Josko taas

Sanasen tai kaksi sanoisi. Eilinen työpäivä oli ja meni, vanhojen tanssejakin siinä ennätettiin hetki ihastella. Kummasti vaan tenavan fiilis muuttui siinä viimeisen vartin aikana niin että lopputulemana oli hiljaisuusharjoitus luokassa päivän päätteeksi ja sehän sitten tenavaa hiersikin se.

Ihan siinä määrin se hiersi, että varmemmaksi vakuudeksi otti ja nakkoi kaikki kirjansa pulpetista lattialle. Joka luonnollisestikin aiheutti sen, että hiljaisuusharjoitus kesti pidempään sillä viiden minuutin hiljaisuusharjoitus ei voi käynnistyä ennen kuin kirjat on pulpetissa ja tenava istuu hiljaa ja rauhallisena paikallaan. Huoks.

Koskahan tuo oppii? Tai lapset yleensäkin, ei tenava ainoa ole jolla on hieman hakusessa se että kun seuraamus on tullut niin sen alkamisen lykkääminen aiheuttaa vain ja ainoastaan sen että aikaa kuluu enemmän ja koulusta kotiin lähteminen viivästyy vielä enemmän. Huoks ja ihan tuplana.

Päivän viimeinen tunti vietettiinkin sitten pelkästään isompien oppilaiden kanssa omassa luokassa musisoiden, heidät kun päätettiin ulostaa yhdeksi musatunniksi isosta ryhmästä pois. Ja miksikö? No ihan siksi että halusimme kokeilla onnistuuko ison luokan ja meidän isompien musat paremmin jos meidän isommat ei ole pelleilemässä isossa ryhmässä.

Aika juttu muuten, iso ryhmä sai harjoiteltua paljon enemmän sointuja kun meidän porukkamme ei ollut siellä leikkimässä soittimilla, vääntelemässä naamojaan tai huutelemassa omiaan. Ja kas, se meidänkin porukkamme. Sekin oppi kaksi (!) sointua siinä tunnin aikana! Niin paitsi se yksi oppilas jonka asenne on jotain ihan outoa.

Sehän otti ja vietti osan tunnista ryömien lattialla. Ja mölyten omiaan. Se mölyäminen nyt kuuluu tuntiin jokaiseen hänen kohdallaan mutta lattioilla ryömimistä en ollut aiemmin nähnyt. Kyllä se vaan niin on että välillä sitä miettii ihan tosissaan että mitä sitä oikein työkseen tekee. Huoks.

Onneksi työpäiväni päättyi tasan siihen ja minä suhailin tyytyväisenä kotiin, ajatus kun oli ottaa ja napata spede samantien kyytiin ja siirtyä tämän kanssa ladulle. Ja kukkua kans. Sieltähän tuo tallaili koulukaverinsa kanssa yhtä matkaa kotiin.

Mikäs siinä sitten, minä ilmoitin että kolmeen asti voivat touhuta, sen jälkeen lähdemme speden kanssa pyörähtämään kylillä. Sen puoltoista tuntia käytinkin sitten hyödykseni ja hyvin käytinkin. Ensin prinsessan kanssa lähimarkettiin hedelmä- ja marjaostoksille, mukaan tarttui himppasen vihanneksiakin.

Sen jälkeen kotona juurisellerin, porkkanan ja palsternakan kuorintaa, yleiskone esiin ja siihen suikalointiterä kiinni ja kas. Tarkalleen 15:05 minulla muhi hellalla rosvosoppaa kymmenen litran kattilallinen. Ou jes! Varttia myöhemmin olin jo siivonnutkin kokkailun jäljet ja pienentänyt levyä niin että sen saattoi jättää muhimaan ihan itsekseen.

Poikasen 19vee jätin keiton vahdintapuuhiin ja pakkasin autoon speden suksineen ja kas, johan saatiin aikaiseksi talven ensimmäinen hiihtoreissu pojan kanssa. Kilometrin verran tuo hiihti ja hyvin hiihtikin, lähinnä se harjoitteluosuus reissussa jäi siihen miten sukset irrotetaan jaloista ja miten ne pakataan takaisin pidikkeisiin.

Pitäisi selvittää miten lähikoulun ympärillä on eka-tokaluokkalaisten ladut, onhan se toki hieman kornia ajella toiselle puolelle kylää oman koulun laduille hiihtämään mutta toisaalta, tiedänpä tarkalleen miten ne siellä menee ja miten niiden vieressä pääsee itse tallailemaan.

Nälkähän siinä tuli ja kotona einehdittiinkin sitten viimeisen päälle, rosvosoppakin oli jo valmista kun palasimme mutta siihen emme vielä kajonneet sillä se on tarkoitus einehtiä tänään, huomenna ja ehkä vielä ylihuomennakin. Osa sopasta päätyy jälleen pakastimeen sillä se on junnun ihan ehdotonta lempparia ja niinä kertoina kun ruokana on jotain mitä tämä ei kertakaikkiaan syö on kätevää kaivella pakkasesta soppaa lämpiämään.

Loppupäivä otettiinkin sitten ihan rennonletkein ottein, minä sain varapoikanen kakkosen toisen villasukan valmiiksi ja aloittelin toista joten aika hyvä tahti on puikoilla nyt ollut. Iltapalat ja -pesut ja kas, torppa rauhoittui täysin piirun ennen kymppiä kun poikanen 19vee lähti omiin rientoihinsa kavereineen.

Tälle päivälle ei sitten mitään ihmeellisiä suunnitelmia vielä olekaan, hieman tuumailin josko pullataikinan touhuaisin nyt aamusta mutta näkee nyt. Hiihtoreissuakin suunnittelin aamupäivälle, niin ja tyttärellä pyörähdystä, kas kun tämä täyttää tänään 24 vuotta eli sen verran on itselläkin mittarissa äitiyttä.

Nyt taidan kuitenkin ottaa ja mennä asettelemaan kutrejani ojennukseen, olkoonkin että tässä on vapaata niin ei tämä vain kestä sitä että hiukset roikkuu pitkin poikin ja osa sojottaa miten sattuu. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s