Kovin on ollut hiljaista

Täällä, blogissa. Kotona sitä ei sitten olekaan ollut, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ihan kuten elämässä kuuluukin riittää.

Rääppis oli viikko takaperin mummilla yökyläilemässä ja sehän se olikin mukavaa. Tällä kertaa neiti nukkui kuin nukkuikin matkasängyssä, edellisellä kokeilullahan siitä ei tullut yhtään mitään kun lapsi sai jonkinasteisen pelkokohtauksen heti sinne laitettua.

Toisaalta, onko tuo sitten niin tarkkaa nukkuuko sitä matkasängyssä vai mummin ja papan välissä. Mummi väittää että on sillä mummihan on aamuvirkku eikä todellakaan osaa maata möllöttää edes sinne aamuseiskaan omassa pedissä odottamassa että joku pieni ihminen heräisi.

Työelämä loman jälkeen on ollut jokseenkin hektistä, aamulla kun on töihin kurvannut onkin jo kotvan kuluttua voinut todeta että jahas, sitäkös ollaan taas jo iltapäivän puolelle menossa. Ohjattavalla on ollut nyt varsin hyvä kausi joka johtunee pitkälti siitä että pitkän huonon kauden jälkeen hyvä kausi tuntuu aivan erityisen hyvältä.

Onhan siihen työelämään toki mahtunut niitä vähemmän mukaviakin hetkiä, mutta ne nyt kuulunee työnkuvaan. Ikävin juttu tapahtui muutama päivä takaperin kun jouduin lähtemään ihan yhtäkkiä kesken päivän kotiin. Tilanne oli jos kohta itselle peläyttävä niin sitä se taatusti oli oman luokan oppilaillekin, aika tiukastihan me olemme hitsautuneet koko porukan kanssa yhteen.

Vaikka kuinka pitää oman elämän ja omat tunteet työmaan ulkopuolella niin siinä kohtaa kun kesken oppitunnin saa puhelun jossa kerrotaan lapsen saaneen kohtauksen koulussa sitä väkisinkin valahtaa kalpeaksi ja aivan varmuudella sen huomaa oppilaatkin.

Mitenkään sitä säikähdystä ei helpottanut se etten ensin ollut alkuunkaan kartalla siitä mistä kohtauksesta puhutaan. Kotimatkakin tuntui hämmentävän pitkältä vaikka liikennettäkään ei ollut yhtään sen enempää kuin normaalistikaan kotiin kurvaillessa.

Kotona tilanne onneksi selvisi hyvin nopeasti, spede-parka oli saanut ihan täysimittaisen paniikkikohtauksen norsupallopelin tiimellyksessä liikuntatunnilla. Vilkas mielikuvitus yhdistettynä maalivahdin toimenkuvaan oli muuttanut lähestyvän pallon pelottavaksi kouraksi joka tuli kohti vauhdilla.

Samankaltaisen kohtauksen spede oli saanut kerran aikaisemmin koulussa tänä keväänä, opettaja oli vain unohtanut kertoa siitä meille ja sillä kertaa kohtaukseen ei liittynyt hyperventilointi kuten tällä kertaa teki, lapsi oli vain valahtanut aivan valkoiseksi ja alkanut täristä tuolla kertaa.

Sitä kouraa minä sitten selvittelin spedeltä, ehdin jo olla hetken varma siitäkin että tenavalle on iskenyt jotkin ihme hallusinaatiot päälle sillä moisesta kourasta ei tahtonut aluksi saada mitään selkoa. Selvisihän se sitten lopulta kun aikani googlailin speden juttuja ja kas, kyseinen koura onkin disneyn lastenleffan pahiksen käsi.

Olen joskus aiemminkin todennut joidenkin lastenleffojen kohdalla että niissä on yllättävän pelottavia juttuja ottaen huomioon että ne on suunnattu naperoille. Tämäkin leffa on K-7-elokuva joten mikään väkivaltapläjäys ei ole kyseessä mutta kieltämättä kun sen pahiksen sain näkösälle en yhtään ihmettele että moinen koura saattaa olla varsin pelottava jos sen alitajunta läväyttää yhtäkkiä verkkokalvoille.

