Mikä ihme heräämisaika on kello neljä? Siis oikeasti? Eilen unta riitti sentään puoli viiteen asti mutta tämä neljä… No, kesä tulee ihan tosissaan (tai oikeastaan on jo) joten unirytmi on heittänyt ihan häränpyllyä. Ilmanko simahdin eilen kesken ohjelman jo paljon ennen kymmentä, saapa nähdä moneltako tänään kapsahdan unosille. Toisaalta, onko tuon sitten niin väliä? Kunhan lomalomalle päästään niin sittenhän voi nukkua ihan juuri silloin kun siltä tuntuu. Noin suunnilleen ainakin.
Eilinen työpäivä sujui varsin mukavissa merkeissä. Jo aamusta meitä ohjaajia lahjottiin yhden oppilaan toimesta ja muutenkin meno luokassa oli varsin mukavaa. Eväsretki sujui kertakaikkiaan loistavissa merkeissä ja IPssäkin meno oli varsin maltillista. Oli aika mielenkiintoista katsella kuinka syksyllä vielä niin pieniltä vaikuttaneet lapsoset oli muuttuneet talven ja kevään aikana isoiksi koululaisiksi.
Ohjattavankin päivä oli siis varsin rauhallinen ja hyvä, eväsretki imi loputkin mehut mitä lapsessa oli ja IPssä tämä oli kuin ihmisen mieli. Istui ja rakensi legoilla ilman pienintäkään ylimääräistä sählinkiä, välipalallakin lapsi vain istui ja söi eikä juurikaan jutustellut edes vieruskavereiden kanssa.
Tänään onkin sitten allekirjoittaneella viimeinen työpäivä, jei! Aloitan sen kahvittelulla josta siirryn suht reippaalla tahdilla touhuamaan kortin opelle valmiiksi. Päätimme luokan toisen ohjaajan kanssa lahjoa opea lukuvuoden päätteeksi skumpalla ja mansikka-amppelilla jotka työkaveri hakee, korttivastuu siirtyi näin ollen minulle. Kärttyohjaaja ei lahjukseen aio osallistua, hänellä kun oli jo ehdottaessa valmiina toimintamalli sille miten toimimme.
Työkaveri tätä lahjusta kävi ehdottamassa ja sai aika simppelit ohjeet miten meidän pitää toimia… ”Kun hän nyt ajatteli että kun tuo on pois juhlista ja sinä taas pois perjantain niin tehdäänkin näin; hänellä on kaksi pellavapatalappua kotona joissa on leppikset ja hän antaa ne opelle, ostapa sinä se mansikka-amppeli ja tuo, joka ei ole paikalla lauantaina, voi sitten hakea sen skumppapullon”. Hmmmm…
Työkaveri tämän ohjeistuksen ehti onneksi ensin tulla minulle kertomaan ja sovimme samantien että pah, me mitään suunnitelmaamme muuta, ostetaan kimpassa mansikat ja skumpat ja työkaveri antaa ne lauantaina juhlan jälkeen opelle. Ei minun ole mikään pakko olla näkemässä open ilmeitä lahjomistilanteessa. Kärttyohjaaja itse hyökkäsi myöhemmin opehuoneella kimppuuni tämän asian tiimoilta, onneksi saatoin siinä kohtaa todeta että juu, ei mitään, homma on sovittu jo.
Tämä on muuten yksi kärtyn mielenkiintoisista piirteistä. Hän on kova ohjeistamaan meitä siitä miten tehdään missäkin kohtaa. Jopa asiat, jotka ei liity häneen, hän mielellään ohjeistaa. Enitenhän hän on toki ohjeistanut sitä omassa luokassa tapahtuvaa toimintaa, oli kyse sitten suunnilleen mistä tahansa niin hänellä on tarkalleen antaa ohjeet. Tätäpä olemme miettineet kerran jos eräänkin luokan toisen ohjaajan kanssa että miksi.
Aika pitkään siinä meni, ennen kuin hoksasimme sen ihan perimmäisen syyn moiselle. Kärttyhän järkkää asioita mieleisikseen pitääkseen huolen siitä että ei joudu itse tekemään mitään mitä ei tahdo. Siis mitään. Liikuntatunnit tämä seukkaa open kanssa, ohikulkevien ohjaajien kanssa, siis ihan kaikkien kanssa jotka vaan osuu tämän keskustelulinjalle. Me vahdimme tenavat ja näiden aktiviteetit.
