Vaan olipa paluu etten sanoisi. Aamun ekat tunnit, kässyt, meni hienosti sillä tenavahan on varsin ihastunut kyseisiin tunteihin mutta niiden jälkeen ollut ylli ei sitten kiinnostanutkaan yhtään. Useinhan tenava on edelleen niin ettei tahtoisi ryhtyä töihin mutta pääosin niihin ryhdyttyään saa kyllä hommansa tehtyä, eilen ei.
Ihan älytöntä kiukuttelua. Siis sellaista pikkulasten touhua tyyliin ”en tee, ei kino, no en varmana jää koulun jälkeen tekemään”. Siis ihan älytöntä. Ja pahalla päälläkin tuo oli, ihan kuin prsiisiin ammuttu karhu. Välillä kiikutin mukelon kamat jo käytävän puolelle sillä oikeasti. Jos luokassa on tarkalleen KAKSI oppilasta niin miten ihmeessä toinen voi mökätä niin ettei toinenkaan saa laitettua tikkua ristiin tehtäviensä eteen. Argh!
Ruokailun jälkeen tenava asettui koska ”maha meni sekaisin ja sattuu ihan kamalasti”. Tiedä sitten oliko oikeasti kipeä sen kummemmin mutta kyllä tuo toiseenkin kertaan vessassa kävi ja mitäs, mahatautia on liikkeellä ihan älyttömän paljon.
Tenavalle tyypilliseen tapaan tuo ei päässyt edes asian yli millään vaan jäi hokemaan liki nonstoppina sitä maha sekaisin-hokemaa, jotenkuten saatiin sentään muutama matikan lasku laskettua jonka jälkeen totesin opelle että aika turhaa tämä touhu nyt on. Ope oli samaa mieltä ja niinpä minä viestitin tenavan äidille kysyäkseni miten toimitaan.
Melkeinpä siinä huokasin helpotuksesta kun hieman puolen päivän jälkeen lähetin tenavan kotimatkalle. Luvassa kun oli vielä kaksi oppituntia ja ketäpä nyt hirvittävästi nappaa käyttää aikaansa riidellen, ei minua ainakaan. Loput tunnit menikin sitten kuin valssi ja päivän päätteeksi jäin vielä laittamaan viestiä tenavan äidille käytökseen liittyen.
Oli muuten varsin mukava yhteyskatko siellä soneran verkossa eilen. Voin kertoa että ihan HIEMAN kirosin siinä pitkin aamupäivää kun sen paremmin puhelut, viestit kuin whatsappi-viestitkään ei lähteneet mihinkään. Junnu kun jäi aamulla vuorostaan kotiin, valitti siinä lähtötouhuissa kuinka oksetti ihan älyttömästi ja niin valkoisena tuo rappusissa istui kenkiä jalkaan kiskomassa että totesin että juu ei, en ihan nyt ota sinua autoon oksentamaan.
Piti siinä soitella sekä kotiin että speden terkalle että tyttärelle mutta pah ja pöh, mihinkään ei kyennyt sen paremmin soittamaan kuin viestittämään. Prinsessallekin piti tilailla lääkäriaikaa mutta pah. Käsittämätöntä miten pitkäaikaisia nuo kipit voikaan olla!
Eipä silti, vähällähän minä pääsin, iltapäivällä soittanut terkka kun kertoi että joo-o, koululääkäri olikin sairastunut ja kas, koska kaikki koulun puhelimet (ihan kuten meilläkin) on siinä soneran verkossa niin yhtä ainoaa aikaa hän ei saanut peruttua jotka lääkärille oli varattuna vaan aika meni pahoitellessa ovensuussa tulijoille asiaa. Just.
Puolen päivän jälkeen alkoi puhelimet pelittää ja aika pian sen jälkeen tytär jo soittelikin kertoakseen uusimmat uutiset rääppiksen voinnista. Oksentelu oli loppunut kuin seinään jo illalla mutta kuumetta tuo edelleen piti yllä, ei mitään järisyttäviä lukemia mutta hieman reilua 38 astetta kovimmillaan. Voi onnetonta.
Syödä tuo silti jaksoi ihan hyvin, ei tosin soseita mutta maitoa ja velliä joten mitään hätää pienen kanssa ei ole. Ainoa harmillinen juttu oli toki se, että juuri eiliselle olisi ollut puolivuotiskontrolli taysissa ja senhän tytär nyt joutui siirtämään.
Kotiin ehdittyäni ryhdyinkin sitten samantien touhaamaan evästä. Koska jääkaapissa oli vielä suht kattava valikoima aiempia ruokia, mm kanakastiketta, makaronia, makaronilaatikkoa ja perunasosetta, päätin tehdä vain pienehkön lisukesapuskan josta tiesin ettei se kelpaa kaikille.
Makaronia, jauhelihaa, tomaattimurskaa, juustoraastetta ja mausteita ja uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Oli muuten yllättävän hyvää vaikka itse sanonkin. Spedelle saati junnullehan sötkötys ei kelvannut mutta mikäs, he söivät niitä jääkaappieväitä ja me muut einehdimme sötkötystä.
Loppupäivä menikin sitten ihan peruskuvioissa eli siivoilua, läksyjä, kutimia ja telkkaria. Kaupoillekin olisi pitänyt lähteä ukon siskon kanssa mutta eipä tuo sitten soittanutkaan vaikka soittoa hieman odottelin. Toisaalta ihan jees, paukkupakkasiin hirvittävästi kiinnostanut edes lähteä loikkimaan.
Tänään on tiedossa jälleen pidempi päivä ja mielenkiinnolla odotan millä mielialalla tänään päivään lähdetään. Tai jaa, aamun ekat tunnit on kuvista joten todnäk hyvillä mielin, mutta siitä eteenpäin mieliala saattaakin olla sitten taas yhtä hemmetin rähinöintiä. Taidankin tutkailla nyt heti aamusta eriytystilan voinnin, sitä kun ei ole tullut ihan hetkeen käytettyä ja tänään siirrän ihan suosilla tenavan sinne samantien jos ei hommat luista luokassa.
Suunnitelmissa on ollut sekin että pitääkö tässä ottaa ja rysäyttää tenava pilvilinnoistaan alas kunnolla ja skipata muutama mieluinen tunti ja tehdä niiden aikana tekemättä jääneitä tuntitöitä, se keino kun toimi varsin hyvin viime vuonna kun muu ei tuntunut auttavan. Plaah.
Vaan jaa. Josko tässä ryhtyisi kutrejaan taas asettelemaan aloilleen. Tänä aamuna kyytiläisiä ei olekaan kuin yksi joten ihan sellaisella sutinalla ei tarvitse lähteä kuin monena muuna aamuna. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 