Se joka väittää…

… että minulla on jokseenkin tylsää, on oikeassa. Tunnin päiväunet tosin nielaisi osan tylsästä ajasta pois, huh, mutta silti. Tylsyyden tappamiseen on monia keinoja jotka ei kuluta oikeastaan yhtään energiaa. Yksi on tämä.

 

Hei siis nyt mimmit pikkuisen jarrua päälle! EN todellakaan tarkoittanut tämän kirjan asentojen harjoittelua, vaikka eipä tuokaan huono idea tylsyyden tappamiseksi kaiketi olisi, vaan testailua siitä saako kännyllä otetun kuvan lähetettyä sähköpostiinsa ja siirrettyä sieltä tänne. Voin näemmä ilolla kertoa että saa.

Mitä taas tulee itse tähän kirjaan niin voi apua! Prinsessa, 12v, kiikutti tämän eilen minulle siivoiltuaan vaatekaappiaan. Lievästi punaisena ja hieman ehkä hämmentyneenäkin. Että kun äiti tällainen löytyi hänen vaatekaappinsa päältä. Siinä oli äidillä mennä sitruunateet rinnuksille sillä hei, lapsen vaatekaapin päältä? Hetken köhittyäni tajusin toki miten kirja sinne on päätynyt.

Huonehan oli ennen teinin huone. Ja teinihän oli 19v kun muutti pois kotoa. Ja teinihän seurusteli pitkään ennen muuttoaan. Ja siis kirjan olemassaoloahan minä en edes muistanut enää vuosiin eli johtuisiko se muistamattomuus osittain siitäkin, että teini on sen jossain kohtaa nuoruusvuosiaan kiikuttanut huoneeseensa.

Sivistääkseen itseään kirjoilla, aivan kuten äiti aina neuvoikin, mutta siis daa. Ei äiti nyt ihan tällaista kirjallisuutta tarkoittanut kehotuksillaan. Kirja itsessäänhän on perverssin siskoni antama joululahja ukolle. Tai synttärilahja. Tai joku vastaava. Ja lahja on annettu silloin joskus ennen kolmea yhteistä lasta mutta toki ensimmäisen yhden tai kahden yhteisen lapsen jälkeen.

Vaan olipa sitten löytö. Ja olipa … kyseenalaisesta paikasta tehty löytö. Onneksi tuo on nyt hankalammin löydettävissä. Ugh. Olen puhunut.