Loppusuoraa pukkaa

Eilen aamulla totesimme yhteistuumin ukon kanssa että jaa-a, taitaa olla sittenkin parempi että ukko lähtee junnun kanssa kahteen pekkaan appiukkoa treffailemaan, reissussa kun menee aina koko päivä ja niin, niitä lähtöhimokkaita ei talossa oikein muita edes ollut.

Minullakin painoi edelleen urakka päälle siinä määrin että järkevintä oli ryhtyä työhön ja toimeen, kasilta piipahdin jo lähimarketissa hakemassa piimää, muusijauhetta ja muuta vastaavaa leivontaemmettä ja kas, ennen ysiä työpöydällä pötkötteli jo ensimmäinen kandidaatti.

limput2

Se on tuo litran taikina varsin passelin kokoinen kolmelle limpulle ja niitähän siinä tuli sitten pyöräyteltyä ikäänkuin liukuhihnalta aamupäivä. Ukko ennätti ennen lähtöään vaihtamaan autooni  kärähtäneen polttimonkin, toive jonka esitin jo edellisenä päivänä sillä nythän tässä loman aikana on otollista käyttää autoa leimalla (hakemassa korjauslistaa).

Ukko ja junnu suuntasi appiukolle, minä jäin taikinaa vääntämään ja neljä litran taikinaa siinä tuli aamupäivän aikana touhuttua joten limppujakin valmistui passelisti 12 kappaletta. Eihän niistä kotiin jää kuin pari-kolme hassua, suurin osa matkaa maailmalle joulukukkina.

limput1

Urakka valmistui lopullisesti vasta iltapäiväneljältä, ihan kaikkia kun en kääreisiin laitellut viimeiset uunista otettuani puoliltapäivin. Pari siinä kääräisin valmiiksi, toisen siskolle ja toisen tyttärelle vietäväksi. Yläkerrasta huutelin neljä tenavaa maistamaan limppua, serkkulikka joka saapui pelipaikalle jo lauantaina kun oli tiukasti edelleen meillä.

Joopa joo, yksi kokonainen limppuhan siinä katosi tenavien kitusiin alta aikayksikön. Pienen palan maistoin toki itsekin uunituoretta limppua ja mikäs, hyväähän se oli kuten aina juuri uunista tultuaan. Muutenhan minä en sitä syökään, limppu nyt ei vain kuuluu omiin suosikkeihini.

Keittiö kuntoon, limput huolellisesti leivinpaperi-keittiöpyyhesuojan alle lepäämään ja jäähtymään ja eikun kohti tyttären torppaa. Rääppis sattui koisaamaan kun paikalle ennätin mutta heräsi passelisti kesken kahvittelun. Uusia taitoja on taas opittu, tällä kertaa päristely on ihan uusinta uutta. On se vaan varsinainen sähikäinen!

Tyttäreltä pyörähdin käymään siskon oven suussa, nakkasin joulupaketin ja limpun ja vaihdoin pikapikana muutaman sanan. Siskoparka oli saanut totaalilenssun joulun alle itselleen joten yöpöksyissä ja puolikuntoisena tuo eteisessä pyörähti.

Suunta katsastuskonttorille vikalistaa hakemaan ja kuulkaa, se vikalista onkin hauska juttu. Minä olen näet keväästä asti väittänyt kivenkovaan että joku hemmetin vika autossani on, kuskin puolella etupäässä, joko jousi tai iskari tai joku, mutta ihan takuulla joku!

Ukko on silloin tällöin pientä matkaa autolla ajanut ja väittänyt puolestaan että pah ja pöh, ei siellä ole kuule yhtään mitään vikaa, samanlainen se on ollut alusta asti ajaa. Ei muuten ole, ei takuulla ole, keväällä sieltä kuului älytön pamahdus kuskinpuolelta etupäästä ja siitä asti se ei ole ollut samanlainen kuin ennen. On se, kyllä hän tietää kun hän on sitä kanssa kokeillut.

Minulle katsastuskonttorilla käynti oli siis ihan lottovoitto oli tulos kumpi tahansa. Hienohan se on leima saada tuosta vaan mutta ihan yhtä hienoa se on kuulkaa jos onkin oikeassa väitteineen. Katsastusmiehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun hän saapui autoni kanssa hallista ja samantien olin kysymässä että no, kuka voitti!?

Tarkensin toki perään että tässä on ollut aika paljon kinaa siitä onko siinä autossa jotain vialla vai ei, että kertoo nyt vaan mitä kaikkea vikaa siinä ollenkaan edes on. Katsastusmiehen kasvoille levisi leveä hymy ja naurahtaen tuo totesi ettei siellä nyt mitään isoja vikoja ole, etupään toinen iskari vaan on pamahtanut ja vuotanut nesteet pihalle.

Hah! HAHHAHHAHHAA!!! Enkö minä sanonut, enkö minä sanonut?! Muuten auto oli kuulemma varsin hyvässä kunnossa, jarrut ja pakokaasut ja kaikki oli justaansa mahdottoman hyvällä mallilla. Mutta tosiaan, se iskari. Niin ja parkkivalot. Ne olisi kyllä aiheellista laitella kuntoon.

