No huhhuijaa ja hohhoijaa

Se on tuolla toisella puoliskolla nyt lomat lusittu ja mites käy? No, tämä akka siirtää itsensä suoraan arkimoodiin lomamoodista ja täysin toivomattaan. Argh! Ja minulla sitä lomaa nyt olisi tässä vielä reilu viikko joten ei alkuunkaan kiva! Mökillä tuli nukuttua heittämällä sinne aamuysiin, monesti jopa aamukymppiin tai yhteentoistakin jos oikein riehaantui eikä kotonakaan ole kovin montaa kertaa tullut ennen aamukasia heräiltyä vaan annas olla sitten tänä aamuna.

Ukko menee iltaan joten tuo kyllä koisaa vielä mutta minä onneton. Havahduin hereille erittäin inhottavaan uneen ja katsoin kelloa. Ilman rillejä ja sehän nyt tiedetään jo ennestäänkin huonoksi tavaksi kurkkia sitä kelloa. Jaajaa, vähän yli seiskan jo, samoihin aikoihinhan sitä tuli eilenkin herättyä.

Kampesin siis itseni ylös, klikkasin läppärin päälle ja olin menossa laittamaan kahvinkeitintä päälle kun silmiin osui mikron kello. Muutamaa minuuttia yli viis! Voi rähmän rähmän rähmä! Jätin sitten kahvinkeittimen käynnistämättä, sen sijaan pyörähdin vessassa ja tupakalla ja painelin takaisin petiin.

No, arvaahan sen. Reilun puolen tunnin sinnikkään makoilunkaan jälkeen se uni ei enää tullut joten luovutin pelin ja kömmin pystyyn. Huoks. No, nyt kello on piirun yli kuusi joten mikäs tässä on sitten nauttiessa pitkästä hiljaisesta aamuhetkestä, spede kun tuskin herää vielä ainakaan tuntiin.

Kirjataanpa tähän nyt vaikka viimeisen lomaviikon tunnelmia. Mökille tehtiin uusi siirtymä reilu viikko sitten lauantaina ja aina torstaihin asti siellä sitten oltiinkin. Ohjelmaan kuului, yllättävää kyllä, ristikoita, mökkiradiota, paljon uintia (jopa itseltä) ja saunomista.

Muutama kauppareissu, liki päivittäinen pyörähdys paikallisella kyläbaarilla ja mönkkärin siirto huoltoon, se kun ei ole edelleenkään kunnossa. Ulkogrillin lopullinen purku sekä sen osien maahan upottaminen paskiksen taa sekä se kaikista hikisin homma, grillin valetun anturan irrottelu kuopastaan ja raahaaminen sinne samaan jälkisijoituspaikkaan.

Spede oppi uimaan vähän lisää, toisin sanoen nyt tenava menee komeasti ilman kellukkeita sen nelisen metriä aikuisen valvovan silmän alla. Lisäksi tuo riehaantui täysin sukeltelusta rantavedessä ja hyppimisestä järveen laiturin päästä pommilla. Tosin nämäkin tarkasti aikuisen valvovan silmän alla, muuten laiturilta ei saanut hypätä kuin tarkoin määritellylle alueelle eli laiturin viereen missä jalat yltti maahan.

Kotiuduttuamme vietin suht paljon aikaa naapurin rouvan seurana turisten, tällä myös viimeinen lomaviikko ja ukko puolestaan kokkasi sydämensä kyllyydestä grillin äärellä. Siinä määrin mukavat helteet ollut, että lauantai ja eilinen meni pitkälti istuessa täysin aloillaan kattotuulettimen alla ja syöden jäätelöä.

Piti niin eilen aamupäivästä lähteä speden kanssa kävellen tämän tulevaan opinahjoon mutta pah ja pöh, totesimme aika pian ettei ulos kävelypuuhiin ole mitään asiaa enää siinä lämmössä. Nyt taivas on kovin pilvinen eikä sateiden pitäisi osua tänne ennen puoltapäivää joten ehkä tänä aamuna otamme ja survaisemme matkaan heti kasin jäljestä, tuskin se siihen mennessä niin kuumenee.

Loppuu meinaan tuo aika kesken tämän homman osalta, eihän tässä ole kuin tarkalleen 9 päivää tämän päivän jälkeen mahdollista harjoitella koulumatkaa. Ja koska olemme tehneet sen emävirheen speden kanssa, jonka herkästi tekee kun pitää toista vauvana vuodesta toiseen, niin spedehän ei ole ominpäin saanut käydä kuin kerran kikkarilla ja kerran kummitädillä ja kumpainenkaan matka ei edellytä yhtäkään tienylitystä. Plääh.

