No mutta, keskiviikkokos se…

Enkö minä sitä sanonut, että kun tiistaista päästään niin kiitolaukka alkaa taas. Tosin aikamoista kiitolaukkaa tuo alkuviikkokin on tuntunut menevän joten hohoo, kohta ollaan taas perjantaissa. Mitäpä sitä toteaisi eilisestä työpäivästä. No, hvin meni, kiirutta oli hetkittäin ja muutenkin varsin mukavaa.

Ohjattava on edelleen suunnilleen samalla mallilla kuin lukuvuoden alussa, pieniä uusia havaintoja olen tosin tässä matkan varrella tehnyt. Esim nyt ihan simppeli puheen uskominen. Kun viime vuonna kielsin tekemästä jotain tai käskin tehdä jotain niin raivareitahan moinen aiheutti. Milloin lensi kamat, milloin tenava itse otti ja lähti säntäilemään tai milloin puhui nyrkki tai jalka.

Onhan näitä vastaavia tilanteita ollut jo tänä vuonna, siis niitä joissa määrään tai kiellän, mutta se vastareaktio on ollut todellakin toista kuin viime vuonna. Hyvä esimerkki eiliseltä liikuntatunnilta. Lapsihan ei edelleenkään ota osallistuakseen joukkueina tehtäviin juttuihin ja sama kävi eilen tervapataa mennessä. Kerran tenava kokeili ja sen jälkeen tämä jo vetäytyi hiekkaläjälle istumaan, repi kengät ja sukat jaloistaan ennen kuin ehdin edes huomata ja ryhtyi hiekkaa levittämään.

Minäpä totesin että hopshops kuules, annapa olla levittämättä sen läjän kun en tiedä onko se tarkoitus levittää siihen vai muualle ja laitapa ihan samantien kengät takaisin jalkaan, täällä ei ole lupa olla paljailla varpailla. Mutta kun on kuuma. Juu ei, ei auta, ilman kenkiä ei kentällä olla ihan jo siksikin että koskaan ei tiedä onko maassa lasinsiruja vai ei. Tenava laittoi kengät jalkoihinsa. Niin ja sukat taskuihinsa, ilman huutoa, ilman kirkumista ja ilman raivarointia. Ahas.

Koulun pihalle palattuamme ja tenavalauman päästyä kiipeilytelineille tenava repi kengät uudelleen jaloistaan. Ei, sinä et ota niitä kenkiä nyt pois täällä, ihan yhtälailla telineiden alla olevasta hiekasta on noukittu kerran jos toisenkin nuorten rikkomia virvokepullon paloja. No mutta kun en tule maahan asti. Juu ei. Kengät jalkaan, kukaan muukaan ei saa olla ilman kenkiä eikä tätä sääntöä ole tarkoitettu kaikille muille ja sinulla olisi oma sääntö. Oman valinnan paikka siis, kengät tai siirrytään luokkaan lopputunniksi.

Tenava laittoi kengät jalkaan. Ei huutoa, ei raivoamista, ei mitään vaan istahti ja veti kengät jalkaansa. Ja näitä vastaavia on tapahtunut useammankin kerran tämän liki parin viikon aikana. Edelleen tenava on ollut ulkovälkillä ihan itse (!) ja ruokailussa luokankin kanssa vielä toistaiseksi joten hurraa! Okei, luokassa yhteinen tekeminen saa lapsen aina vetäytymään, aivan kuin mikään open opettamana oleva asia ei kuuluisi tälle mutta tsemppauksella ja ihan silkalla muun tekemisen kieltämisellä tämä on ainakin vielä ollut jotenkin mukana.

Ei siis hassumpaa, ei lainkaan hassumpaa. Ehkä se paras kuvaaja tenavan kehitykselle on kuitenkin se, että yksi ohjaajista totesi eilen että siis hupsis hei, hän ei ole vielä kertaakaan muuten nähnyt lasta tänä vuonna, kai se on edelleen täällä. Onhan hän, mutta eipä häntä ole tarvinnut kuskata mihinkään eriytystiloihin saati kulkea tämän kanssa käsikädessä milloin mihinkin suuntaan, tenavahan on kulkenut ihan ominpäin.

