Hyvää juhannusta!

Se olisi sitten taas kerran juhannusaatto käsillä. Vauhdilla ne menee aina nämä kesäviikot, ei sille vaan mitään voi. Toisaalta onko ihme? Jos ihmiset huitelee pitkin poikin maita ja mantuja kuin heikkopäiset niin meneehän ne.

Alkuviikko onkin mennyt varsin vauhdilla, tiedä häntä onko tässä mitään mainittavaa saanut aikaan mutta menoa on ainakin riittänyt. Eilen jämähdin aamusta nojatuoliin, ne isoäidin neliöt ja niiden liittäminen kun oli ihan pakko päästä kokeilemaan.

Kolme tuntia sitä tuli ommeltua niitä yhteen, pääteltyä lankoja ja todettua että hittolainen, eihän tämä nyt mitenkään hankalaa hommaa ole mutta hidasta, sitä se todella on. Eilisen saldo on kaksi viidentoista neliön soiroa ja toteamus että jos tosiaan aion tehdä niistä päiväpeitteen omaan sänkyyn niin sehän tarkoittaa sitä että niitä täytyy virkata lisää.

Ja paljon. Äkkiseltään laskin että 300 neliöä riittää juuri ja juuri peittämään sängyn mutta yhtään reunoille niistä ei jää roikkumaan ja tällä hetkellähän niitä on valmiina suunnilleen 120 kappaletta. Että juu. Pitäisikö sittenkin tehdä niistä päiväpeite junnun sänkyyn…

Puoliltapäivin otin ja potkaisin itseni liikkeelle, kierros apteekkiin prinsessan ja omien lääkkeiden noutoon, siitä tokmannille hakemaan lisää lankoja, kirjastoon palauttamaan säkillinen kirjoja ja reitin päätteeksi kahville tyttärelle ja rääppistä vellaamaan.

Se on muuten mokoma oppinut ihan hetkessä kaikki liikkumisen riemut. Jos vielä kuukausi takaperin tuo ei osannut kuin nousta istumaan ja ryömiä niin nyt se ryökäle nousee tukia vasten pystyyn ja kävellä köpöttelee haparoivin askelin ilman sitä tukea pitkin huushollia.

Ongelmiahan tuottaa lähinnä se, että muutaman hoippuvan, rauhallisen askeleen jälkeen neiti ottaakin juoksuasenteen ja pam, rähmälleenhän siinä menee. Vaan on se ihana, kerrassaan! Kakka ja äiti on ihan suosikkisanoja, se kakka sopii kaikkeen mihin äiti ei sovi.

Kotiin kurvasin marketin kautta ja nakkasin perunat kiehumaan ja uunimakkarat uuniin ja kotvan siinä ennätin ihan vain olla ja evästää lapsia kunnes oho! Ikkunan takana istui variksen poikanen. Ja ei, se ei ollut millänsäkään vaikka poikanen 19vee kuvasi sitä, käänteli päätään vaan sen mukaan miten liikuimme keittiössä.

varis

Siihen se jäi kököttämään kun olimme saaneet ruokailtua ja poistuimme keittiöstä. Kauaa se ei tainnut malttaa aloillaan olla sillä kotvan kuluttua tuo tuijotti minua olkkarin ikkunasta. Aha. Tainnut juuri lähteä pesästä, siinä määrin hullunrohkea tipu oli kyseessä.

Pihallakin sitä ihmeteltiin, se kun aiheutti lievää kauhua ”pojille” eli poikaselle 19vee ja tämän kavereille. Yhden kavereista jouduin saattamaan ihan sinne ulos asti, ulkorappujen kaiteella vahtia pitävä variksenpoikanen kun aiheutti lievää kauhua ja esti kaverin pääsyn ovesta ulos.

Variksenpoikanen laskeutui sievästi kaidetta alas kun tälle höpöttelin pihassa, hyppäsi maahan ja tutki nokallaan verkkareideni lahkeen vetoketjua. Välillä tuo pyrähti istumaan ulkokeinun päälle ja sieltä tuo suunnitteli lennähtävänsä olkapäälle jonka tosin kielsin.

