Päivää pidemmällä taas

Loman alkuun 145 päivää, totesi eilen työmaalla infotelkkari. Jahas, eipä olisi tullut mieleenikään laskea montako niitä päiviä on mutta selvisipä sekin. Eilinen työpäivä oli kyllä varsin jees, ei mitään isompaa valittamista sen suhteen. Aamu tosin alkoi mielenkiintoisissa merkeissä.

Kellojen soitua painelin luokkaan, kuten aina, ja totesin suht pian että joukosta puuttuu kolme. Yksi kuuluisa pommiin nukkuja, oma ohjattava ja open sijainen. No, mikäs, minä komensin paikalla olijat kaivamaan uskonnon kirjat esiin luntattuani ensin oman open sijaiselle jättämän ohjelappusen ja ryhdyimme töihin.

Kotvan siinä ennätin tosin miettiä että jaa-a, onkos tässä nyt joku sekaannus sijaisella päivien suhteen vai mikä on kun ei häntä näy mutta päätin ihan suosilla jättää suuremmat ihmettelyt välitunnille ja kiskaista aamun ekan tunnin alta pois. Ja hyvin ne tenavat ruodussa pysyikin siinä, aina siihen asti kun ovi kävi ja paikalle purjehti se sijainen. Jonka puhelin oli tiltannut yöllä joten herätyskään ei ollut toiminut.

Vaihdoimme lennossa osia ja minä viestitin ohjattavan äidille tutkailtuani ensin wilman ja luokan puhelimen. Yleensähän äiti tosin laittaa tiedon minun puhelimeeni jos tenava ei tule, toisaalta näitä tenavan sairastamiskertoja on ollut kaikkien näiden vuosien aikana kolme ja yksi osunut jo tälle lukukaudelle joten epätodennäköistä että kipeäksi olisi paukahtanut.

Ennemmin epäilin koulumatkan, olkoonkin että se on lyhyt, venyneen ja tenavan roikkuvan jossain liikennemerkissä tien varressa rekkoja tuijotellen. Ennen kuin äiti ennätti vastaamaan pirahti kellot välitunnin merkiksi. Ja kas, siellähän se tenava oli, viereisellä käytävällä pukemassa ulkovaatetta päälleen. Hohoo!

Oli sitten sekoillut päivissä ja tunneissa ja hupsis hei, luullut että meillä on tuplatunnit kässyjä heti aamusta. Naurattihan se, ne tuplatunnit kun on tänään, ei maanantaisin jolloin olemme koko päivän omassa luokassa. Mikäs, kerranko sitä ja hienoahan se oli että tenava oli ihan YKSIN ollut rättikässyissä.

Opehan ei ollut tajunnut kyseenalaistaa lapsen paikkaa sen kummemmin, oli tosin ihmetellyt tenavalle itselleenkin että oletko tosiaan ihan ilman ohjaajaa näillä tunneilla. Tenavan lähimuisti ja ympäristön havainnointi tässä kohtaa nyt on kuitenkin sitä luokkaa että ei tuo ollut itsekään oikein osannut sanoa onko ohjaaja paikalla vai ei yleensä kun hän on kässyissä.

Voin muuten kertoa, on. Tenavalla on AINA ohjaaja paikalla, ainoa missä en ollut mukana oli syksyn toinen uintikerta koska totesimme uimahallireissun sujuvan mahdottoman hienosti ja ohjaajan olevan jokseenkin turha siellä. Liekö sitten aamuinen sekaannus syynä siihen, että hetken luokassa oltuaan tenavalla lähti ihan hölmöksi touhut.

Älytöntä huutelua parille muulle oppilaalle, totaalista toopeilua ja vaikkas mitä. Ruokailu onneksi rauhoitti tenavan viimeiselle tunnille mutta kyllä siinä jo muutamaan kertaan oli lähellä etten poistanut luokasta käytävään ennen sitä. Välillä se vain on mahdotonta käyttäytyä sääntöjen mukaan, olkoonkin että ne takuulla tietää ja muistaa.

