Keskiviikkoa

Jokohan tauti alkaisi tässä talossa toistaiseksi ainakin taittua? Mitenkään asiaa en uskalla sen kummemmin kuuluttaa, jotenkin kun tuntuu että koko tammikuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastaessa tältä sakilta. Prinsessa nyt kuitenkin pääsee kouluun, itse jään toipilaana kotiin vielä täksi päiväksi.

Eilinen päivä oli vähintäänkin pitkä, minä kun en saanut millään ilveellä nukuttua päivän aikana kuin muutaman hassun minuutin nojatuolissa pystyasennossa. Iltapäivällä nenä lopetti viimein falskaamisen mutta paljonpa tuosta oli iloa kun silmät paikkasi senkin vuodot.

Iltaa kohti lämpökin lähti taas uudemman kerran nousuun, mitään päättömiä lukemia mittari ei edelleenkään repinyt mutta siellä kolmeseiskapuolen kohdalla nyt kuitenkin mentiin joten luovutin pelin ihan suosilla ja soitin esimiehelle että juu ei, ei tää nyt taida töihin sittenkään päästä.

Esimies kannatti ehdottomasti kotiinjäämistä, emme me teräsihmisiä edelleenkään ole ja kyllä sitä pitää muistaa huolehtia ennen kaikkea omasta voinnistaan niin ettei kohta olekin jonkin pitkän jälkitaudin kourissa. Myönnettäköön, sen keuhkis opetti että ihan soitellen en enää sotaan lähde ja kuvittele että pöh ja pah, minulle mitään voi tulla.

Työkaverin kanssa siinä tuli vielä ehtoosta soiteltua, terottelimme lähinnä kynsiämme tulevia viikkoja varten. Jotenkin tuntuu että jos kohta syyslukukausi nyt vielä menikin jotenkin luokassa niin nyt meno siellä alkaa olla niin hulvatonta ja päätöntä että jollain peli on saatava puhallettua poikki.

Oppimisrauha, my ass, eikä sen viejänä todellakaan toimi ainoastaan se oma ohjattavani vaan oikeastaan kahta oppilasta lukuunottamatta koko porukka. Ja kun se oppimisrauha lähtee lapasesta alle minuutin jos on lähteäkseen, oppilasjoukossa kun on selvästi alullepanijaa, bensanheittäjää ja mukaanlähtijää. Ei kiva ei.

Oikein muuta eiliseen ei sitten mahtunutkaan. Tai jaa, tyttären kanssa soittelimme, rääppis on kunnossa, tyttären flunssa helpottamaan päin. Poikanen 21v pyörähti pikaisesti illalla, oli käynyt tyttärellä kahvilla juuri sitä ennen. Poikanen 19vee puolestaan poikkesi siskollaan kahvilla iltasella.

Spede luki minulle iltasadun, tällä kertaa leijonasta ja jäniksestä, ja totesi sen olevan ihan mahdottoman hyvä satu. Saduthan kuuluu nyt käytäntöön ottamaamme kymmenen minuuttia ehtoossa-systeemiin vaikkakaan speden lukutaito ei sitä välttämättä tarvitsisi. Sen sijaan speden sanavarastolle lisuke tekee hyvää, lapsella kun on selvästi yläkäsitteitä kateissa monenkin asian osalta.

Se, auttaako nämä sadut yläkäsitteisiin on sitten ihan toinen juttu, lähinnä kirjan iästä johtuen (1975) eteen on tullut paljon lapselle outoja sanoja joita tänä päivänä ei taida juurikaan kuulla oikein missään. Toisaalta, onko ne sitten olleet kovin yleisessä käytössä omassa lapsuudessanikaan, jaa-a.

Vaan jaa. Koska vietämme tänään tosiaan ilon päivää eli prinsessa pääsee sinne kouluun niin lienee paikallaan vähitellen ryhtyä herättelytoimiin. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s