Ja minähän en bloggaa pyhisin. Kun nyt kerran rikoin kaavaa jo eilen lauantain osalta niin menköön nyt sitten pyhäkin samaan kasaan mutta tavaksi tätä en aio ottaa.
Eilen olikin varsin mainio päivä. Aamusta nautiskelin ihan kaikessa rauhassa ihanasta rauhasta joka tosin keskeytyi jo aamukuuden kanttiin kun spede köpötteli vessaan. Ei tuo alakertaan silti jäänyt, mitä vielä. Asettelin kutrit passelisti kuntoon ennen kuin ukko heräsi (mahtoi ihmetellä kun yleensä kiskaisen vain pikana ponnarin aamutuimaan viikonloppuisin) ja olin valmiina tien päälle jo ysiltä.
Niinpä niin, ne tyttären synttärit, minähän otin ja tein yllätyskäynnin tyttärellä. Matkan varrelta hain tyttärelle vähän pieniä lahjuksiakin eli Mymmeli-muumimukin (näyttää ihan tyttäreltä istuessaan sydämet päänsä yläpuolella), ruukkuruusun ja mansikkasuklaaleivoksen.
Tytär oli jokseenkin yllättynyt kun soittelin ovikelloa puoli kympin kanttiin mutta mikäs, mukavaahan se oli. Kahviteltiin, joku ihana pienikin heräili siihen seuraa pitämään ja aamupuuro oli selvästikin täyskymppi.
Tyttärellä tulikin sitten istuttua likemmäs kolme tuntia ja siivoilinkin siinä joutessani apuna, synttärikekkerit kun painoi päälle. Oman aikansa toki vei tämä pieni ilopilleri joka on oppinut ihan uusia juttuja, taas, eli hei, mummin känny on yhtäkuin oma kuva ja siihen KANNATTAA poseerata…
Ja tottahan mummi käytti aikaa myös siihen, että opetti lisää pahoja tapoja pienelle ihanalle eli hei, ei ne peliohjaimet nyt ole niiiiin suojelukohteita kuitenkaan…
Ilme kertonee mikä voittajafiilis pienellä olikaan kun mummi istutti nojatuoliin ja ojensi isän varjeleman kapineen neitosen kätösiin. Muutaman kerran mummin piti olla kyllä suht nopea, muuten ohjain olisi päätynyt lattialle komeassa kaaressa.
Kotiin hilppailin suunnilleen samantien kun eksä tuli paikalle, en siksi ettei eksän kanssa olisi ollut kiva jutustella vaan lähinnä siksi ettei vaari ole ehtinyt aikoihin nähdä pientä ja vaarin oli varmasti mukavampi saada pieni ihan vain itselleen vällättäväksi kuin joutua jakamaan tätä mummin kanssa.
Kotona en ehtinytkään sitten juuri muuta kuin kääntyä, ukko oli onneksi tehnyt ruoan valmiiksi ja odotteli speden kanssa sukset tanassa kun kotiin ehdin. Itsehän tuo kävi jo aamusta kiskaisemassa kunnon lenkin, talven ensimmäisen, suksilla, ja nyt oli edessä uusintakierros speden kanssa.
Mukavahan se oli ladun vartta tallailla speden ja ukon hiihtäessä vierellä, spedeltä hiihto sujuu jo varsin hyvin mutta reippaasti kun kävelee niin kummasti pysyy vielä kannassa. Tunti siinäkin vierähti iloisesti ja kotiin lähtikin sitten sudennälästä kärsinyt joukkio.
Loppupäivä menikin sitten pitkälti ihan vain ollen, tottakai sitä pyykkiä ja tiskejä ja keittiön ruokkoamisia ruokailujen perään riitti, mutta muuten meno oli varsin rauhallista ja lupsakkaa. Ennätin kutoa valmiiksi varapoikanen… hmmm… mikähän tuon järjestysnumero sitten olisi, nelonen (?) villasukatkin.
Joo-o. Uusiin koteihin lähtöä odottelee naapurin herraskaisen kakkossukat, varapoikanen vitosen ja varapoikanen nelosen sukat. Ei huono. Samaa muuten odottelee anopin kakkostalvisukat, pitää muistaa ne nakkoa matkaan jossain kohtaa.
Ei edes kannata kysyä mikä on tämän talven saldo sukissa, ei hajuakaan enää. Omalle luokkaporukalle tuli tehtyä joululahjoiksi (7 paria siis sinne), useammalle sukulaiselle joulupaketteihin, omalle väelle vaikka kuinka ja monet ja niin, muutama työkaverikin on saanut sukkia ja säärystimiä tänä talvena.
Ennätin illalla laittaa alulle myös varapoikasten 1 ja 2 (kaksoset) ekan sukkaparin, tiedä sitten kumpi saa omansa ensin vai teenkö molemmille ennen kuin toimitan ne matkaan. Sitten olisi vielä varapoikasen 3 villasukat tehtävinä jossain kohtaa eli joo-o. Saa puikot vielä laulaa.
Seiskaveikka-kerä riittää muuten juuri passelisti koon 46 sukkapariin. Mitenhän on kun pitääkin tehdä koon 48 sukkapareja? Jaa-a, tämä selvinnee lähiaikoina. Varapoikasen 3 jalankoko pitää vielä selvittää ennen kuin laitan tälle sukat puikoille.
Vaan jaa. Tälle päivälle ei ole MITÄÄN suunnitelmia enkä niitä aio edes tehdä. Tänään aion katsoa tallenteelta KAIKEN minkä vain ennätän ja heilutella niitä puikkoja. Josko kuitenkin sitä ennen asettelisi taas kutrit jonkinlaiseen ojennukseen joten se on moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 