Vaan jotta se nyt on

Meillä sitten oksennetaan, tällä kertaa junnun toimesta. Voi kuinka mukavaa! Tai no, yö on mennyt ihan rauhallisesti, mutta illalla tenava otti ja oksensi kahdesti ja tietysti himpan ennen nukkumaanmenoa. Tämän päivän tenava saa olla kotona, josko tauti olisi jo nyt asettunut niin että huomenna on taas koulukunnossa.

Minä sen sijaan suuntaan työmaalle ja voin kertoa, etten mitenkään työmotiivi päällä. Päinvastoin oikeastaan, se on täysin hukassa ja kateissa, etten sanoisi. On vaikea uskoa, että siitä työmaalla vallitsevasta kyräilystä ja kyttäilystä oikein kukaan nyt nauttii, itsestä tuntuu lähinnä että mitä vähemmän näkyy kenellekään niin sen parempi.

Onneksi se loma alkaa ihan juurkohtsilleen. Tulee enemmän kuin tarpeeseen ja osuu enemmän kuin hyvään paikkaan, näin se on. Ohjattava nyt sentään oli kokolailla oma itsensä eilen, hommat luisti kuin rasvattuna aina ekat kolmisen tuntia, vikalla tunnilla tämän oli ihan PAKKO päkittää mutta sai tuo sentään matikan testin tehtyä.

IPssä ei sitten ihmeitä tapahtunutkaan, ihan normikuviot ja kaavat. Työmaallakin tuntuu tautia jylläävän, siis lasten keskuudessa. On sekä mahatautia että lenssua liikkeellä ja se on kiva se, kumpainenkin kaataa tasaiseen tahtiin porukkaa. Saapa nähdä meneekö koko loppukevätkin tautien kieppuessa, jotenkin kun tuntuu että tämä ”talvi” on ainakin kieputtanut niitä nonstoppina.

Eilen kotiuduttuani käytin aikani pitkälti pyykkäämiseen ja ruokahuolto-osastoon. Se on kyllä kumma kuinka pari koneellista pyykkiä kuivumassa saa ihmisen paremmalle mielelle. Ihan kuolluthan minä olin siinä kohtaa kun ne telineille sain, mutta ihmekö tuo, edellisen yön unet oli vähän mitä oli.

Viime yön nukuin sentään paremmin vaikka huippusuoritukseen en siinäkään kohtaa päässyt, ne hiton olympialaiset kun aiheuttavat sen että meillä pyörii urheilu makkarissa nonstoppina silloin kun ukko on kotona. Eilen ehtoolla ehdin torkkua jo sohvallakin ennen kuin sinne sänkyyn siirryin ja arvaahan sen, ettei se uni sen perään heti tullut.

Tämän päivän kun vielä jaksaa niin sittenhän sitä ollaan jo selvästi voitolla tästäkin viikosta. Onneksi. Lomalla en aio antaa ajatustakaan työmaan suuntaan, ihmetyttää vaan kovin se miten hetkessä homma voikin muuttua ihme kyräilyksi ja kyttäilyksi ja suoranaiseksi selkään puukottamiseksi. No, kaipa se on maan tapa tänä päivänä. Pöh!

Vaan jaa, taidan siirtyä tutkailemaan habitustani, josko vaikka hieman hiuksia kiinni kiskoisi ettei näytä ihan huuhkajalta. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s