Toisaalta, vaikeimpia on päivät kun olemme koko porukalla omassa luokassa ja vaikeutta vielä lisää ne kerrat kun luokassa on sijainen. Sijainen taas on pakollinen koska oma ope opiskelee työn ohessa ja välillä on niitä ihan läsnäolopäiviä koulutuksessa.

Aiemminhan homma hoidettiin niin, että pienluokkien omat ohjaajat otti ja hoiteli opejen poissaolopäivät, tänä vuonna systeemi muutettiin ja kas. Ketkä sitä satoa sitten korjaa? No, ohjaajat niinä päivinä kun on sijainen ja oma ope niiden ohjaajien kanssa aina muutaman päivän sijaisen poistuttua. Sekaisin, sitähän se porukka aina on kun vieras, olkoonkin jo tutuksi käynyt sijainen, ovesta astuu sisään. Huoks.

Onneksi oma porukka pääsi koulusta jo puoliltapäivin, tosin tenavaa istutin luokassa harjoittelemassa käytöstä vartin muiden lähdettyä, mutta sen jälkeen loppupäivä menikin jo varsin jouhevasti. On se vaan kumma kuinka hauskaa sitä voikaan olla pienten musiikkitunnilla!

Kotimatkalla nappasin junnun koulultaan kyytiin, kurvailin kotiin, nappasin prinsessan kyytiin junnun hypättyä autosta ja kuskasin tämän takaisin sinne koululle, hygieniapassitesti kun oli iltapäivästä. Takaisin kotiin, junnu uudelleen kyytiin ja tyttärelle kahvittelemaan ja rääpsää pyörittelemään hetkeksi.

Tyttäreltä suunnattiin sitten vaatekaupoille, junnulle tarttui mukaan useampi paita ja kotiin ennätin ihan kunnolla puoli viiden aikaan. Normit kotikuviot, hieman telkkaria ja paljon kiroilua omassa mielessä. Selkä ei nyt ota asettuakseen millään tällä hetkellä, ennenaikaista oli riemuni siitä että se tosiaan asettui parissa päivässä.

Pöh, piti päivän tauon kivistelyssä ja palasi samanlaisena takaisin. Eilen aamulla ehdin jo miettiä että näinköhän pääsen edes istumaan autoon, pääsin, autossa mietin että näinköhän pääsen sieltä enää pois, pääsin ja töissä tuumailin ekalla tunnilla että näinköhän pääsen enää ylös satulatuolista. Pääsin.

Hieman se siinä päivän mittaan vetreytyi mutta rääpsää en pahemmin uskaltanut nostella tyttärellä, siinä määrin innokkaasti se nyt heittelee puukkoja rankaan kun vähänkin tekee vääriä liikkeitä tai liikahtaa nopeammin. Illallakin liikkuminen oli vähän sitä ja tätä mutta sitkeästi liikuin, ei siihen oikein muu auta.

Tänä aamuna pyörinkin sitten aikani keittiön pöydän ääressä hakien oikeaa asentoa laskeutua istualleen ja tuolilla hakien oikeaa asentoa istua ilman että puukko jää pystyasentoon rankaan. Voi rähmä sanon mä. No, työmaalle aion silti edelleen suunnistaa, kyllähän se siellä vähin erin aukeaa päivän aikana suht siedettävään kuntoon, täytyy vain toivoa että tenavan kanssa ei tule tiukkoja tilanteita sillä pahoin pelkään että minusta ei ole nyt yhtäkkiä tekemään mitään ihmeellisiä kiinni nappaamis- saati perään säntäämis-kuvioita.

Muilta osin ei tänään sitten olekaan kummoisia juttuja tiedossa, ihan sitä perushuttua eli töitä, kotihommia ja siinä se sitten onkin. Ihan hyvä niin, sanoisin. Vaan jaa. Josko ulkoista habitusta kurkkaisi tässä kohtaa, tänään on liki kaikilla kasin aamu ja sehän tarkoittaa sitä että kohtsilleen tässä saa viilettää yläkertaan herättelypuuhiin.

Se on siis moro ja have fun!