Kuvistunneilla hän touhuaa omia juttujaan, mitä nyt käy välillä motkottamassa oppilaille jos nämä ei tee hänen mielestään sellaista jälkeä kuin pitäisi. Viime viikolla hän veti kyllä pohjat yhdellä kuvistunnilla; hän kaivoi esiin open luokkaan tuomia lehtiä (lapset leikkaa niistä kuvia milloin mihinkin askarteluunsa) ja ryhtyi täyttämään sudokuja lehdistä. Hmmm…
Eilisen eväsretken hän istui tiukasti penkillä jutellen huonovointisen open kanssa, ope on koko viikon ollut jonkinasteisessa lenssussa ja ajoittain ääni on mennyt ja palannut mutta tämän viimeisen viikon hän aikoo sitkitellä porukan kanssa, ja me vahdimme tenavien touhut kahden muun ohjaajan kanssa. Siis oikeasti…
Ruokkikselle lähdettyäni tämä oli ohjeistanut luokassa tilapäisesti olevan ohjaajan käymään äkkiä omalla ruokkiksellaan, että hänkin ehtii kahville ohjattavaltani ennen sitä retkeä. Siinä kohtaa kun tilapäisohjaaja haukkoi vauhdilla eväitään opehuoneella en voinut olla enää kovaan ääneen sanomatta vaan minun oli pakko todeta, että on sillä pokkaa. Aamulla tuo ehti pitää kahvitaukoa reilun tunnin, eväsretkeltä kun palaamme istuu tämä kahvittelemassa työaikansa loppuun asti.
Kielsin ehdottomasti tilapäisohjaajaa hosumasta ja menemästä. Minä lähdin ihan tarkoituksella kymmenen minuuttia normaalia aiemmin ruokkikselle koska välkkää ennen retkeä ei pidetä ja sanoin tämän kärtyllekin lähtiessäni. Ja ihan vain siksi, että kärttykin ehtii käydä kahvilla kunhan olen ruokkikseni pitänyt, siihen kun jää väliä vielä vartti ennen kuin suuntaamme retkelle. Ja kun ei tälle edes kuulu niitä kahvitaukoja siihen kohtaan, hiivatti soikoon.
Joka aivaten ainoan välkän kärtty on ollut kahvitauolla, joka aivaten ainoan, on muutaman kerran jopa kieltäytynyt töistä kun häntä on joku opettajista käynyt kysymässä johonkin hommaan ja vaikkas mitä ja sitten vielä tämä lukuvuoden loppuun. On todellakin pokkaa. Jousta tuo ei missään, ei tippaakaan, ja on niin utelias että heti jos ja kun juttelet jonkun toisen kanssa jotain niin tämä liimaa itsensä viereen kuuntelemaan. Siis uskomatonta.
Kärtyn vakiolause näistä lapsista on ”ei niistä mitään koskaan tuu, pahemmaks vaan menevät” ja mieluiten tämä käyttäisi kaiken ajan työmaalla jutellen milloin mistäkin muiden aikuisten kanssa. Seurustelemaanhan tuo sinne tulee, ei töitä tekemään, sen olemme todenneet moneen kertaan luokan toisen ohjaajan kanssa.
Eilen totesimme kärtyn tehneen oikeasti töitä puolentoista tunnin ajan koko päivänä. Kaiken muun ajan tämä seurusteli ja kahvitteli. Huoh. Yhteenkään tilanteeseen oppilaiden kanssa tämä ei voi puuttua sillä ”hartiat on jumissa ja lapaluita kolottaa” mutta jos joku tilanne tulee niin näkemässä tämä tahtoo kyllä olla. Ja sitä näkemäänsä tämä liioittelee kuulijoille kertoen kauhutarinoita siitä, millaisia nämä lapset ovat.
No, onneksi tänään on totta tosiaan viimeinen päivä työmaata tähän väliin, saa nähdä mikä tilanne on syksyllä. Suuresti toivomme, ettei kärtty olisi enää tuolloin riveissä mutta niin, nähtäväksi jää. Epäilenpä, ettei tuo ole. Sen sijaan minun siellä pitäisi olla, mutta senkin suhteen olen varovaisesti optimistinen, esimiehen muistista kun ei koskaan tiedä varmaksi sanoa pitääkö se sinne kesäkuun puolelle asti.
Väliin käsivarsitilanne; punoitus on kadonnut, kipu koskettaessa on tallella. Hammasrivistön muotoon alkaa kauniisti muotoutua kellertävän vihertävä mustelma. Jei! Ja kärtty väitti, ettei näiltä lapsilta saa IKINÄ mitään lahjuksia (pettyi joulujuhlissa kun sai vain yhdeltä oppilaalta kynttilänjalan) joten taisi kyllä huijata! Minähän lompsin lomille sekä suklaalevyä että hammaskuviointia rikkaampana!
