Hupsista heijaa!

Ja niinhän siinä sitten kävi, että vanha uskollinen sotaratsu otti ja kumahti ihan lopullisesti. Mitä todennäköisimmin kovalevy otti ja kumahti lopullisesti. Huoks. Kuukausi tuli kärvisteltyä ilman omaa konetta mutta sitten riitti ja kas, tänään tarttui sitten tämä hpn kone matkaan kaupoilla reissatessa.

lankoja

Se kaupoille lähtemisen varsinainen syyhän oli keväällä saamani lahjakortti lankamaailmaan, niin paljon on tullut kudottua sitä, tätä ja tota tässä syksyn aikana että nyt oli ihan PAKKO päästä pelmaamaan laajempaakin lankavalikoimaa. Ja tulihan sitä sitten pelmattua, kuten kuvasta näkyy.

Kyllä nyt kelpaa sanon mä! Ja kone taas. No, sittarissa osui silmiin ihana sininen miniläppäri ja testi näppäimilläkin lupaili hyvää joten likeltä liippasi ettei kapine lähtenyt matkaan. 2 Gb keskusmuistia sai kuitenkin jarrut päälle mutta siinä määrin kotiin kurvaillessa kenkutti ostamattajättämispäätös että päädyin kurvailemaan paikalliseen markettiin.

Ja kas, nyt on sitten 4 gigaa keskusmuistia valkoisissa kuorissa. Ei tosin ihan niissä 13,3 tuumaisissa kuten se sininen olisi ollut mutta 14 tuumaa nyt ei juuri enempää ole ja kas, näppäimistökin tuntuu ihanalta sormien alla. Isommissa uusissa koneissa kun on ollut ongelmana juuri se, etten ole vain kertakaikkiaan sietänyt niiden näppäimistöjä.

Ihan sama miten paljon olen pinnistellyt niin pah, aina on sormet osuneet ihan mihin sattuun, ilmeisesti pienemmät tuumat saa näppäimetkin asettumaan paremmin omien sormien alle. Eli kyllä, viimeinkin on nyt sitten toimiva kapine. Josko sitten tätä tulisi käytettyäkin, mene ja tiedä.

Muuta ihmeellistä nyt ei olekaan sitten tapahtunut, kirviäiseen vaihdettiin kaikki puolat sillä yhden puolan uusiminen ei auttanut kuin hetkellisesti. No, eipä kaikkien puolienkaan vaihtaminen auttanut kuin kotvan, nyt auto toimii ja ei toimi, ihan hetkestä kiinni.

Millään tapaa se ei pidä seisoskelusta valoissa tai risteyksissä, monesti moisen jälkeen moottorin vikavalo alkaa vilkkua, vilkkumista ei tosin tapahdu kuin kotvan ajan ja kas, auto palautuu ennalleen. Outo vika, todella outo. Kirviäinen on siis lähdössä huoltoon jossain kohtaa kunhan tässä saan aikaiseksi.

Vaan jaa. Taidanpa siirtyä nyt kahvittelun kautta sukkapuikkojen pariin, loppuun vielä himppasen kuvaa viime aikojen tekeleistä.

kudelmia

ipa

 

5 comments on “Hupsista heijaa!

  1. Voi, kuulostaa niin valitettavan tutulta. Omasta kokemuksesta on jo muutama vuosi aikaa, mutta vasta pikkuhiljaa pääsen tuosta suoranaisesta kiusaamisesta yli. Olin avustajana kolmiopettajaisella pikkukoululla, jossa johtaja ja varajohtaja pitivät avustajaa toisen luokan kansalaisena. Avustajalle ei tarvinnut ikinä kertoa esim. retkistä tai muutoksista normaaliin koulutyöhön, taukoja oli vaan 10 min ruokkis, eikä asiaa opehuoneeseen ollut. Kerran kysyin esimieheltäni voinko lähteä töistä 10 min aiemmin, sillä olivat soittaneet lääkäristä ja aikaistaneet ultra-aikaani (auto oli peruuttanut jalalle, ja sitä tutkittiin). Esimies katsoi minua, kuuli varmasti kysymykseni, mutta ei vastannut mitään.
    Olin määräaikaisella työsopimuksella, enkä kaivannut yhtään sen uusimisesta. Kiitokseksi 1,5 vuoden työstä altistuin sisäilmaongelmille. Tämä rajoittaa tällä hetkellä paikkoja, missä voin työskennellä. Että silleen…

    Mökö

    • Jep jep, tiedän tunteen. Jotenkin tämän vielä ymmärtäisi jos eläisimme niitä aikoja kun työmaalla oli ihan oikeasti niitä omista töistään luistavia tyyppejä mutta nyt kun kaikki hoitaa työnsä säntillisesti ja mitään ei jää tekemättä, oikeastaan moni tekee enemmän kuin pitäisi niin aika pahalta tuntuu.
      Olemmekin porukalla mananneet kerran jos toisenkin sitä että näinkö meitä aikuisia ihmisiä pidetään valvottavina lapsina, lohtua onneksi tuo se että tiedämme että opettajakunta on tyytyväinen työhömme ja arvostaa meitä mutta niin.
      Kivaahan tämä ei ole, ei millään tavalla. Surullista jopa monella tapaa. Epäilenpä, ettei meidän tämän vuoden määräaikaisita taida juuri monikaan tahtoa jäädä taloon keväällä, kyllä meidät on niin alennettu koiran tasolle.
      No, hymy revitään silti vaikka väkisin pyllyyn, jos ei muuta niin nauramme toisillemme kun paikan saamme ja sen teemme yhdessä hyvillä mielin.

  2. On se jännä miten nykyisin tuntuu, että jokaisella työpaikalla alasta riippumatta on sama tunnelma. Työntekijöillä on vain velvollisuuksia, -antajilla vain oikeuksia. Inhottavaa! Mutta ihania käsitöitä olet tehnyt ja mahtava lankakasa näköjään odottaa innostunutta puikkojen heiluttelijaa.
    Mukavaa viikonloppua!

    • Oikein hyvää joulua sinnekin!

      Piti niin kirjoittamani muutama sananen mutta hupsis taas kerran, enpä muista nyt sitten millään tunnuksiani saati salista tänne. Voi rähmä! Kunhan ne osuu kohdalleen niin palaan asiaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s