Jaahas, että taas hereillä

No, johan ne viisarit ehti melkein puoli viiteen joten mikäs siinä sitten. Ei ihme, että iltiaisin ihminen on aivan tiltissä kun heräämisaika aikaistuu sen mukaan miten nukkumaanmenoaikakin muuttuu. Eilen illalla EN vain jaksanut heilua pystyssä ysiä pidempään, en niin millään vaikka kuinka yritin.

Työpäivä oli varsin mukava ja ennenkaikkea, nopeatempoinen. Tiedä edes että miten se niin nopeasti menikin, ensin lapset tulivat kouluun ja sitten luokka olikin jo lähtökuopissa kotiin. IPssä aika meni suunnilleen yhtä vauhdilla eli ei huono, ei alkuunkaan. Jos kohta työpäivä olikin nopeatempoinen niin kumma kyllä, se oli silti myös rauhallinen.

Tenava touhusi kouluhommia varsin mallikkaasti ekan tunnin, tokalla tunnillakin tämä oli vielä varsin hyvin mukana menossa ja kolmannella tunnilla alkoi kiinnostus herpaantua pahoin. Annoinkin tenavan ihan suosilla koota välkällä eteensä kaivamaa palapeliä kolmannen tunnin alkupuolen, loppupuolella tämä sitten touhusi virsikirjaan kirjanmerkin kuten muukin luokka.

Syömään lähdimme kaksin muuta luokkaa aiemmin, tenavan ulkovälkät kun on nyt tosiaan olleet off-moodissa jo kotvan ja päivinä jolloin omalla opella on ulkovalvonta ruokavälkällä minä käytän tenavan ruokailussa. Sikälihän tämä kuvio sotkee aina luokan työkuvioita, että minä pääsen omalle ruokkikselleni vasta ruokavälkän jälkeen seuraavan tunnin alkaessa mutta minkäs teet.

Onneksi meitä ohjaajia on luokassa kaksi eli ihan ohjaajatta tenava ei tuossa kohtaa jää, siihen kun tenavan kohdalla ei vain ole mahdollisuutta. Siis ohjaajattomuuteen. Eilen tenava oli sitten saanut jonkin ihme kiukkukohtauksen heti vikan tunnin alkajaisiksi, syykin oli ollut perin tavallinen eli kun ei saanut tehdä mitä itse olisi tahtonut niin hermohan siinä meni.

Merkiksi moisesta hermojen menetyksestä tämä oli ottanut ja repäissyt yhden sivun irti matikan kirjastaan ja jos kohta moinen sivujen repiminen olikin ihan tavallista vielä keväällä niin tänä syyslukukautena sitä ei ole kertaakaan aiemmin tapahtunut. Luokkaan palatessani tenava istui edelleen omalla paikallaan naama kurtulla, harmitti varmasti monikin juttu sillä hetkellä ja heti kasvoni nähtyään tämä alkoi kuumeisesti kaivaa äikän tehtäväkirjaa pulpetista esiin.

Tokihan minä luulin siinä kohtaa, että matikan hommat on hoidettu, miksi sitä muuten matikan kirja sivupöydällä lojuisi mutta aika pian minulle se asioiden oikea laita selvisi. Mikäs siinä, teippirulla käteen, tenavalle kehotus laitella äikän tehtäväkirja takaisin pulpettiin ja kaivaa tilalle kynä ja kumi, matikan aukeama kun oli edelleen tekemättä.

Naama kurtulla tenava teki työtä käskettyä, minä teippasin sivun takaisin kirjaan kiinni ja tenava istui kuin suolapatsas penkissään osoittaen tarkalleen ilmeillään, ettei todellakaan aikonut suostua moiseen tehtävien tekemiseen. No, minun kanssanihan moinen ei vain onnistu joten totesin, että ope saa laitella äidille viestiä että tenava on myöhempään koulussa sillä ennen kuin aukeama on tehtynä ei kotiin ole lähtemistä.

Aikansa tenava istua päkötti tuolissaan, tuijotteli seiniä, nyppi liimaa sormistaan, vääntelehti ja kääntelehti ja otti kuin ottikin kirjan eteensä vartti ennen tunnin päättymistä ja ryhtyi laskemaan. Aina välillä tuo jäi omiin ajatuksiinsa mutta aika pian sieltä palasi kun kurkkasin aikaa kännykästäni ja totesin sitä olevan jäljellä enää sen ja sen verran, tuon verran, viisi minuuttia jne.

