Tadam!

Hah, olen nyt keksinyt keinon millä välttyä siltä ylettömältä väsymykseltä joka iskee joka aivaten ainoa kerta samantien kun olen kotiutunut työmaalta ja evästänyt. EI evästetä! Tosin moinen suoritus vaatii sitä, että työmaalta kotiudutaan niin että puolisen tuntia aiemmin on nautiskeltu esim kanapiirasta, sellaista taivaallisen hyvää. Tässä kohtaa homma saattaa siis hyvinkin mennä täysin reisille…

Mitäpä sitä työpäivästä muuten sanoisi. Mukavaa oli. Vauhdikasta oli. Tenava sai vielä yhden näytön paikan ruokailun suhteen ja tadaa, homma sujui hienosti eli pääsee muun luokan kanssa ruokailemaan ainakin vielä tänään mutta niin… Voidaanko tänäänkin sanoa että ”nyt on näytön paikka!”? Hmmm… Välitunnithan on sujuneet edelleen eli jes!

Luokassa touhut meni siis varsin mukavasti, muutama ”en jaksa” toki kuului pitkin päivää mutta tuota nyt en ihmettele yhtään; maanantai kun sattuu sisältämään tarkalleen neljää OPPIAINETTA eli äikkää, uskontoa, ylliä ja matikkaa. Aika rankalla päivällä aloitetaan siis viikko. Onneksi tänään on luvassa pari tuntia liikuntaa parin oppiaineen päälle joten ehkä sitä ”en jaksa”-hokemaakaan ei kuulu moneen kertaan.

Toki tenava teki silti hommansa, viimeisellä tunnilla päkittäminen kun sai aikaan tarkalleen sen että totesin tenavalle että se on joko nyt tai koulutunnin jälkeen. Jostain kumman syystä tenava päätyi ratkaisuun jonka mukaan homma lienee helpompi hoitaa siinä ja nyt kuin kohta kun muu luokka lähtee jo kotiin.

Ei hassumpaa siis, ei lainkaan hassumpaa. IPssä meno oli puolestaan sitten no. Mitä se meno nyt on seitsemän tenavan kanssa 4 metriä kertaa neljä metriä alueella naulakoiden välissä käytävän päässä. Onneksi sitä ei kestänyt kuin tunnin ja pääsimme siirtymään luokkatilaan ja onneksi tälle päivälle on luvattu hyvää ilmaa joten pääsenemme aloittamaankin IPn ulkosalta emmekä käytävältä. Huh.

Kaiken kaikkineen oikeinkin hyvä työpäivä. Kotimatkalla nappasin speden kyytiin, kotona odotti lauma nälkäisiä tenavia joille touhusin pikaruokaa; makaronit kiehumaan, ruskeakastikepussi veden kanssa kattilaan ja sekaan lihapullia. Hyvin kelpasi ja hyvää oli. Kuulemma. Junnuhan vietti päivän kotosalla sillä tämä onnistui kehittämään mahdottoman tehokkaan syyslenssun itselleen näin kesän loppupäiviin.

Hieman samaa pelkäsin tapahtuvan speden kohdalla sillä tämäkin oli aamulla tarhaan kiikuttaessa räkäinen kuin mikä ja kurkkuunkin koski mutta kun ei lämpöä niin ei lämpöä joten jätin tenavan tarhatätien huomaan lisähuomautuksella; soitelkaa jos hiemankin tuntuu siltä. Ei ollut onneksi tuntunut ja spedekin oli paljon hyvävointisempi kun tämän hain.

Junnu sen sijaan ei ollut. Oksettanut ei enää iltapäivästä (se lima) mutta kurkku oli kipeä kuin mikä, ääni painuksissa, nenä tukossa ja päässä kymmenen pientä moukarimiestä. Voi reppanaa. Kunnon lämpöä ei junnullekaan ollut noussut, 37.1 oli näyttänyt mittari päivemmällä mutta yleiskunto oli kaukana speden voinnista. Nähtäväksi jää pääseekö poika tänäänkään kouluun, ei tuota oikein viitsi välttämättä lähettää samanlaisessa kunnossa kuin eilen oli oksentelemaan limaa ulos ja pitelemään päätään. Höh!

Tenavalauman ruokailtua nakoin astiat koneeseen, vippasin koneen päälle ja laadin kauppalistan itselleni. Ukko siirtyi kilttinä poikana yläkertaan treenaamaan ja minä säntäsin markettiin ostoksille. Liekö se, että käyn suht harvoin tätä nykyä ruokaostoksilla syynä siihen, että sain komeasti tunnin menemään reissussa. Kun oli vain ihan pakko kurkkia hyllyjä sieltä täältä vaikka mitään ylimääräistä ei mukaan tarttunutkaan.

Hups, nyt meni huijauksen puolelle. Ostinhan minä laatikollisen sekä BisBisejä että SukuLakuja ja totesin tenaville kotona että ryhdyn myymään niitä erinäisiä kotitöitä tai vaihtoehtoisesti ihan kolikoita vastaan. Tenavat innostui ajatuksesta suunnattoman paljon, merkillistä kyllä. Prinsessa on tehnyt jo suunnitelmia siitä mitä hän tekee tienatakseen lakupötköjä ja samaa tuntui poikanen suunnittelevan. Hah!

Minä kiskaisin evästä kitaani vasta iltaseiskan kanttiin, päälle heittelin vielä (ush!) puoli litraa jäätelöä Gordonia tuijotellessa ja siinä se kokolailla olikin loppuehtoo. Tai jaa. Sainhan minä jonkin ihme kohtauksen vielä kasin jälkeen, ennen sitä jäätelöä, ja hinkkasin vessan ja keittiön lavuaarin kiiltäviksi. Ilmanko aloin nuokkua ihan todenteolla nojatuolissa Housea sihtaillessani, oikeastaan puolet jaksosta meni täysin ohi ja poikanen 17v tökki minua aika-ajoin tyyliin ”älä äiti nyt siihen nuku”. Hups!

Voisikin melkein sanoa että kiskoin unta pallooni aina puoli kympistä kahtakymmentä yli viiteen aamulla joten ilmanko tässä on mahanalus täynnä jalkoja heti kun silmät sai auki.Taidankin siis latailla kohtapuoliin pyykkikoneen iltapäivää varten valmiusasemiin, saa ukko sitten käynnistellä sen kun kotiutuu työmaaltaan.

Se olisi puolitoista viikkoa ja me pääsemme suuntamaan ukon kanssa reissuun ihan kaksin, jes! Tosin sitä ennen saattaa ukko jäädä koti-isäksi joksikin aikaa sillä tämän lonkka on päättänyt nyt pitää tätä hereillä ihan tosissaan ja tämän päätöksen lonkka teki suunnilleen heti kun ukon loma loppui puolisentoista kuukautta sitten. Pikkuhiljaa ukko alkaa näyttää elämäänsä kyllästyneeltä ja kiukkuiselta, väsymys kun vaivaa aika hyvin.

Vaan jaa kuulkaa. Josko tästä tosiaan siirtyisin tutkimaan pyykkiosastoa. Ja lukemaan uutisotsikot. Ja kurkkimaan sähköpostit. Ja tutkailemaan vaateosastot valmiiksi. Ja ja ja … Se on moro ja have fun!