Kovin ne on pitkiä…

Tunnit odottajalle. Työhaastattelu on nyt takana ja päätöksiä odotellaan hyvinkin pikaisella tahdilla, tosin eilen niitä ei vielä näkynyt. Mahdollisuus sille tosin olisi ollut, haastattelijoiden mukaan kun tieto saattaa osua jo samalle päivälle mutta viimeistään seuraavalle. No, nyt eletään sitä seuraavaa eli a-p-u-a!

Tyytyväinen tässä toki saa olla, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Kaiken kaikkiaan kun hakijoita oli ollut reilusti yli sadan ja näiden kyseisten paikkojen haastatteluun valittiin kuusi ohjaajaa. Ei hassumpi suoritus siis sekään. Esimieheltä ennätin pikaisesti päivällä kysyä miten haastattelu omalta osaltani oli hänen mielestään mennyt.

Kun vastaus on leveä hymy ja pystyyn nostettu peukalo niin ei sitä voi itseään epäonnistuneena pitää vaikka eipä silti, itsestä haastattelu tuntui kovinkin luontevalta ja rennolta, olkoonkin että pöydän toisella sivulla istui kaksi ennestään ihan uppo-outoa ”isompaa” päättäjää.

Tänään on uusi päivä odotella päätöksen saapumista, sähköpostiinhan se putkahtaa jossain kohtaa kun on putkahtaakseen mutta lievää jännitystä aiheuttaa lähinnä se että enpä nyt ole alkuunkaan varma kumpaan; työ- vai siviilisähkikseen.

Siviilisähkistä en työmaalla pääse kurkkimaan, kas kun en todellakaan muista sen salasanoja vaan se on tiukasti omalla kotikoneellani käytettävissä. Työsähkistä sitten pääsenkin kurkkimaan niin kotona kuin töissäkin joten hmmm… Onneksi esimies lupasi kääntää tiedon itseltään samantien kun sen saa siihen työversiooni joten oletusarvoisesti pääsen joko riemuitsemaan tai masentumaan heti kun se on tehty.

Vaan jaa. Taidan nyt aamuviiden kunniaksi ottaa ja kaataa itselleni toisen kupposen kahvetta, asettua nojatuoliin, laittaa OCn karseiden kotkien uusimman jakson pyörimään ja heilautella himppasen sukkapuikkoja aamutouhuja odotellessa. Se on siis moro ja have fun!