Josko sitä muutaman sanasen

Näin pitkästä aikaa ja loman viimeisen päivän kunniaksi. Ukon lomahan päättyi jo reilu viikko sitten ja kas, ryminällä päättyikin. Tiedä sitten kuka, mikä tai onkokaan työmaalla iskenyt joku laskuvirhe sillä kas, väkeä ei riittänyt (eikä riitä edelleenkään) kumpaankin vuoroon koneita pyörittämään joten just.

Viime viikolla ukko painoi neljässä päivässä 55 tuntia töitä, tämän viikon tuo sitten aloittikin heräämällä eilen aamulla puheluun ja painelemalla työmaalle tekemään puolikkaan aamuvuoron oman iltavuoron alle. Lievästi maitohapoilla taitaa olla hän.

Itse sen sijaan käytin eilisen ihan vain siihen lomaltapaluun valmisteluun eli ensin markettireissulle ja molemmille pojille uudet reput ja penaalit. Sen jälkeen vuorossa olikin apteekki ja prinsessalle naaman entrausaineet. Siitä suuntasin kelaan hakemaan prinsessalle koulumatkatukihakemuksen, ammattikouluhan on tuolla naapurikylällä.

Koska poikanen 19vee, anteeksi korjaan, 20vee (synttärit oli lauantaina!) oli lomilla viikonlopun, palasi armeijan leipiin sunnuntaina eikä lomaudu enää ennen valaviikonloppua niin osa eilisestä meni tämänkin juttuja hoidellessa. Vakuutusyhtiöön soittelua (pojan kännykän näyttö oli haljennut housun taskussa marssiessa) ja soittelin siinä autokoulullekin.

Se inssiajo kun onnistuisi passelisti valaviikonlopun jälkeen maanantaina kun luvassa on pidennetty loma. Arvatenkaan yhtä ainoaa inssiajoaikaa ei tuolle maanantaille enää ollut (hittolainen) mutta aivan ihana autokoulun tätönen totesi että hänpä tutkailee ja soittelee myöhemmin miten käy.

Ja niin vaan tuo sai kuin saikin pojalle järjestettyä inssiajan maanantaille, joku varsin ystävällinen mautokortin suorittaja oli ollut suostuvainen vaihtamaan oman inssinsä jo edelliselle perjantaille jolle aikoja oli vapaana. Jes! Nyt vaan peukut pystyyn että inssi menee läpi, tämä armeija-aikainen inssien järkkäily on himppasen hankalaa hommaa…

Taysin reissut speden kanssa on käytynä, tosin lausunto toi pienen yllätyksen mukanaan ja edessä onkin vielä unipolygrafia. Joopa joo, paitsi että tässä täytyy ottaa vapaata pojan valan takia niin jossain kohtaa on sitten lähdettävä yöpymään taysiinkin ja kas, vapaatahan siihenkin on otettava.

Mitään uutta ja ihmeellistä ei edelleenkään tullut ilmi lääkärinkään taholta, tutkimus sentään oli hyvin perusteellinen ja tunnin tuo veivasi ja väänsi ja käänsi ja touhusi speden kanssa. Karkeassa, hienomotoriikassa ja suun alueen motoriikassa haastetta, ei varsinaista kehitysviivettä vaikka kehittyykin ikätovereitaan hieman hitaammin.

Liikkuminen ja hengitys hieman tavallista raskaammat ja kömpelömmät, tauotus hengityksessä omituinen. Puheterapian jatkoa samoin kuin pienluokalla pysymistä suositellaan. Vahva mielikuvitus, erittäin herkkä ja niiltä osin mahdollisesti käyntejä koulukuraattorilla tai -psykologilla. Että näin.

Onneksi tämä osio on nyt kokolailla hanskassa, kyllä taysin ravi vaan aina on jotenkin ankeaa touhua, olkoonkin että siellä saatu palvelu on ihan ensiluokkaista. Harmillista tosin että ope vaihtuu nyt eikä tiedonsiirto oikein pelitä sillä terkka on vielä lomilla mutta eiköhän tämä tästä.

