Huomenta jälleen

Kappas, sitähän ollaan jo torstaissa. Eilinen työpäivä meni ihan mahdottoman hienosti, tenava oli koko päivän kuin ihmisen mieli ja hommat sujui kuin vettä vaan. Varsin mukavaa siis, on jotenkin paljon mukavampi lähettää kotimatkalle hyväntuulinen mukelo jonka kanssa ei ole tarvinnut vääntää yhtään mistään päivän aikana.

Kotiin kurvailin marketin kautta, kas kun piti hakea makkaraa. Potut olin kuorinut muusia varten jo edellisenä ehtoona joten ruoanlaitto ei kummoisia voimanponnistuksia kaivannut, kunhan laittelin ne kiehumaan ja nakkasin makkarat tomaattimurskapedille ja uuniin.

Uunimakkara on ruoka jota tulee syötyä todella harvoin ja se on kyllä harmi se. Se kun maistuu ihan kaikille, osa kiskoo tomaattimurskaakin siinä seassa soosin virkaa tekemässä, prinsessa taas noukkii makkarat ihan omina yksiköinään lautaselle muusin kylkeen.

Ruokailun päälle kiskaisinkin sitten kupposen kahvia ja päätin lähteä sittenkin pyörähtämään vielä kurkkaamassa josko sittarista löytyisi junnulle monoja. On tämä muuten ihme touhua, käytettyjä sopivan kokoisia monoja oikealla sidevalinnalla ei tahdo löytyä mistään mitä nyt olen sihtaillut.

Sitä toiseen sidemalliin passelia, sitä kyllä on tyrkyllä vähän siellä täällä mutta NNN-siteisiin sopivaa. Siis ei. Tai jos osuukin kohdalle niin koko on liian pieni tai iso. Huoks. Ihan yhtä älyttömältä tuntui siinä sittarin hyllyä tuijottaessa. Kolmet monot tähteellä. Siis kolmet. Ja nekin SNS-siteisiin. Voi sanonko mikä!

Eipä silti, yksiä ainoita sauvoja ei hyllyssä näkynyt ja nekin on ostolistalla, ilman sauvoja hiihtäminen ei oikein pelittäne. Että risoi. Prinsessa oli mukana matkassa ja hänelle tuli asiaa manattua ihan tosissaan. Johan tässä on kohta hiihtokelit ohi eikä poika ole päässyt ladulle kertaakaan!

Koetan tänään saada jotenkin sovitettua ohjelmistooni ihan urheilutarvikeliikkeessä käymisen mutta saapa nähdä onnistuuko, iltapäivästä kun on palaveri joten päivä venyy automaattisesti lähemmäs neljää ja tytärkin on rääppiksen kanssa tulossa iltapäivästä kyläilemään. Huoks nyt toiseen kertaan. Ei vierailulle vaan aikatauluille.

Matkaan tarttui muutama uusi huonekasvi sieltä epäonnistuneelta monoreissulta, mistään en löytänyt hoito-ohjetta amerikan muorille mutta kaipa sitä hoidellaan samaan tapaan kuin muitakin muoreja. Kai. Sen sijaan aasinkorvan ja muratin ohjeet löysin, ne tosin oli ennestään siinä määrin tuttuja että eiköhän ne jollain ilveellä hengissä saa pysymään.

Kotona iskikin sitten tarve järkkäillä olkkaria ja niin vaan olkkarin pöytä tyhjentyi kaikesta siinä aiemmin majaa pitäneestä tilpehööristä. Samalla kyytiä sai tosin osa hyllyistäkin, pakkohan se oli niille kasveille tehdä omat tilat. Hitokseen huonosti muuten tällä naisella kasveille kasvattamistilaa…

Matkaan tarttui myös jotain mitä ei välttämättä olisi tarvinnut tarttua eli Ben&Jerry´s-jäätelöä. Makua jota en ole ennen maistanut. Ja voi hitsinvitsi. Jäätelö-overdosehan siinä sitten iski kun seiskan jäljestä otin ja purkin avasin, kaivoin siitä puolet lautaselle ja mutustelin töllön ääressä.

Voi hiivatin Fairly Nuts, sanon mä. Pakkohan se oli se loppupurkkikin kaivaa pakastimesta ja kiskoa napaansa yhdellä kertaa. Miten voikin olla niin hyvää jädeä, kysyn mä vaan! Muut maut ei olekaan niin säväyttäneet vaikka prinsessa onkin ihan ehdoton fani niidenkin suhteen mutta tämä. OMG!

Enpä ole ennen tiennyt sitäkään että jäätelöoverdose voi aiheuttaa unetusta. Nyt se aiheutti. Herranen aika että alkoi silmätkin lupsua kun siinä nojatuolissa kupu jäätelöllä täyteen pumpattuna notkuin. Se oli siinä ja siinä että jaksoin komentaa speden iltatoimiinsa ja maate.

Ei liene ihme, että simahdin yöunille ihan kesken ohjelmavalikoimani jo ennen kymppiä. Ei liene ihme sekään, että havahduin sitten hereille aamuneljältä ja kahviahan tässä nyt kellon lähetessä viittä on tullut juotua jo pari kupposta. No, ennättääpä ainakin touhuta kotihommia jahka ukko tuolta on noussut ja suunnannut työmaalleen.

Tänään työmaalla ei olekaan sitten mitään ihmeitä tiedossa, niin paitsi että lähetän tenavan kotimatkalle tuntia normaalia aiemmin. Sitä ennen ennätämme tosin käydä musisoimassa ja opiskelemme yhden tunnin luokassakin, vikaksi tunniksi olenkin sitten varannut tiistaina tekemättä jääneet äikät valmiuteen.

Palaveriin kurvaillaankin sitten ihan toiselle koululle ja mikäs, mukavaa vaihteluahan on se. Nämä pienluokkapalaverit on osoittautuneet varsin mukaviksi tapaamisiksi, niissä on saatu vaihdettua ajatuksia ja toimintatapoja ja päästy jyvälle siitä mitä missäkin koulussa on menossa.

Ilta meneekin sitten rääppistä väännellen ja kaipa minä nakon kaksikon taas kotiinsa siinä iltaseiskan kanttiin kuten aiempinakin kertoina. Hiihtämään ei tänään sitten valitettavasti ehditä näin ollen, saa nähdä miten huomenna ennätetään.

Minä kun olen loman alkamisen kunniaksi luvannut junnulle että touhuan tämän kanssa kimpassa rosvosoppaa kattilallisen, se viime perjantaina tehty kun katosi pikana näköpiiristä. Ennätin minä siitä nyt pakastimeen saada ehkä kolme-neljä litraa mutta se muu osa…

Sunnuntaina oli kattila tyhjä. Ja ei, syöjiä ei ollut oikeastaan kuin kaksi. Itse ennätin saada yhden (!) lautasellisen koko määrästä, junnu ja poikanen 19vee sen kahteen pekkaan kiskoi hieman tyyliin ”tää on mun ruokalautanen, tää on santsilautanen ja katos hei, tää on mun jälkkäriannos”. Just.

Vaan jaa. Luulenpa, että otan ja ryhdyn vähitellen tutkailemaan ulkoista habitustani jonka jälkeen voinkin ottaa ja siirtyä tiskikoneen tyhjennyksen kautta sen täyttämiseen. Ukko kuulostaa passelisti heräilevän joten äänettömyyden aika on ohi. Se on siis moro ja have fun!