Viimeinen lasku tuli valmiiksi minuutti ennen kellon soimista ja tenavan reissuvihkoon olinkin jo ehtinyt kirjailla kuinka päivä meni ihan mukavasti matikankirjaselkkausta lukuunottamatta. Hyvä päivä, sittenkin, sillä sitä perjantain levottomuutta ei päivässä ollut yhtään vaan tenava jaksoi kuin jaksoikin olla aloillaan koko päivän. Jes. Toivonpa tosiaan, että tänään on eilisen kaltainen päivä, tenavan totaaliflippipäivät kun väsyttää ihan älypaljon myös ohjaajaa.

Työmaalta suoriuduttuani koppasin speden tarhalta ja nakkasin tämän kotiin prinsessan vahdittavaksi. Prinsessa hoiteli vahtivuoroa aina siihen asti, kun poikanen 17vee kotiutui hieman myöhemmin, minä olin jo tuossa kohtaa naapurikylillä ostosparatiisissa riekkumassa.

Todettakoon, että elektroniikkaosastoa lukuunottamatta kokolailla kaikki (!!!) joululahjat on nyt hankittuna. Huh! Me alamme olla oikeastaan kokolailla jouluvalmiita, ruokaosasto nyt toki vielä uupuu mutta muuten hommat on hyvällä mallilla. Ihan hyvä näin, aika hyvin pukkaa ohjelmaa tähän vuoden loppuosastoon.

Tänään pitäisi suunnata töiden jälkeen nimppareille (voi plääh) ja huomenna on luvassa speden tarhalla joulutapahtuma. Torstaille ei ole onneksi mitään, eikä tietenkään sitten loppuviikollekaan paitsi se ukon laivareissailu mutta seuraavalle viikolle on jo kalenterissa taas parit merkinnät. Höh.

Itse olen kahden vaiheilla joulujuhlapäivän suhteen eli mennäkö lauantaina töihin vaiko ei. Vapaapäivänhän siitä saisi, eikä tuolloin todellakaan tarvitse silti olla koko päivää töissä mutta toisaalta taas. Omien tenavien juhlia ei tänä vuonna ole tyrkyllä joten sikäli ehtisin vallan mainiosti mutta mene ja tiedä jaksaako sittenkään. Onneksi asiaa ei tarvitse päättää tänään.

Kauppareissusta palattuani en sitten tehnytkään eilen enää oikein mitään. Himppasen toki touhusin keittiössä siivouspuuhissa, mikä ihme siinä on että tenavat saa keittiön aina sotkettua kun et ole kotona? Spede ja junnu touhasi pihalla lumihommia, prinsessa luki kokeisiin ja höpöttelin siinä poikasen 17vee kanssa touhutessani.

Loppuilta menikin sukkapuikkoja heilutellen ja aika hyvällä mallillahan tässä niiden suhteen ollaan. Totesin näet, että hittolainen soikoon, minullahan on vaikka kuinka monta paria sukkia kudottuna olkkarin arkkupöydän sisuksissa. Siellä ne odottaa lankojen päättelyä joten enpä taidakaan urakoida useampaa sukkaparia pukinkonttiin tänä vuonna.

Niin paitsi nämä nyt puikoilla olevat ja yhdet toiset, näissä kun on ajatuksena kutoa vastakkaisväreillä poikaselle 19vee ja tämän tyttikselle eli toisella oleva pohjaväri on toisen raitojen väri ja päinvastoin. Tarkoitus olisi työpäivän päätteeksi ehtiä touhaan aloitussilmukat sukkaparin toiseen sukkaan valmiiksi jotta saan otettua kutimen mukaan nimppareille mutta nähtäväksi jää tämäkin.

Vaan jaa. Kello lähenee puolta kuutta, hurraa, joten kohtahan tässä voisi laitella auton piuhaan. Pakkanen tosin on mennyt takamuksilleen ja ulkona on vesikeli, kiva, joten oletan että työmatkastakin tulee lipoisa kokemus. Kirviäisessä on ihan surkeat talvirenkaat ja valitettavasti pikkukirpun renkaat ei sopinut siihen. Sniif.

Josko tästä sitten suuntaisi tekemään jotain. Vaikka niitä aloitussilmukoita tässä välissä. Se on siis moro ja have fun!