Plääh…

Räkimättömysvapaa, silmien falskaamattomuusvapaa ja yskimättömyysvapaa hakusessa, olisiko kenelläkään tarjota moista? Saisi laitella ihan kaksin kappalein vaikka, spede nyt tuskin hyötyy silmäosaston vapaasta mutta minulle siitä olisi paljonkin iloa. On tämä sitkeä tauti, kuumetta ei sentään ole enää näkynyt joten työmaa kutsuu huomenna vaikka nenä onkin likipitäen ruvella ja silmät vuotaa sen minkä ennättää.

Työmaa kutsuu jo ihan siksikin, että vaikka olo on jokseenkin vetämätön niin tämä kotona käkkiminen alkaa ihan aikuisten oikeasti tympiä ja paljon. Kun oikein mitään ei kunnolla jaksa mutta paikallaankaan ei jaksa enää olla. Ush! No, josko tänään saisi itseään liikkeelle himppasen enemmän kuin eilen vaikka toki minä eilenkin olin ihan hirvittävän reipas öllöttäjä.

Tarjoilinhan minä kahdesti spedelle ruokaa ja tadaa, täytin ja tyhjensin tiskikoneen siinä päiväsaikaan. Lisäksi touhusimme speden kanssa pätkän tämän eskarikirjaa, keittelin kahvia, viikkasin käyttämäni peiton kahdesti ja kuin loppulaukauksena kaikelle touhulle hieroin kuivamausteet parikiloisen kasslerin päälle päiväsellä.

Eikä nyt unohdeta liki kiloista kaalia jonka annoin monitoimikoneen silputa pieniksi suikaleiksi, saman homman kone sai tehdä kolmelle porkkanalle. Siis miten fantsua reippautta osoitinkaan! Moisesta reippailusta intoutuneena otin ja sekoittelin soosinkin coleslawille ja nakkasin koko komeuden jääkaappiin ja tämä jo päiväsydännä. Illalla kippasin kasslerin sekaan maustekastikkeen ja tuuppasin kattilan uuniin joten niin. Karmean paljon tuli reippailtua.

Ilmanko moisen reippailun vastapainoksi nukuin reilun tunnin päiväunet (käsittämätöntä, minä nukkumassa päiväsaikaan!) ja katselin erinäisen määrän tallenteita samalla manaillen sitä kuinka tylsää elämä voikaan olla nojatuolissa rötköttäessä. Sitä tylsistymisen määrää ei juurikaan vähentänyt edes ohjelmien lomassa höpöttelyyn käytetty aika speden kanssa, tämä kun vietti vielä eilisen seuranani yskittyään jälleen aamulla keuhkonsa tärviölle ja äänensä kateisiin.

Speden ääni palautui muuten yllättävän hienosti kylvetettyäni tämän. Sitä ennen olin tosin ajellut tältä kutrit huitsaan siinä kaiken tylsistymisen lomassa joten jaa. Oikeastaanhan minä olen eilen suorastaan riehunut täällä. Tänään speden on tarkoitus mennä tarhaan mutta katsotaan nyt, tuolla tuo olkkarissa räkii, köhii ja niiskuttaa siihen malliin että nähtäväksi jää mihin ratkaisuun tässä vielä päädyn.

Onneksi minulle on varattuna tekemistä nyt heti aamupäivälle. Se kassler näet, se on muhinut ihanan kypsäksi yön aikana uunissa joten se pitäisi riipiä astiaan ja makustella moista herkkua coleslawn seurana kunhan nälkä yllättää. Aika vähäistä on tosin ollut nälän yllättelyt tällä viikolla, jotenkin ei ole eväät maistunut.

Oman lisänsä aamupäiväreippailulle tuo ehdottoman pakollinen auton tankkaaminen sillä totuuden nimissä; jos en tankkaa sitä tänään niin en taida huomenna työmaalle asti sillä päästä. Huomiselle sitä en taas viitsi jättää sillä työmaa kutsuu jälleen himpan muita aamuja aiemmin ja jos matkalla nakon speden tarhaan niin en viitsi siihen hassata aikaa.

Päätöksiä, päätöksiä! Vaan jaa, nyt taidan alkaa vähitellen tutkailla josko tässä kävisi suihkussa sillä ulkoinen habitus on luokkaa pommikone, kiitos nojatuolissa lötkötetyn ajan. Se on siis moro ja have fun!

PS. hyvää mieltä voi käydä imemässä iloisen perhetapahtuman kautta pyryharakan blogista, niin minäkin tein jo aamutuimaan…

2 comments on “Plääh…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s