Muuta uutisoitavaa näiltä main ei sitten juuri olekaan. Tai jaa, keskiviikkona pitäisi kurvailla poikasta 20v tapaamaan sinne intin suuntaan, poikanen kun ei päässyt lomille nyt viikonloppuna. Kovin tuon piti tulla lomille ensi viikonlopuksi, ne suurajot nääs ja sinnehän oli jo tehty vaikka mitä suunnitelmaa tyttiksenkin kanssa mutta pieleen meni.

Ensi viikonloppukin kuluu tiukasti armeijan leipää nakertaen ja sekös poikasta kenkutti, jota en kyllä ihmettele sillä tosiaan, ne suurajot. Kenkutti se kevyesti minuakin, en väitä, sillä olemme itse kallistumassa siihen suuntaan että taidamme tänä vuonna jättää ajot väliin.

Se kiire nääs. Ensin on julmettu kiire heti ukon päästyä töistä lähteä kurvailemaan mökkimaisemiin ja sama kiire jatkuu siellä sillä saunaa pitää lämmittää pikana ja kaikki pitää jollain ilveellä saada ajoissa yöpuulle (joka on nyt kotonakin hakusessa kun kaikilla on rytmit sekaisin) ja sitten aamulla herätään kukonlaulun aikaan ja keitetään kiireellä kahvit ja kiireellä lähdetään hakemaan hyviä katselupaikkoja ja ja ja ….

Ja sama kiire jatkuu kun pätkä on nähty, kiireellä mökille, evästä tenaville, kiireellä iltapätkälle jos sille on tarkoitus mennä ja sitten vasta hoppu onkin kun sieltä tulee sillä saunaa lämpimäksi, murkinaa rinnan alle itse kullekin ja siinä kohtaa jokainen on jo niin väsynytkin ettei mistään tahdo tulla mitään.

Rähinähän tästä on luvassa sillä junnuhan sinne olisi ihan EHDOTTOMASTI lähdössä ja ehtipä tuo ex-teinikin miettiä josko hän pääsisi meidän matkassamme sinne. Ehdimmekin jo suunnitella ukon kanssa, että jos se poikanen tyttiksensä kanssa sinne lähtee niin ehkä saamme sekä junnun että ex-teinin kyytiin ja pappa hoitanee heidän kuskailut kyllä siellä päässä.

No, suunnitelma ei nyt mennyt ihan kuten Stromsössä joten. Toisaalta se saattaa hyvinkin olla, ettei junnu ole edes enää rallikunnossa siinä kohtaa kun se hetki koittaa, lapsella alkoi toinen täysin astmalääkkeetön viikko ja jo nyt on nähtävissä lievää tuskastumista ja itkuisuutta.

Tämä taas johtuen siitä, että ensiviikolla lapselle tehdään rasitusspirometria ja iästä johtuen se on pakko tehdä lääkkeettömänä. Sen verran saimme löysää hoitavalta lääkäriltä että sentään ihan neljän viikon taukoa ei lääkkeissä jouduta pitämään mutta kaksi ja puoli viikkoa nyt kuitenkin. Ja hyvä niin, muuten tämä tuskaisuus ja itkuisuus olisi ollut päällä jo Tallinnan reissulla ja mökillä.

Nythän tässä käkitään joka tapauksessa ihan terkkarin kupeessa joten jos oman avaavan tehot ei riitä niin pianko minä tuosta tenavan kanssa silppasen spiiralle terkkariin. Oman jännitysefektinsä tekee tosin edelleen se, että tenava itse on sopinut serkkunsa kanssa menevänsä tälle yökylään torstaina. Saapa nähdä saako siskolikka sydärin jos olo tuosta vielä radikaalisti muuttuu.

No, katsellaan. Tänään taidan tosiaan herätellä speden jo ennen kasia ja hilppasta tämän kanssa tien päälle heti ysin kanttiin, josko siellä koululla käydään. Sen perään taidan komentaa pikkumiehen autoon ja kiikuttaa tämän reppu- ja penaaliostoksille sillä tottahan lapsi tarvitsee IHAN OMAVALITSEMAT ekoiksi kapineikseen. Jatkossa meneekin varmaan niillä mitä talosta löytyy mutta eka on aina eka.

Vaan jaa. Luulenpa, että keskitän kotvaksi tarmoni (joka on muuten nyt selvästi hyytymään päin) keittiön tiskikoneen täyttelyyn ja uutisten katsastamiseen. Oikein muuta täällä ei ihan vielä viitsi alkaa riekkumaan. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s