Paluu arkeen

Vaan olipa kertakaikkisen mukava reissu, en muuta voi sanoa! Puoliltapäivin lähdettiin kotoa tallaamaan kohti junaa, ennen sitä olin tehnyt reilun tunnin työn kihartamalla hiukset ja toisen mokoman sain kulumaan pakkelointiin ja höh nyt kuulkaa. Luntahan se satoi kun junalle lähdettiin.

pori2

Sen mukainen oli maisemakin sitten junan ikkunasta katsellessa, eihän sitä lunta nyt paljoa ollut mutta oli kuitenkin niin että maisema oli valkoinen. Hiukset nyt ei tietenkään pitäneet moisesta sateesta mutta ei ne nyt ihan suoraksi vielä junalle kävellessä pamahtaneet.

Perillä keli olikin sitten ihan toinen, satoi karvalakkeja, sellaisia litimärkiä ja sehän se oli sitten kiva juttu se. Hotellille ehdittyäemme totesin että se niistä kiharoista, haaskuun oli mennyt se kähertelyhetki kotosalla. Hotelli osoittautui muuten varsin mukavaksi pikkuhotelliksi, vastaanoton neitoset oli superystävällisiä ja hetken huoneessa oltuamme lähdimme pyörähtämään vakiokohteessamme eli Gallessa.

Gallen whiskyvalikoimahan on aivan jäätävä ja se pitkälti onkin joka kerta se syy miksi siellä käymme, ukko kun tahtoo joka kerta maistella jotain uutta ja laadukasta whiskyä. Ukko otti siis whiskyn, minulle riitti ihan vodka tyrnimehulla.

Emme me mahdottoman kauaa siellä iltapäivästä istuneet, pyörähdimme kauppakeskuksessa ja suuntasimme sen jälkeen hotellin ravintolaan syömään. Vaan jotta muuten olikin mainio ruoka, liki kympin arvoinen suoritus sano! Vuohenjuustobroileri salaattipedillä oli herkullista eikä jälkkäriksi valitsemani valkosuklaa-mustikkaparfait hävinnyt sille piiruakaan.

Emmehän me ruoan jälkeen malttaneet silti aloillemme jäädä, mitä vielä. Pakkohan se oli lähteä uudemman kerran tallaamaan keskustaan, pyörähtää vähän tuijottamassa näyteikkunoita ja sitten se tuli, idea. Äitini veli sattuu asumaan Porissa joten soitto hänen vaimolleen ja kas, kohta olimmekin jo kävelemässä kohti enon torppaa.

Ilta menikin sitten siellä istuen ja kahvitellen, hieman ennen ysiä lähdimme uudelleen tallaamaan keskustaan. Ihan vesikeliksihän se oli muuttunut jo ennen kuin enolle lähdimme ja niin, turhamaisuudesta kyllä sakotetaan sillä jo ennen enolle ehtimistä kenkäni olivat litimärät.

Takaisin kävellessä ne sitten imikin vettä ihan hulluina itseensä joka askeleella vaikka kuinka yritin väistellä kaikkia loska- ja vesikohtia. Toisaalta, miten sellaisia täysin väistelet kun kuivaa kohtaa kadussa ei ollut missään. Ihan suoraan sanottuna, en ymmärrä miten lapset ei ole millänsäkään siitä että kengät on täynnä vettä?

Ukko ehdotti jo välillä että poiketaan ostamaan toiset kengät mutta pah ja pöh, kyllähän naisella pitää olla korkkarit jalassa silloin kun muu osa vaatetusta on sitä myöten ajateltua! Sitkeästi vain vaikka vesi turskahtelikin varpaiden väleissä joka askeleella ja samalla tuli kuvattua aina yhtä kaunis kirkkokin.

pori1

Ja ehei, moinen pieni takapakkikaan ei haitannut niin paljon etteikö olisi voitu istua vielä paria tuntia Gallessa, meidän reissujen yksi osa kun on aina se että iltapäivälehdet luetaan kaikessa rauhassa baarin pöydän ääressä samalla kun jutellaan milloin toistemme, milloin baarimikon kanssa.

Hotellille palattiin puoliltaöin ja ukko auttoi kiskomaan kengät jaloista ja kas, sukista sai puristaa vettä pois ja varpaatkin oli söpön siniset niiden alla. Liekö siinä sitten syy nuhalle joka iski pyhänä heti aamusta kun aamupalalle hiippasimme.