Oikeastaan ainoa lievää närästystä työmaalla aiheuttava asia on IP. Eikä sekään oikeastaan närästä siksi, ettei niitä tiloja ole tai siksi, että homma olisi himppaakaan sotkussa meiltä aisaparin kanssa vaan kappas, nyt on käynyt selville että joku on nähnyt vaivaa siitä että meitä on siellä kaksi ihmistä jopa silloin kun tenavia on vain kymmenkunta. Jahas. Että tarvitaanko meitä siellä muka kahta? No tuota noin niin, siis kaikki IPläisethän ei ole vielä aloittaneet, osa aloittaa ensi viikon alusta ja osa vasta syyskuun ekalta viikolta. Että tarvittais.

Osa ohjaajista ei ole saanut vielä edes kokonaisuudessaan lukkareitaan eli heillä on iltapäivissä tyhjiä tunteja mutta nyt mietitäänkin sitä, voisiko meistä jomman kumman ottaa iltapäivistä luokkatoimintoihin. Öööö… Mites ne ohjaajat jotka tällä hetkellä ihmettelee iltapäivisin mitä sitä tekisi kun ohjaustarvetta ei ole vielä kokonaisuudessaan kartoitettu ja näin ollen heille ei ole saatu vielä iltapäiviksi luokkia määritettyä? Pitäisikö nyt ensin kuitenkin katsoa mikä se tarve on sen jälkeen?

Sitä tarvettahan ei tule sen jälkeen olemaan luokkien osalta mutta niin, ei hajuakaan miksi tätä ryhdyttiin tuumimaan jo ennen kuin tilanne on selvitetty loppuun asti. Ilmeisesti jotakuta on närästänyt se, että olemme ottaneet niin täysin IPn kontollemme kaksin. Olemme pitäneet, ihan toiveiden mukaisesti, huolta siitä ettei talon muut ohjaajat joudu olemaan kuin maks 1,5 tuntia viikossa IPn ohjaajina. Voi kauhistus!

No, katsotaan mihin tämä soppa vielä menee, mielenkiinnolla ja lievällä närästyksellä odottelen tulemaa. Totesinkin eilen aisaparille että jo tämä menee mielenkiintoiseksi, jo eilen oli sellainen olo että teki mieli sanoa jokaiselle ohjaajalle joka hiemankin näytti nenäänsä IPn suunnassa että ÄLÄ VAIN TULE TÄNNE, joku vielä tulee ja laskee että kas, 11 tenavaa ja kolme ohjaajaa sillä näemmä meidän kuvitellaan haalivan IPhen muita ohjaajia. Huoh.

Kotimatkalla nappasin speden tarhalta ja kotona odotti ruoka valmiina uunissa. Ukon aamuvuorot on sikäli mukavia että tuntuu ettei illansuussa tarvitse huhkia ihan hullunraivolla yksin tenavalauman kanssa kun ukkokin on touhuamassa kotosalla. Jos kohta olin reipas edellisenä ehtoona niin niin olin eilenkin. Ruokin tenavat, kaivoin lisää pyykkiä koneeseen, täyttelin ja tyhjentelin tiskikonetta, siivosin keittiötä ja kas, innostuinpa siinä hinkkaamaan vessasta kaikki pinnatkin ihan huolella. Pytyn ja lavuaarinhan pesin jo edellisehtoona.

Siinä touhujen lomassa istuin liki tunnin junnun kanssa korjaamassa tämän läksyjä (se käsiala!) ja päällystin tämän koulukaverin tuoman uuden koulukirjankin. Tänään junnu pääsee onneksi kouluun, lenssu on asettunut pelkäksi nuhaksi. Ukko pyörähti kaupalla minun touhutessani ja leikkasi suurimman osan nurmikosta vielä iltapuhteikseen. Ei hassumpaa, ei lainkaan hassumpaa.

Tänään onkin sitten taas touhua ja toimintaa luvassa ihan hyvissä määrin, olen alustavasti suunnitellut täräyttäväni kuurausrätin jälleen johonkin ihan tiettyyn kohteeseen kotosalla. Sitä en tiedä onko se kohde keittiön kaappien päällys vai sittenkin olkkari tai makkari mutta katsotaan. Enköhän minä jonkin kuurattavan kohdan kehitä. Vaan jaa. Näin aamutuimaan pitäisi kyllä kuurata vielä itsensä. Eli jep, josko suihkuun tästä.

Se on moro ja viettäkää kivakiva päivi ja silleen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s