Keskiviikkossa oltas

Jes. Eilinen työpäivä olikin varsin kevyttä huttua sillä kas, tenavasta tuli aamusta viesti että on valitellut korvaansa ja jää päiväksi kotiin. Ei huono, sano. Minun päiväni menikin pitkälti heiluessa toisen kolmosen kanssa, mitä nyt pari tuntia siinä päiväsydännä käytinkin touhuten lapsille uusia äikän lisätehtävävihkoja.

Kotona odotti passelisti ruoka uunissa, touhusimme speden kanssa läksyt valmiiksi ennen kuin keittelin vielä satsin makaronia junnulle kastikkeen kanssa syötäväksi. Junnuhan ei syö kinkkukiusausta joten huoks. Toisaalta, pienempänä tuo ei syönyt ollenkaan perunamuusia joten ehkä kinkkukiusauskin vielä joskus uppoaa.

Keittiön raivattuani ja tuupattuni tiskikoneen päälle ennätin juoda kahvit ja tuijotella kotvan töllöstä tallennetta, spede kun ei ollut innokas lähtemään heti läksyjen jälkeen hiihtämään joten syötyähän siinä sitten itsekin tuli, kunnes sekä junnu että spede kipitti alakertaan. Hiihtämään, totesivat he.

Junnulta tosin puuttuu valitettavasti ne monot ja sauvat, tuliterät suksethan tuolla on, mutta ladulle pyörähtämään hänkin silti tahtoi kävelyseuraksi. Mikäs siinä, minä pakkasin pojat autoon, spedehän pakkaa ihan itse ne sukset kyytiin, ja kurvailimme ladulle.

hiihtospede

Hiihtohan on ollut spedelle jo aiemminkin mieluista huttua, viime talvena tosin ladulle ei päästy kertaakaan. Tänä talvena meno on sitten kertakerralta nopeutunut ja eilen en enää pysynyt edes perässä pehmeää ladun reunaa tallaillen. Se käy muuten ihan urheilusta, se tarppominen siellä pehmeällä reunalumella. Ja kas, kuvan kuusihan on muuten ihan kuin postikortista otettu!

Se meni kolme kieppiä jokseenkin ennätystahdilla, yksi kierroshan on piirun alle puoli kilometriä tuolla ladulla. Alle puolessatunnissa oli kiepit heitetty ja lapsi totesi että ei jaksa enempää. Ei kyllä ihmetyttänyt yhtään, viimeisen kierroksen tuo kiskaisi sellaista vauhtia että sauvakin jäi matkan varrelle ja sain sen noukkia matkaani.

Kotiin ajeltiin marketin kautta, nappasin mukaan kiinnisilitettävää paikkaa speden ulkohousuihin. Ne normiulkkarit oli kummasti kateissa ja hiihtoreissu tehtiin varaulkkareilla, niillä joihin on ilmestynyt takamuksiin omituinen viilto. Tiedä olisiko luistimenterä tai terävä jää pyllymäessä sen sinne tehnyt, niin siisti se oli.

Kotiin ehdittyämme otin ja kokeilin miten paikan laittaminen onnistuu ja onnistuihan se. Miten hyvin se sitten pysyy, sitä en tiedä, mutta niin hyvin sen sai paikalleen laitettua että kaivelinpa esiin ne toisetkin pari reikää itseensä saaneet ulkkarit naulakosta.

Tottakai ne kadonneetkin ulkkarit löytyi siinä hötäkässä, olivat jääneet prinsessan takin alle piiloon. Reikämallin ulkkareita oli kohdannut toisenkinlainen katastrofi, nehän oli revenneet pitkältä matkalta haaroista joten mikäs siinä, minä istuin kuin vanhanajan räätäli nojatuolissa ja parsin ne kuntoon siinä iltapuhteikseni.

Iltapalat ja tiskikoneen tyhjennys siinä samalla ja kas, niinhän päivä oli kokolailla taputeltuna jo iltakasin aikaan. Minä keskitin vielä kotvan tarmoni smoothien väsäämiseen, blenderin oston jälkeen siitä on tullut liki tapa että iltaisin tulee touhuttua seuraavalle aamulle töihin mukaan smoothien.

Tällä kertaa sekoittelin marjajogurtin sekaan ananasta, persikkaa, päärynää ja vadelmaa, niin ja hieman hunajaa jonka olen päättänyt olevan se joka saa minut pysymään vain ja ainoastaan tässä nuhamoodissa ja estävän varsinaisen taudin iskemisen.

Eiliseksi touhuamani appelsiinimehu, avokado, mansikka, päärynä, persikka-sekoitus kun oli turhan laihaa juotavaa töissä, jogurtti ja banaani nyt on ne jotka pitää nälkääkin loitolla. Valitettavasti täytin eilen ehtoolla putelini siinä määrin täyteen jo muilla emmeillä ettei banaanista mahtunut sekaan kuin pieni noko…

Avokado on muuten uusi tuttavuus meillä, on sitä joskus tullut maistettua mutta eipä se ole säväyttänyt. Smoothieissa se menee ihan huomaamatta ja opittua tuli sekin että avokado ja jogurtti yhdessä ei välttämättä pelitä jos tehtävä määrä ei ole iso niin että sinne saa paljon marjoja ja mehua sekaan.

Aika tahnaa tuli kun tässä viikonloppuna moista tein mutta toisaalta, riittävällä lanttailulla siitä sai varsin passelia juotavaa ja ihan kahden putelin verran. Smoothieista on innostunut myös muut meillä, niin paitsi spede ja ukko, pojat vaan on jokseenkin laiskempia sekoittelemaan niitä itselleen. Prinsessan kanssa olemmekin jo varioineet pakastimesta mustikatkin lähes loppuun.

Vaan jaa. Tässä pitäisi kaiketi ryhtyä asettelemaan kutristoaan ojennukseen, tenavakin on palaamassa kouluun tänään sillä korvassa ei ollut tulehdusta vaan vaikkukökkö on ikävästi jämähtänyt kiinni tärykalvoon. Huomenna tuo lähteekin sitten etuajassa irrotuttamaan sitä lääkäriin.

Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s