LOMA!

Ja sieltä se sitten tuli, loma! Joulujuhlat sujui todella hienosti, kumpainenkin ”holhokeistani” jaksoi hienosti ja osasi käyttäytyä täydellisen upeasti vaikka takana istuneet isot pojat aiheuttikin hetkittäin häiriötä touhuiluillaan ja hälinöinnillään. Jes!

Jos kohta olin itse töihin mennessä kuin joulutonttu konsanaan pakaaseineni niin tilanne ei juurikaan muuttunut siinä kohtaa kun työmaalta lähdin palailemaan kotia kohti. Suhteellisen kiltti pikkupiltti on ollut ohjaajatätönenkin, huomasin mä.

Nyt on kuulkaa suklaatia, hapankorppua (selfmade), piparia, leffalippua, kynttilää ja kermalikööriäkin. Ihan parhaan potin taisi tosin korjata kollegat omalla pakaasillaan, siis sillä joka sisälsi sitä kermalikööriä ja sen lisukkeeksi suklaata, kortti sai näet minut ulvomaan naurusta.

Siis reps! Ei liene yllätä ketään, että yksi ihan lempihokemiani työmaalla on ”kiinnostaa taas kun kilo pskaa”, jota viljelen mielelläni niin päivän aluksi, lopuksi kuin väleihinkin jos paikan saan. Mutta kun. Työ on työtä ja siitä on ihan turha tehdä yhtään sen enempää kuin se on eli työtä.

Kotiin ennätin jo kympin kanttiin, juhlat sujui varsin nopeasti. Ihan ykkösparasta antia taisi olla se kun yksi luokkamme lapsosista palasi käytävästä luokan ovelle ja hihkaisi ”voi ****, siis oikeasti, mä menin ihan halpaan” ja roikotti käsissään villasukkia jotka olin hänelle(kin) tehnyt.

Tämä lapsonenhan on juuri se joka aina jaksaa ihailla kun kudon ja käy välillä aukaisemassa lankakerääni vähän isommaksi ja joka on sopinut että opetan hänetkin kutomaan villasukkia keväällä. Ope totesi sen saman minkä minäkin lapsosen lähdettyä; saattaa olla että muilta lapsosilta ne sukat päätyy muiden käytettäviksi tai kateisiin, tälle lapsoselle ne ovat ehkä joulun tärkein lahja.

Kotona laittelin sitten paikkoja ruotuun, kaivoin joululiinan olkkarin pöydälle ja asettelin kynttilät paikoilleen. Tenavien torkat tuli katsottua läpi, eipä niissä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut paitsi junnun paperissa. Siis oikeasti, onkohan se tosiaan minun lapseni? Vai sittenkin vaihdokas?

Ei kenelläkään, siis kenelläkään (!) perilliselläni voi olla ysiä fysiikasta!!! Enkusta se nyt pitäisi olla ysi AINA mutta eipä niitä enkun ysejäkään täällä ole juuri nähty paitsi prinsessalla joka uskollisesti jatkaa äitinsä linjaa kyseisen aineen numeroissa. Mutta siis fyssasta ysi?! Ei ole todellista.

Siskokin siinä pyörähti pitkästä aikaa käymään, meidän välimme nyt ovat mitä ovat edelleen. Emme me nyt riidoissakaan oikeastaan ole mutta eipä meillä taida olla mitään puhuttavaakaan. Tai ainakaan siskolla ei taida olla, minä kyllä höpöttelin ja jutustelin niitä näitä koko sen parikymmentä minuuttia minkä sisko seurana oli. Sisko taas käytti sen ajan lukien ja vastaillen puhelimeensa paukkuneisiin viesteihin joten himppasen yksipuolista meno oli.

No, tämä nyt taitaa olla asia jolle en mahda mitään. Ei mennyttä voi muuksi muuttaa eikä sille tosiasialle voi mitään vaikka mitä sanoisi tai tekisi. Siskon tuomat lahjukset oli kyllä varsin jees, ei siinä mitään, sukkia, lempparisuklaatani ja kasvovoidetta.

Iltasella laitoin yhden lahjuksistani soimaan, sen jonka sain omalta opelta.

 

Siinä samalla touhusimme ukon kanssa pizzoja ja nautiskelimme elämästä, tarkoitus kun oli lähteä vielä himppasen myöhemmin ukon siskolla pyörähtämään. Poikasen 19vee kaveri meidät sinne nakkasi ja samalla kertaa kaappasi kyytiin vaihtarin, junnu lähti siis heille yöksi ja heiltä tuli toinen serkuista meille yöksi.

Me jäimme itse muutamaksi tunniksi istumaan iltaa ja juoruamaan niitä näitä. Varsin mukavaa vaihtelua sanon mä, eipä olekaan hetkeen tullut ukon siskon kanssa istuttua ja pälätettyä ihan kaikessa rauhassa. Laulujen lunnaat nyt tietysti oli himppasen raskaat, eilinen meni pitkälti vaakatasossa sohvalla sillä olostaan kyllä huomasi että oli tullut sitä kermalikööriäkin maisteltua punkun lisukkeeksi.

Tänään onkin sitten tiedossa rääppiksen neuvolareissukuskausta, kinkun ja kalkkunan hankintaa ja hieman ennätimme ukon siskon kanssa suunnitella sitäkin josko iltasella lähtisimme pyörähtämään kaupoilla kahteen pekkaan. Ei hassumpaa!

Jotenkin tuo jouluaatto tulee nyt hassusti tänä vuonna, yhtäkkiä havahduinkin siihen että hitto niin! Se kinkkuhan pitää olla sulana keskiviikkoehtoona jos sen aikoo yöksi uuniin laittaa. Ja vaikka kuinka hommat onkin hyvällä mallilla joulun suhteen niin hittolainen soikoon, muutama lahja uupuu vielä kuormasta. Siis omg!

No, josko tänään saisi ne osiot kaikki kuosiin, huomenna voisi sitten EHKÄ lähteä ukon kanssa pyörähtämään appiukkoa treffaamassa ja keskiviikon voikin sitten pyhittää limppusavottaa varten. Ainoa harmitus tässä kaikessa on sauna. Tai siis se, että se on edelleen toimintakyvytön.

Aika mones joulu jo putkeen kun se ainoa itselleni tärkeä joulurituaali jää pois ohjelmasta eli joulusauna. Mitenkähän sitä ollenkaan saisi ukkoon potkittua puhtia niin että ensi kesänä se tulisi laitettua toimintakuntoon? Ymmärrän toki että ukolta se jää helposti muistamattomiin ”to do”-listalla, hän kun ei itse siitä saunasta piittaa mutta kun.

Meitä on täällä aika monta jotka rakastavat saunomista ja meille se olisi enemmän kuin in ja pop. No, kaikkeen tottuu. Vaan jaa, josko lähtisin vähitellen asettelemaan kutrejani jotenkuten siedettävään järjestykseen ja sen jälkeen voisi alkaa vaikka siivoilemaan keittiötä. Se on siis moro ja have fun!