Voitte varmastikin kuvitella kuinka voitonriemuinen olin kun ukolle soitin. Siis enkö minä muka tiennyt että auto on erilainen ajaa? Mutta mikä ihme siinä on, ettei miehet voi uskoa jos nainen jotain autosta sanoo, etenkin sellaisesta autosta jolla ajaa itse lähes päivittäin. Kyllä sen nyt tuntee kun joku tuollainen vika kärryssä on, hemmetti soikoon!

Kotiin päästyäni soittelin korjaamolle ja varasin kärrylle iskarin vaihtoon ajan. Se osuu passelisti loppiaisen alle joten kärry on entistä ehompi kun työt taas kutsuu loppiaisen jälkeen. Sen perään otinkin ja suuntasin marketissa käymään sillä minun listastani puuttui enää tarkalleen yksi joululahja ja päätin hankkia sen justaansa sillä hetkellä.

Kun kotiuduttuani sain lahjan pakettiin ja viimeiset limput kääreisiin huokaisin helpotuksesta. Nyt niitä oikeasti jouluun liittyviä kuvioita on paljon vähemmän must-do-listalla. Siivousta, toki, kuusen laittelua, toki, naapurikylillä pitäisi piipahtaa ja joulukukkia kiikuttaa sinne ja tänne mutta siinä ne oikeastaan onkin ne tolloimmat hommat.

Muu osa hommista on sitten tyyliin kinkun ja kalkkunan laittelua, viimeisten joulusapuskoiden valmistelua ja lahjojen paketoimista ja sehän on kuulkaa varsin mukavaa hommaa jo se. Ukkokin kotiutui passelisti siinä kohtaa kun me huokailimme prinsessan kanssa nälkäkuoleman partaalla, edellisen päivän kokkailuista kun ei ollut riittänyt enää kuin spedelle ja me muut olimme autuaasti unohtaneet koko ruokaosaston siinä touhujen lomassa.

Prinsessa näet tuijotteli jonkun sarjamaratonin loppuun serkkulikan kanssa ja lähti sen jälkeen serkkulikkaa saattelemaan ja kaipa se päivällä kiskaistu limppukin oli pitänyt nälkää siihen asti. Abcille suuntasimme sitten me syömään ja mukaan sieltä otimme hesen mättöä niin poikaselle 19vee kuin spedellekin.

Loppuehtoo menikin ihan vain istuessa ja ollessa, jotenkin oli muka takki olevinaan tyhjä. Pienimuotoisia ihmettelyjä se ei tosin haitannut, se istuminen, minä näet kummastelen kovin tätä kännykän uusinnan aiheuttamaa päänvaivaa.

Maanantainahan kiikutin sen ostopakkauksen jo puolilta päivin myyntipisteelle jossa mukava jantteri totesi että mikäs, hän laittaa huoltoon tiedon että pakkaus on saapunut jotta asia nytkähtää eteenpäin vielä ennen joulua. Huolto kun oli lähestynyt häntä perjantaina ilmoituksella jossa luki että mikäli lisätietoa asiasta ei tule viiden työpäivän sisällä niin känny käsitellään normaalina huoltotapauksena, ei DOAna kuten tarkoitus on.

Eilen kurkkasin uudemman kerran huollon sivuilta työn tilaa ja kas, edelleen siellä luki että ”waiting information from customer”, päivämäärä ja kellonaika oli tosin muuttunut eiliselle. Että onkohan se sähköposti unohtunut nyt laittaa, kysyn mä vaan. Himppasen huono malli jos niin on, pianhan siinä käy niin että se viisi työpäivää mennä pätkähtää.

Se nyt on kaiketi hyvinkin selvää jo että lainakännyllä tässä mennään joulunpyhien yli, tuskinpa asia tässä tämän päivän sen kummemmaksi muuttuu. Ehkä osansa on sitten silläkin että kyseisen mallin kohdalla asia on tainnut mennä selvittelyn alle, aika moni kun on ilmaissut huolensa siitä että puhelin aiotaan vetää markkinoilta jolloin sen samaisen rakkineen kuolleen tilalle saaminen on jokseenkin typerää tässä kohtaa.

No, kaipa tämä jossain kohtaa selviää. Tai sitten ei. Nähtäväksi jää sano. Onneksi lainakapula toimii kuten lumia nyt toimi itselläni aiemminkin, tai jaa, tuo ei kyllä sekoile näyttönsä osalta. Silti, olisi se nyt ihan kiva saada se IHAN ikioma puhelimensa käyttöön, kiitos!

Vaan jaa. Nyt taidan alkaa tutkailla tilannetta tämän päivän hommien osalta. Kinkku pitänee nostaa jääkaapista huoneenlämpöön, ei oikein ihan sulaneelta tuntunut eilen ehtoolla kun sitä painelin. Kuistille voisi mennä täyttelemään parit jätesäkit kaattiskuormaa varten ja niin, hiuksetkin voisi asetella ponnarille.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Loppusuoraa pukkaa

  1. Sulla on ollut taas varsinainen vauhtipäivä. Mä istuin päivän töissä, kuten tänäänkin ja eilen illalla kävin ruokaostoksilla. Tänään siippa on siivonnut kotia ja laittanut kastikkeita, kun on sairaslomalla aivotärähdyksen vuoksi. Pyysin jättämään vielä vähän hommia mullekin, että saa vähän levätäkin, kuten sairaana pitäisi. Onneksi kuumeet näyttävät meidän perheestä poistuneen niin taidamme saada terveen joulun! Oikein ihanaa ja rauhallista joulua teidän perheelle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s