden päästä tilanne saattaa olla jo aivan eri sekä minulla että opella, joten. Hmph. No, jos jokin on tarkoitettu tapahtumaan niin eiköhän se tapahdu sitten myöhemminkin.

Muita eilisen uutisia lienee olemassa parikin. Josko ensin ne ns huonot uutiset eli poikanen 19v oli käynyt lääkärissä. Tämähän on valittanut pari viikkoa sitä, ettei toisessa reidessä ole ollenkaan tuntoa ja tämä kyseinen tunnottomuushan iski heti sen perään kun hän oli oman spol-porukkansa käynyt yhden koulutusosion loppusuorituksen kiskaisemassa eli marssimassa 65 kilsaa pitkin maita, mantuja ja männiköitä.

Marssiin oli mennyt muuten aikaa runsaasti, matkaan oli lähdetty iltapäivästä ja ainoana oppaana oli kartta johon oli merkitty lähtöpiste ja saapumispaikka, kouluttaja oli näyttänyt pikaisesti mitä reittiä porukan pitää talloa. Marssi oli päättynyt kertakaikkisen upeaan ylläriin aamutunteina eli koko sakki oli komennettu hakkaamaan sen verran jäätä järven rantavedestä auki että pääsevät kaikki aamupesulle. Hrrrrh…

No, se reisi tosiaan muuttui tunnottomaksi siinä marssin perään eikä se tunto ole edelleenkään palannut. Jo viime viikolla sitä oli lääkärikin sihtaillut ja todennut epäilevänsä välilevynpullistumaa. Auts. Poikanenhan on aikasta lyhyt nuorukainen ja tälle ei ole oikean kokoisia varusteita intissä. S-koon liivit (luoti?) on ollut toiveissa mutta kun niitä ei ole kuin muutamat hassut koko puolustusvoimilla niin poikaselle asti moiset ei ole kulkeutuneet.

Kaikki varusteet siis painaa, mikä enemmän ja mikä vähemmän, ja vääriin kohtiin eli sitä tukea mitä niiden on tarkoitus antaa rangalle ei anna niistä mikään. Eilen poikanen oli käynyt ihan kirurgin juttusilla vaivastaan ja tadaa kuulkaa. Ei siellä selkärangassa onneksi mitään ole, tosin en tiedä onko tämä nyt sitten sen parempi juttu tämäkään sillä lekuri oli todennut että poikasella on toisesta lonkasta katkennut hermo. No just.

Moinen on kuulemma vaiva joka tulee yleisimmin keski-ikäisille ylipainoisille ihmisille (!) sekä raskaana oleville naisille (!) ja korjautuu itsekseen muutamassa kuukaudessa kun hermo uusiutuu. Ahas. Hermo kun kuulemma kasvaa millin päivävauhtia ja tämä kyseinen hermo sattuu olemaan suht pitkä (?) eli kotvasen kestää. No just. 120 kilsan marssi parin viikon päästä on siis off-limit.

Samoin kielletyksi muuttui tavaroiden säilyttäminen reisitaskuissa, palvelus itsessään onneksi ei. Niin paitsi eilisen osalta sillä samalla kertaa lekuri totesi poikasella olevan poskiontelontulehduksen. Että sellaisia uutisia siltä rintamalta. On se reisi kaiketi siinä määrin tuntenutkin jotain että aika-ajoin sitä särkee eli se hermoko sitten senkin, en tiedä.

Se toinen osa uutisista olkoon nyt simppelisti se, että minä otin ja riehaannuin työmaalta palattuani ja kas, nyt ei ole olkkarissa verhoja mutta sen sijaan on putipuhdas ikkuna. Äireen viirivehkakin sai keväthoidon ja uutta multaa juurelleen, sitä multaahan siitä ei oikein pysty vaihtamaan sillä kasvi on järkyttävän kokoinen.

Ilmanko olin ihan kanttuvei illalla, olinhan siinä sivussa pessyt pari koneellista pyykkiä, evästänyt tenavat ja heitellyt puhtaita vaatteita kaappeihin ja riehunut muutenkin kuin heikkopäinen. Se kanttuvei illalla taas aiheutti sen, että Greyn anatomia jäi osin näkemättä ja aamulla sängystä noustuani en tahtonut saada silmiäni millään kunnolla auki.

Nyt taidan siirtyä kahvikupposen nro 3 pariin ja siitä laittelemaan omaa habitustani kuntoon ennen kuin siirryn aamupalattamaan yhtä eskariheppua ja nyppimään kolmea koululaisheppua pystyyn. Että näin. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s