Itse olen kokenut pienimuotoisen muodonmuutoksen jos kohta myös oppinut (!!!) uutta! Muodonmuutos on tosin osin paluuta entiseen, pyörähdin siis kampaajalla ja värjäytin hiuksista osan vanhaan kunnon tapaan kirkuvan punaisiksi. Ja se oppimispuoli taas…

fleda

Mitäs tähän sanotte?! Ihminen joka ei ole IKINÄ osannut tehdä muuta kuin tavallisen letin ja senkin huonosti, on opetellut viimeisen viikon aikana tekemään ITSELLEEN ranskalaisen letin. Siis OMG! Ja jos kohta tämä kipinä lähti siis omalta kampaajalta joka kutrit letitti värjäyksen perään niin johan se sitten poikikin kipinää.

Joka aivaten ainoa aamu viime viikolla piti letittää kutrinsa uudemman kerran. Siinä meni välillä tuntikin heittämällä, yhtenä aamuna oli pakko pitää vartin tupakkataukokin kun muuten olisin kiukuspäissäni todnäk raastanut hiukset irti päästä.

Jos sormet on kuin nippu k*rpiä niin ne on kuin nippu k*rpiä ja hittolainen, kuka nyt päänsä taakse näkee? No, pari päivää pidin ihan suosilla taukoa todettuani perjantaiaamuna että hommahan on selvästi nopeutunut himppasen (letityksessä meni vajaat 10 minuuttia) ja kas, tänä aamuna päätin kokeilla uudemman kerran.

Se oli kuulkaa maksimissaan 5 minuuttia, tuskin edes sitä, mikä meni letittämiseen aikaa ja hiiohoi, osasinpa jättää sen letin aloittamisenkin alemmas kuin aiemmin! Jes! Ihan tasainen se ei, tietenkään, ole nytkään joten tällä kertaa en edes yritä väkertää sitä pinneillä kiinni letin alle mutta yhtä kaikki. Letti se on!

Tosiaan, tämä on viimeinen lomapäivä ja huomenna palaan itse sorvin ääreen. Samoin tekee prinsessa, pojat suorittaa paluunsa vasta torstaina. Mitään ihmeellistä pyykkäystä ja imurointia lukuunottamatta en ole tälle päivälle suunnitellut mutta onhan sitä siinäkin.

Tai jaa, lankakauppaan pitäisi kyllä lähteä sillä hei, oikeasti. Ihminen (idioottisellainen) ostaa niitä lankoja kerätolkulla, siis vaaleaa lilaa, vaaleanpunaista, marjapuuron väristä, tummaa lilaa ja pinkkiä, mutta eipä osta sitten kuin YHDEN kerän luonnonvalkoista jota se aivopierufiiliksissä aloitettu päiväpeite nielee ihan eniten.

Just. No, paikkasinpa tekemättömien käsien syndroomaa ehtoolla sitten kaivamalla esiin keväällä aloitetut villasukat joiden toinen pari oli valmiina ja toinen ehtinyt kutoutua sentin verran varrestaan. Gilmoren tyttöjen seurassa tuli touhuttua kantapääkin jo valmiiksi joten taidan jatkaa sukan loppuun vielä tänään.

Vaan jaa. Josko tästä vähitellen siirtyisin ihmettelemään pitäisikö kohta tehdä täsmäisku kerrosta ylemmäs. Se loman loppu kun on jo ihan nurkan takana koululaisillakin. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Josko sitä muutaman sanasen

  1. Kesäviikot ovat kuluneet todella vauhdikkaasti! Paljon asioita teillä on kuitenkin hoidettunakin. Ja taitaa töihinpaluukin olla nyt vähän toisenlaista kun odottamassa on vakipaikka. Siitä se taas lähtee.
    Miten ihmeessä olet saanut letitettyä tukkasi tuolla tavalla?! Olen yrittänyt monta kertaa samaa…..

    • Kieltämättä kesä meni jälleen vauhdilla ja totta, hieman toisilla tunnelmilla sitä tuli mentyä töihin mutta vaikuttaako siihen sitten vakipaikka vai muuttuva työnkuva, mene ja tiedä.

      Kuule, älä kysy! Verta, hikeä ja runsaasti kirosanoja sen harjoitteluun on kuulunut eikä se nyt edelleenkään ole juuri niin kohdallaan kun pitäisi mutta kieltämättä kerta kerralta onnistuu paremmin! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s