Helou. Taas.

Nyt tässä sitten odotellaan. Työterveyslääkäri olisi klo 9.40, sitä ennen käyn antamassa veritilkan hoitajalle. Jippii. Kumman helposti sen ajan sai, riitti kun totesi varsin mukavalle ajanvaraustätöselle että niin, kun ei tämä olo ota parantuakseen ja viime talvena sairastettu keuhkokuume hirvittää.

Jos kohta ajanvaraustätösen suhtautuminen olikin ihan mahdottoman ihana niin vielä hauskemmaksi koko touhu meni siinä kohtaa kun tätönen totesi, että nyt niitä oman kunnan lääkäreitä ei ole siellä mutta heillä olisi tarjolla toisen kunnan lääkäri joka tekee tämän päivän meidän työterveydessämme.

Että passaisiko tämä, sovitaan nyt vaikka nimeksi, Matti Nieminen. Se kuulkaa loksahti tämän akan leuka suoraan lattiaan ja tokihan se kävi. Siis mitämitämitä??? Äidin luottolääkäri! Herramunjee! Siis mitä? Mehän emme ole siskon kanssa koskaan tätä lääkäriä nähneet mutta lapsuus- ja nuoruusvuosiin tämä lääkäri kuuluu lähes kuin perheenjäsenenä.

Tästä lääkäristä puhuttiin meillä kotona USEIN! Hän se oli joka äidille sitä, tätä ja tota ja joka niihin selkäleikkauksiin lähetteitä ja joka oli AINOA joka oikeasti osasi hoitaa äidin moninaisia sairauksia. Teini-iässä sitä joskus jopa mietti näiden moninaisten puheiden päälle että onkohan se jumala sillä samanlaiseen asemaan lääkäri meillä kotona äidin puheissa nostettiin.

Eli joo-o. Menen siis äidin luottolääkärille tänään. Arvatkaapa vaan naurattaako. Ja ihmetyttääkö. Ja mietityttääkö. Pitäisikö minun kertoa sille terveisiä tuonpuoleisesta? Se kun on, ainakin äidin puheiden mukaan, varsin lupsakka ja mukava mies. Esittelenkö itseni minuna vai äireen tyttärenä?

Ja siis oikeasti. Kuinka JULMETUN vanha se on? Äiti olisi nyt 60v joten kaipa se nyt ainakin samaa ikää on? Vai olisiko äiti kehunut niin vuolaasti itseään nuorempaa lekuria? Mene ja tiedä. Mutta hauskaa tästä todnäk tulee, väitän mä.

Ja muihin asioihin. Tiskikone on päällä. Spede on kiikutettu tarhaan. Junnu on lähetetty kouluun. Prinsessa tuijottaa telkkaria olkkarissa ja lähtee about puolen tunnin päästä. Ukko on työmaalla ja oli yllättänyt vaimonsa vallan ihanasti, pikkukirpun tuulilasi oli skrapattu puhtaaksi samalla kun Voldemarin.

Eli jaa. Täällähän on kaikki kokolailla kuosissa. Miinus tietty se, että joudun käymään TAAS kaupalla kun liikun, kas kun linnunsiemenet ja talipallotkin on loppu. Ja talitintti tuijotteli jokseenkin syyttävästi rappujen kaiteella kun palasin spedeä viemästä. Ou mai. Näihin puheisiin se on moro tältä erää. Taidan oikaista hetkeksi kylelleni.