Kengät ja sukat oli onneksi kuivuneet yön aikana huoneen patterilla joten kuivin jaloin päästiin liikkeelle siinä kohtaa kun huone luovutettiin. Jos kohta illalla kaduilla oli loskaa ja vettä niin yön aikainen sade oli onneksi hävittänyt loskan ja suurimmaksi osaksi kadut alkoi olla varsin mukavia käveltäviä.

Kengät imaisi uudemman kerran vettä vasta juuri ennen juna-asemaa jossa muuten vietimme puolitoista tuntia aikaa junaa odotellen. Mitään tekemistähän asemalla ei ollut, mutta jotenkin uusi köpöttelykierroskaan ei houkutellut joten päädyimme tuijottamaan areenasta ohjelmia ukon tabletilla.

pori3

Paluumatkalla totesin vesisateen tehneen tehtävänsä edellisenä päivänä junan ikkunasta näkyneelle maisemalle eikä tilanne muuttunut yhtään sen lumisemmaksi kun kotiasemalle asti ennätimme iltapäivästä.

Lapset oli enemmän kuin tyytyväisiä kun vanhemmat saapui, niin paitsi prinsessa joka oli ehdottomasti sitä mieltä että olisimme voineet olla vielä toisen yön reissussa, kyllä hän olisi laitellut speden kouluun ja huolehtinut torpasta. Hyvin tuo olikin huolehtinut, ei siinä mitään, astianpesukone oli tyhjennetty, kaikki tasot siivoiltu ja alakerta imuroitu. Ruokatarjoiluja oli ollut riittämiin poissaollessamme ja kakkuakin oli ehditty leipoa ja syödä.

Eilinen tulikin sitten vietettyä lähinnä niistäen ja peiton alla oleillen, sen verran hyvän räkiksen reissulta matkaan sain että en juuri ruoanlaittoa enempiä jaksanut touhuta päivän aikana. Tenavat lähetin toki aamulla kouluun ja ukko pyörähti iltapäivästä hakemassa litimärän speden tämän koululta mutta siinä ne liikkumiset sitten olikin.

Tänään on sitten edessä suuntaus työmaalle, täytynee hakea ruokkiksella ihan kunnon nenäliinapaketti työmaalle. Käsipaperit kun on hieman inhottavia jos joutuu paljon niistämään ja kyllä, nyt tuntuu siltä että tässä saa niistää ja paljon.

Toisaalta, junnu valitteli jo illalla mahaansa ja tämän aamun poika onkin sitten hypännyt taajaan vessassa ripuloimassa ja taisi tuo oksentaakin kerran. Että joo-o, ei ne taudit sinne tammikuulle jäänyt, helmikuuta kiskotaan ihan yhtä iloisissa merkeissä.

Vaan jaa. Pitäisiköhän tässä ottaa ja tuuppailla kutristonsa kiinni. Tiskikonekin olisi taas tyhjennettävissä ja kai sitä voisi tutkailla speden vaatteetkin näin aamutuimaan, tai lähinnä sen että onko ne kuivuneet kuinka hyvin yön aikana patterien päällä.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Paluu arkeen

  1. Teillä on tosi ihania aina nuo tuollaiset kahden kesken reissut. Meillä on isännän kanssa niin erilaiset mielipiteet ajanvietosta, että tuollainen ei taitaisi tulla kysymykseen. Isännän pitää päästä metsälle ja minä haluaisin ehkä teatteriin. Toiveet eivät siis kohtaa, joten kuljetaan erikseen….mutta ehkä joskus.
    Voi, joko teillä alkoi toinen kierros sairastuvalla? Toivottavasti menee pikaisesti ohi. Mukavaa laskiaista!

    • Sitä ne kyllä on, ei käy kieltäminen. Onpa harmi, että teillä ei moinen onnistuisi, kyllä se vaan niin mukavalta aina tuntuu kaksin kulkea.

      Veikkaanpa, että kakkoskierros sairastupaa johtuikin junnun kohdalla yliannostuksesta; smoothieiden. Kun lapsella nyt kuitenkin on se laktoosi-intoleranssi ja vaikka hapanmaitovalmisteet kuten jogurtti käykin järkevissä määrin nautittuna niin hups, jos sitä kiskoo litran päivässä ja ryydittää sen vielä mm kiiwillä joka toimii vähän kuten viinirypäleet laktatiivisena ainesosana niin siinähän saattaa käydä niin että saa kunnon suolityhjennyksen… Että sellainen smoothieahmatti. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s