Ou jes!

Ensimmäinen aamu reiluun viikkoon kun olo tuntuu kokolailla normaalilta. Ei koske kurkkuun, nokka ei jumita ja muutenkin olo on, no hyvä. Ainoa lievää ihmetystä aiheuttava tekijä on verenpaineen kohina korvissa, siis totta tosiaan. Voin kuulla sydämen pumppausrytmin korvissani. Syytän tästä ehdottomasti illalla nappaamaani codesan compia, enhän voi juoda energiajuomiakaan saamatta armotonta sydämen sekoilufiilistä.

Lisätekijä on takuulla aamukahvi, illalla kympiltä yskänlääkettä ja aamulla ennen kuutta kahvetta niin avotsie, johan jyrää! Olisikohan samainen yhdistelmä aiheuttanut eilisen aamupäivän päässä vippailunkin, puoleen päivään asti kun tuntui nonstoppina siltä että leijuin ilmassa ja päässä vippasi. Mene ja tiedä.

No, oli miten oli niin nyt voin todeta että jes, saunatupa ja piha on päässyt myös eroon jonninjoutavista romppeista. Erinäinen määrä polkupyörän raatoja, vinha läjä eteisestä puretun kaapin paloja, kertakaikkisen huikea määrä metalliromua vanhoista räystäistä ja tadaa, useampi jätesäkki. Jo kelpaa kuulkaa, jo kelpaa!

Tämän päivän ajattelin pyhittää ihan vain ja ainoastaan oleilulle mutta veikkaanpa, että se jää ajatuksen tasolle. Tekisi näet himppasen mieli ottaa ja siistiä alakertaakin ihan tosissaan. Mitä ideaa on viimeisen päälle puunatulla yläkerralla jos alakerrassa on puolipitoista? Tähän ajatukseen taisin päätyä osin jo siksikin, että pyörähdin eilen shoppailemassakin joutessani eli ostin junnun legosoppeen työvalaisimen ja yläkerran rapputasanteen tasolle pöytälampun.

Pöytälamppu yksinään näytti niin surulliselta, että iltapäivällä kiikutin sen viereen tätöseltä saamani isohkon vehkan ja kas, nuohan sopii vierekkäin kuin valetut. Myönnettäköön ettei minussa juurikaan ole sisustajan vikaa mutta kerrankin osui ja upposi. Ja niin, Jyskissä pyörähtäminen oli tosiaan varsin in ja pop, kyseinen liikehän oli täynnä vaikka mitä kivaa joka alkoi samantien kutitella sormia.

Tosin illalla sänkyyn hilppoessa iski mieleen se ehkä paras juttu joka Jyskistä todnäk löytyisi. Eli ihan oikean kokoinen tuplapeite. Tämä tuplapeitekysymys ajaa minut aika-ajoin melkein mielenvikaisuuden partaalle sillä meillä on moinen peite käytössä ja aina välillä olen valmis heittämään sillä vesilintua.

Se kun ei todellakaan ole luvattua kokoa, se luvattu kokohan on 200×220. Pussilakanat moisiin tupliin taas on kokoa 210×240 joka todnäk pitääkin suht hyvin paikkansa. No, peiton koko ei pidä, olen sen mitannut kerran jos eräänkin ja tarkkaan olenkin. Peitto on tarkalleen 200×200. Just. Arvata saattaa miten syvältä sen alla nukkuminen ajoittain on, yhdellä reunalla kun on hyvinkin liki puoli metriä tyhjää pussilakanaa.

Tästä kokojutusta jupisin jo aika pian peitteen hobbarilta hankittuani ihan sinne hobbarin asiakaspalveluun ja jos nyt en aivan väärin muista prosenttia jonka sieltä antoivat oli se peräti 20 prosenttia jonka koko voi heittää ilman että sen katsotaan olevan tuotevirhe tuplapeitteen kohdalla. Siis oikeasti. Meidän peitteessämme se on 10 prosenttia joten ei todellakaan ole paha juttu. Justaansa.

Olenkin jo pitkään miettinyt että miten mahtaisivat suhtautua liikkeessä kun menisin ostamaan uuden tuplapeitteen mittanauha mukanani. Antaisivatko avata pakkauksen ja mitata, toista kertaa kun en todellakaan tahdo ostaa peittoa jossa on se sallittu 20 prosentin heitto mitoissa.

Ehkäpä perehdyn tähän dilemaan vielä jossain kohtaa paremmin, viime yön nukuin onneksi varsin hyvin sen jälkeen kun sain peitteen aseteltua päälleni niin etten ollut vain ja ainoastaan sen liki puolen metrin tyhjän reunan varassa. Toki heräsin kerran yöllä, en taida muita nukkumistapoja enää edes osata mutta se oli niin pikainen hereilläpyörähdys ettei se nakertanut tippaakaan aamuista virkeystilaa.

Lankakauppakin syyhyttäisi sormia. Useampi pari villasukkiahan on jo valmistunut ja jälleen puikoilla keikkuu yhdet mutta kun minun tekisi ihan simona mieli tehdä itselleni tuubihuivi talveksi. Sellainen, jonka saisi näpsäkästi kietaistua osin pään ja osin kaulan ympäri tuosta vaan. Prinsessalla on ostettu malli ja hitsi mutta se on kätevä, itselleni voisin kutoa vastaavan pyöröpuikoilla.

Samalla kertaa ennätin suunnitella jo sitäkin, että jos tuubihuivi onnistuu hyvin kyttäämälläni ohjeella niin pianko sellaisia touhuaisi pukinkonttiinkin muutaman. No, nähtäväksi jää missä kohtaa tämä ajatus toteutuu ja toteutuukokaan, unohdin näet autuaasti mitä lankaa huiviin piti ostaa ja todnäk en muista sitä kirjata ylös ohjetta seuraavan kerran sihdatessani. Ja vaikka muistaisin niin sille kävisi samoin kuin eilen aamulla kirjaamalleni kauppalapulle; unohtuisi kotiin.

sauhunmonot

Tähän loppuun laittelin vielä kuvan prinsessan uusista talvikengistä jotka eilen hain tälle postista. Siis hmmm… miten tämän sanoisi. Jalkaanhan nuo tuntui varsin ihanilta, en väitä mutta siis ulkonäkö niissä… No, pääasia että prinsessa itse rakastui niihin tulenpalavasti jo kuvan nähdessään, hänhän niitä käyttääkin.

Ja nyt kuulkaa, se on moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s