Varsinainen persoona kyllä, hetken kuluttua tuo lennähtikin istumaan puutarhapöydälle ja junnu oli ihan myytyä poikaa, olisi tahtonut vähintään lemmikiksi puheen rytmin mukaan päätään kallistelevan kaverin.

varis1

Kielsin ehdottomasti koskemasta ja ihan yhtä ehdottomasti kielsin ruoan tarjoamisen toiselle. Junnusta perustelut oli ihan tyhmät, ei kai sen nyt ole pakko oppia elämään omin päin luonnossa jos otetaan se meille asumaan. Juu ei, ei oteta.

Sisälle siinä piti siirtyä mutta pöh ja pah, tirppahan otti ja lennähti perässä kuistille istumaan ja tutkimaan mitä kaikkea oli tarjolla ikkunalaudoilla. Ja olihan niitä, kuolleita kärpäsiä ja öttiäisiä ja niitä tuo jäi kuistille popsimaan kun me muut siirryimme sisätiloihin.

varis2

Ehdin jo siinä mielessäni manata että millähän ihme ilveellä saan kaverin pois kuistilta mutta kun seuraavan kerran ulos siirryin niin olihan tuo vaihtanut majapaikkaa, sieltä ulkorappujen alta tuo köpötteli esiin samantien kun kuuli liikettä pihassa.

Saunalle minä sen sitten saattelin, hassu viipottaja kun kävellä köpötteli perässä kunhan sille jutusteli samalla ja saunan edustalla tuo huomasi onneksi jotain itseään kiinnostavaa ja pyrähti seinää vasten nojanneen vaahteranrungon päälle kököttämään.

Jonnekin se siitä oli häipynyt kun myöhemmin illalla pihaa tutkailimme ja hyvä niin, minä kun en ota vaivoikseni enää yhtäkään linnunpoikasta vaikka ne kuinka suloisia olisikin. Olihan meillä yhtenä kesänä täällä harakka käsiruokinnassa, Holopaiseksi se ristittiin ja se se persoona olikin.

Olkapäällä keekoili kun ulkona touhuttiin, sisällä tepasteli omistajan elkein ja muutenkin oli herraa talossa. Siipirikko-poikanenhan se oli kun se pihasta löytyi, tämä varis sen sijaan osasi jo lennähdellä pieniä matkoja joten varmasti oppii luonnon tavoille nopeaan jos vain ei sitten ole päätynyt kissan ruoaksi.

Holopaiselle kävi muuten loppujen lopuksi huonosti, siltä meni niskat poikki kun kumautti päänsä sängyn reunaan sen alla loikkiessaan. Varpushaukkakin meillä oli jossain kohtaa, se ei tosin ollut hoidokkina sen kummemmin mutta siipirikkona sekin meille tuli, poliisilta tosin ja me toimitimme sen Korkeasaareen hoidettavaksi.

Loppupäivä menikin sitten ilman kummallisia näkyjä ja tai outoja hiippareita ja minä sain muutaman neliön lisää virkattua. Jotenkin sitä oli illalla niin valmista kauraa hyvissä ajoin että sänkyyn hiippasin heti ukon kotiuduttua työmaaltaan ja kas, liekö siinä sitten syy sille että tänään istuinkin aamukahvilla jo himpan viiden jälkeen.

Ihan hyvä toisaalta, ennätänpä tässä touhuamaan jauhelihakastikkeen ennen kuin täytyy alkaa katsoa kapineita kasaan. Mökkireissuahan se sitten perinteiseen tapaan pukkaa, junnu lähti eilen jo edeltä sinne tätinsä kyydillä. Me hilppasemme sinne tänään jossain kohtaa mutta kovin on joukot pienentyneet vuosien saatossa.

Nyt mukaan ei lähde kuin spede, prinsessa jää poikasen 19vee kanssa kotiin sillä hänelläkin on omat menonsa suunniteltuna. Prinsessa on onneksi osoittautunut niin luotettavaksi ja rauhalliseksi että nytkin ne menot on grillailua kavereiden kanssa yhden kaverin pihassa (vanhemmat on kotona) ja leffareissua.

Poikanen 19vee taitaakin sitten pyöriä pitkin kyliä omien kavereidensa kanssa, veikkaanpa että tukkansa tuo saa kipeäksi mitä sivukorvalla kuuntelin tämän ja kavereiden suunnitelmia. Just.

Vaan jaa. Josko sitä soosia tekemään. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s