Olipas se sitten kokemus!

Nukkuminen! Ihan tässä ollaan nyt että täh, kello on noin ja mä oon näin ja siis mitä ihmettä. Taisi tulla kuitattua univelkoja vähän livakkammalla otteella, luulen mä, sillä hei oikeasti. Koska minä nukun liki yhdeksää tuntia putkeen? No en oikeastaan koskaan…

Eilinen reissu tyttären kanssa sujui mainiosti, tytär sai kaipaamansa farkut ja kylpytakin, ostettiinpa tuolle sukkia, pari toppia ja kastehelmen kynttilälyhtykin. Ostosten päälle kävimme syömässä ja olikin varsin mukava reissu, en voi muuta todeta.

Kotona rääpsän hoitotoimia hoitanut tiimi oli suoriutunut tehtävästään loistavasti, ukko oli vaihtanut kakkavaipan pois ennen töihin lähtemistään ja prinsessa oli seukkaillut ja ruokkinut pientä. Tuolla he koisasivat, tai no, rääppis koisasi, meidän sängyssämme kun kotiuduimme.

Aika pian rääpsä tosin välikuolemiltaan havahtui hereille ja mikäs siinä, mummi otti ja evästi neidin uudemman kerran ja ihan huolella. Kotiin lähdön ajoitimme niin että tytär sai rääppiksen suoraan pitkille päikkäreille parvekkeelle.

Jos kohta syömämme ruoka oli kerrassaan mainiota niin tiedä mikä oli mutta kummankaan maha ei siitä tuntunut tykkäävän. Oli jokseenkin tuskainen olo kun ennätin takaisin kotiin ja samaa valitteli tytär ennen kyydistä nousemista. Maha kyllä asettui ehtoolla mutta pitkään se kuvottava olotila jatkuikin.

Illalla ei sitten enää kummoisia tullutkaan tehtyä, kunhan nyt evästin iltapalatouhut, pidin junnulle palopuheen kun keksi kysyä voisiko kaveri jäädä yöksi, ja siivosin keittiön. Kaveri ei muuten jäänyt yöksi, totesin näet junnulle että mietin seuraavan kerran mahdollisia yökyläkeikkoja siinä kohtaa kun täällä saa ihmiset NUKKUA yön.

Se harkinta saattaa olla siis lähempänä kuin arvaankaan, melkeinpä veikkaan että tänään sitä jo jossain kohtaa kärtetään. Ehkä. Onhan toki mahdollista sekin, ettei kaveri pääse tänään ollenkaan paikalle joka takaisi minulle toisen ihanan äänettömän ja rauhallisen yön putkeen. Ehkä.

Tämän päivän ohjelma näyttääkin sitten miellyttävän rauhalliselta. Ihan perusruoanlaitot, siivoilua, pyykätäkin himppasen voisi mutta siinä se. Ihan mahdottomaksi tahtoo yltyä nyt himo repiä tapetteja olohuoneesta, sen taas aiheuttaa selvästikin eilen sinne ostamani ihana matto.

Pidättelen silti itseäni sillä hei, jos seinät niin sitten on pakko myös lattiat ja sitten pitää ne nojatuolit ja sohvakin täytyisi ja ja ja … Pidemmittä puheitta, se on moro ja have fun!

4 comments on “Olipas se sitten kokemus!

  1. Ja sitten alkoikin taas jo kuulostaa pahalta. Nimittäin sinuun näyttää iskevän tuo sisustuskärpänen. Purema tulee herkästi kalliiksi, joten yritähän estellä.
    Mukava päivä sinulla ja tyttärellä kuulosti olleen.
    Minulle taitaa vaihteesta pukata tauti päälle. Menin eilen illalla nukkumaan ennen yhdeksää ja heräsin aamulla vasta puoli seitsemän. Kello soitti jo tuntia aiemmin. Yleensä en todellakaan nuku niin pitkiä öitä. Mutta poika oli eilen lääkärissä ja hänellä todettiin keuhkoputkentulehdus ja korvatulehdus ja epäiltiin mycoplasmaa, joten kaipa tässä tulee vielä viimeiset armeijan tuliaiset äidillekin. Kyllä tämä vuosi on sairastaessa mennytkin. Ehkä uusi vuosi tuo terveyttä sitten roppa kaupalla! Mukavaa vähän rauhallisempaa päivää Sinulle!

  2. Annas nyt kuule niiden tapettien vaan olla seinillä! Ainakin vielä muutama viikko! Vietetään nyt ensin nämä joulujen pyhät loppuun ja aloitellaan uutta vuotta. Alat riehua siellä sitten vaikka talvilomalla, jooko? : ))

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s