Nyt koura ei enää pelota, siitä kun on puhuttu ja jauhettu ja kuvia katseltu ja mietitty pinokkion nenät ja lentävät norsut ja kaikki mahdolliset mielikuvitushahmot jotka eivät ole yhtään sen enempää totta kuin se leffan pahiskaan. Mutta osasipa säikäyttää, ihan niin speden kuin äidin ja isänkin moinen kohtaus.

Oli se peläyttänyt openkin, hänen kanssaan soittelimme iltapäivällä ja selvittelimme tilannetta. Tiedä sitten liittyykö omaan työnkuvaan jollain tapaa se, että kovasti tökkäsi kun tajusin ettei speden koululla toimi tiedonkulku oikein alkuunkaan.

Opettajalla kun ei ollut mitään käsitystä tai tietoa siitä, että koululääkäri, koulupsykologi, fysioterapeutti ja puheterapeutti on yhteistuumin tehneet spedestä lähetteen neurologiselle. Jotenkin kuvittelisi että vaikka kuinka on kyseessä tämän kevään sijaisuutta tekevä opettaja olisi tällekin siirretty tiedot oppilaista joita hän opettaa.

Jospa tieto nyt kulkisi helpommin, siis kodin ja koulun välillä, minä kun esitin opettajalle toiveen siitä että ottaa herkästi kotiin yhteyttä heti jos on hiemankin jotain mikä ihmetyttää. Speden kohdalla kun ope oli tehnyt omia havaintojaan siitä mitkä kaikki on spedelle hankalia asioita ja totesi että lapsi tuntuu olevan kovin herkkä.

Kotonahan tämä on ihan tieto ja ihan tieto se on ollut koulussakin sille alkuperäiselle omalle opelle samoin kuin koulun terveydenhoitajallekin. Harmillista jos ihminen joka lapsen kanssa toimii päivittäin ei sitä tietoa ole saanut vaan on joutunut pyörittelemään ajatuksia lapsesta omassa päässään.

Tänään vietämme pääsiäisen päättäjäisiä ja sehän tarkoittaa käytännössä sitä että kohtsilleen pitäisi piilotella loput suklaamunat ja herätellä yläkerran unikekoja ihan jo siksikin että uni tulisi edes jotenkuten järkevään aikaan tänä ehtoona.

Kellojen siirtely on kyllä niin syvältä kuin vain voi olla, se on ihan turha edes kuvitella että itsekään saisi unta normaaliaikaan. Eilen ehtoolla tuijotin telkkaria yli puolen yön ja tänä aamuna nousin silmät jokseenkin ristissä ylös aamukuuden jälkeen. No, josko tänä ehtoona saisi itse jo helpommin nukuttua, epäilen kyllä.

Vaan jaa. Josko tässä vähitellen ryhtyisi tuumimaan niitä munakätköjä, se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Kovin on ollut hiljaista

  1. Kyllä tuollainen paniikkikohtaus pelottaa ja pelästyttää kaikki ympärillä olijat. Oma esikoiseni sai niitä erityisesti kun oli humalassa. Sitten kaverit soittivat paikalle ambulanssia ja minua, että kaveria ottaa sydämestä. Saa hän näitä vieläkin toisinaan, mutta onneksi ovat alkaneet pullonkorkit pysyä kiinni.
    Kellon kääntäminen vei minulta tästä viikosta kolme yötä melkein unettomaksi, joten haluan, että se touhu loppuu. Ei tällaista kukaan täysipäinen jaksa.
    Mukavaa viikonloppua!

    • No niin tekee ja jotenkin olin itse kuvitellut aina ettei niitä tule kuin isommille ihmisille, siis tyyliin murkkuiästä eteenpäin. Kasiveellä jotenkin ihan mahdottoman peläyttävä juttu!
      Kellojen kääntäminen tuntuu täällä edelleen, ihan syvältä ja hanurista ja prsiistä ja vaikkas mistä on se. Tenavilla on onneksi jo tasaantunut mutta äidillä vie hieman pidempään…
      Mukavaa viikonloppua sinnekin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s