Työmaalta kurvailin eilen vauhdilla tarhan kautta kotiin, nakkasin speden prinsessan seuraksi ja pyörähdin kaupalla. Komenteerasin speden, prinsessan ja junnun ruokailemaan, pilkoin kasvikset uunivuokaan, paistoin broitsut ja maustoin ne simppelisti aurajuustokuutiolla ja tuunasin junnun kanssa kimpassa salaatin.
Ruokailtuani istuin kotvan kahvikupposen ääressä kunnes päätin pyörähtää katsomassa kuinka pitkälle junnu on edennyt siivouksessaan. Ei olisi kannattanut, se toivottomuus mikä minuun iski heti kun yläkertaan pääsin. Miten voi oikeasti lapsi olla niin välinpitämätön kaikkea kohtaan?
Joka aivaten ainoa kerta kun olen itse raivannut junnun huoneen, olen kiikuttanut sieltä jätesäkillisen roskia ja rikkoutuneita kapineita pois. Olen ihan tarkoituksellisesti laitellut huonetta siihen malliin, että jokaiselle lelulle on takuulla oma paikkansa. On loota pikku-ukkoja varten, on loota aseita, latureita jne varten. On lootat palikoille, legoille ja autoille. On hyllyt kirjoille, hyllyt dvd-levyille ja laatikko kynille, kumeille ja muille.
On roskiksia mihin heitellä ne karkkipaperit, mehupurnukat ja muut. Ja silti. Joka aivaten ainoa kerta on roskia pitkin legolootaa, pitkin lattioita, pitkin hyllyjä ja vaikka mitä. Joka aivaten ainoa kerta ne leikit on levinneet myös alueelle joka on ehdottoman kielletty. Olen miljoona ja sata kertaa kieltänyt sipsien, naksujen ja keksien syömisen yläkerrassa, tuhansia kertoja kieltänyt sinne juomien viemisen ja silti siellä on aina lattia täynnä murua, mutua ja mehutahroja.
Suklaata on sulanut hyllyille, lelulaatikoihin ja leluihin. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa kun siellä eilen pyörähdin. Kaakaota, oletan, oli kaatunut myös sinne ei-luvalliselle alueelle eikä sitä tietenkään oltu siivottu vaan annettu kuivua. Ja junnu sentään siivoaa huoneensa JOKA viikko. Siis ihan joka viikko ja oikein imurin kanssa. Viimeviikkoinen siivous tältä jäi mutta huone oli perjantaina vielä suht kunnossa joten annoin asian olla, yllättävää kyllä että serkkutytön yökyläily sai huoneen kaaoksen maksimoitumaan.
Tämän viikonhan junnu on yökyläillyt liki kokonaan ja olen ihan omankin mukavuuteni takia antanut tämän tehdä niin. Kannattiko moinen, ei, sillä junnuhan on pyörähtänyt silti päivittäin vähän touhuamassa kotipäässäkin serkkunsa kanssa. Ja huone. Huoh. Totesin junnulle, että loman kunniaksi otan ja raivaan huoneen ja lapsi saa siirtyä ulkosaunalle nukkumaan. Ei moista possuilua vaan jaksa.
Himppasen sieltä keräilin jo roskia ja muuta iltasella, siis puolen jätesäkillisen verran, ja verenpaineen kohotessa ja kohotessa totesin että annanpa olla jo tältä erää. Komensin tenavat iltapalalle, myös junnun joka kotiutui viimein liesuamisreissultaan, ja iltapalan jälkeen komensin junnun makuulleen. Siihen malliin tenava näet haukotteli. Ja väsynyt tuo kyllä olikin sillä tadaa! Tuo kumahti yöunille ennen iltakasia!
Tänään en kaiketi ehdi huoneeseen perehtyä, kauppareissua ja muuta vastaavaa kun pukkaa, mutta huomenna ajattelin urakoida ihan tosissani. Ja kun saan huoneen kuntoon niin siellä on takuulla PALJON vähemmän tavaraa kuin nyt, junnu kun on selvästi hamstraajavikainen ja kiikuttaa huoneeseensa mitä ihmeellisempiä kapineita milloin mistäkin.
Vaan jaa. Luulenpa, että siirryn tässä kohtaa hetkeksi touhuamaan jotain. Hiljaista. Johan tässä on tunti istuttu pulputtamassa. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva perjantai, minä takuulla pyrin samaan!
Älyvapaa äiti 